Arkisto

Muunsukupuoliseksi identifioituvat näyttelijät Niki Rautén ja Pietu Wikström avaavat näkemyksiään näyttelijäntyöstä. Heidän mukaansa binäärinen ajattelu typistää henkilöhahmoja ja luo turhia raameja, joiden kyseenalaistaminen olisi erittäin tärkeää.

Se oli yksi joulukuinen päivä, kun käteni tuli todella kipeäksi. Se oli hermosärkyä tai vastaavaa. Hätäännyin, että miten saan työni tehtyä. Ammatissani tarvitsin käsiäni aika lailla, olen maskeeraaja. Olin mukana pitkässä tuotannossa, enkä tiennyt, missä välissä ehdin vaivaa edes hoidattamaan. Vaikka minulla oli kiropraktikko, fyssari, ja kaikki mahdolliset kontaktit, sopivaa aikaa ei töiden paljouden vuoksi löytynyt.

Tampere on ollut pitkään houkutteleva kaupunki freelance-näyttelijöille. Työpaikkoja on tarjonnut kaksi suurta teatteria, useampi pieni teatteri ja vapaa ryhmä sekä Yle TV2:n draamatuotanto ja lastenohjelmat. Tampereelle on siis vuosien saatossa muodostunut aktiivinen freelance- näyttelijöiden keskittymä.

Tammikuussa 2019 pakkasin ekaluokkalaisen leveä hymy kasvoillani reppuani. Uusia muistiinpanovihkoja, teroitettuja lyijykyniä, piirrustuslehtiö sekä valotusmittari. Matkustin kaksikerroksisella punaisella bussilla läpi vilkkaan kaupungin ja otin junan pieneen peri- englantilaiseen kylään. Beaconsfieldin kylässä sijaitsee maailmankuulu elokuvakoulu, The National Film and Television School.

Alalla vallitsee alati kasvava kokemuskato. Useamman vuoden työskennelleet ammattilaiset lähtevät alalta. Kouluttautuvat uudelleen tai jäävät työttömäksi, koska eivät työuupumuksen takia ole työkykyisiä. Toipuminen saattaa kestää jopa useita vuosia ja useimmiten tämän jälkeen henkilö ei palaa entiseen ammattiinsa vaan vaihtaa alaa.

Valmistuin näyttelijäksi Pietarin Valtiollisesta Teatteritaideakatemiasta ja palasin Suomeen. Kun taustani selvisi kohtaamilleni ihmisille, kuulin ihmettelyä. Olipas se rohkeaa! En oikein ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Miten niin rohkeaa?