Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät ry:n julkaisema verkkolehti
Onnistunut roolitus on elokuvan elinehto. Onnistuneessa roolivalinnassa katsoja “ostaa” näyttelijän tulkinnan, eli uskoo tämän roolihahmon olevan juuri sitä mitä hän näyttelee olevansa. Asiaan vaikuttavat tietysti monet seikat, esimerkiksi näyttelijän ulkonäkö, taidot ja lukuisat muut ominaisuudet. Tässä jutussa pohdiskelemme miksi representaatio on tärkeää ja mitä sen eteen voidaan tehdä paremmin koko elokuva-alalla.
Juttusarjassa esitellään yksi kerrallaan alalla vaikuttava hyväksi työnantajaksi kerrottu taho. Vuoden ensimmäisessä numerossa hyväksi työnantajaksi nimetään MRP Matila Röhr Productions, joka on saanut työntekijöiden keskuudessa kehuja etenkin Kaikki synnit -sarjan tuotannoista. Alustuksen yrityksen arvoja avaavalle haastattelulle on kirjoittanut tuotantopäällikkö ja freelancer Katri Saukonpää.
Hallituksen koronatukiin keskittyvä lisätalousarvioesitys jättää elokuvalevitysyhtiöt ja elokuvatuotantoyhtiöt koronatukien ulkopuolelle. Filmikamarin mukaan koronan jäljiltä alalla puhutaan yli sadan miljoonan tappioista ja uusi esitys vaikeuttaa yritysten selviytymistä entisestään.
Työsopimus velvoittaa sekä työnantajaa että työntekijää, ja sitä on lähtökohtaisesti noudatettava
sellaisena kuin se on solmittu. Onkin tärkeää tietää, mistä kaikesta työsopimuksissa voidaan ylipäänsä sopia pätevästi ja tietenkin ymmärtää työsopimuksessa sovittujen ehtojen vaikutus käytännössä. Lisäksi tulisi aina varmistua siitä, että molemmat sopijapuolet ymmärtävät sovittujen ehtojen sisällön samalla tavoin. Näin voidaan välttyä myöhemmiltä tulkintaongelmilta ja epäselvyyksiltä.
SET ry päätti hakea Suomen Journalistiliiton jäsenyhdistykseksi ylimääräisen yhdistyksen kokouksen päätöksen mukaisesti. Torstaina 25.11.2021 SET ry hyväksyttiin jäseneksi Journalistiliiton valtuuston kokouksessa ja erokirje Temeen toimitettiin hyväksymisen jälkeen. SET ry irtisanomisaika Temestä on 6 kk, mutta henkilöjäsenet voivat liittyä journalistiliittoon välittömästi, koska SET ry on jo hyväksytty journalistiliiton jäsenyhdistys.
Metropolian ja APFIn laatima tilasto vuoden 2020 suomalaisten fiktiivisten elokuvien ja tv-sarjojen monimuotoisuutta paljastaa, että työtä on vielä tehtävä. Tilaston mukaan yleistilanne diversiteetin suhteen ei ole parantunut vuoteen 2019 verrattuna.
Vielä muutama vuosi sitten kun Tampereen katukuvassa näkyi helsinkiläisten kalustovuokrausfirmojen rekkoja, heräsi supina tai kulmakarvojen kohottelu. Tehdäänkö täällä leffaa? Mitä, kuka tekee, kuvataankohan vain yksi kohtaus vai kokonainen elokuva? Viimeisten vuosien aikana kuvausrekat ovat vakiintuneet Tampereen katukuvaan niin normaaliksi näyksi, että supina on laantunut toteamiseksi siitä, että täällä taidetaan taas kuvata jotain elokuvaa.
Otin vastuulleni liian pienillä resursseilla varustetun lavastussuunnittelutyön. Kannoin vastuullani pienen tuotantoyhtiön pienen elokuvan lavastebudjettia ja yritin saada lavastuksen onnistumaan annetuilla määreillä. En saanut ääntäni kuuluville muulle työryhmälle rajallisista resursseistani. Koska resurssit olivat pienet, myös omien ja esim. lavasterakentajan työpäivien määrä oli alimitoitettu. Työryhmästäni puuttui myös hankkiva rekvisitööri.
“Oletkos sä nyt sitten siirtynyt kokonaan kirjoittajaksi?” Tämä kysymys, jonka kuulen nykyään melko usein, aiheuttaa minussa sekalaisen joukon tunteita. Hätäännystä, pahoinvointia, epävarmuutta, ärtymystä, pelkoa, huvittuneisuutta, vihaa. Inhottava tunnecoctail. Mielessä sinkoilee kysymyksiä. Olenko kelvoton näyttelijä? Toivotaanko siirtymistäni pois kentältä? Onko kiellettyä olla kahdessa ammatissa? Halutaanko minut määritellä ulkoapäin kirjailijaksi?
Muunsukupuoliseksi identifioituvat näyttelijät Niklas Rautén ja Pietu Wikström avaavat näkemyksiään näyttelijäntyöstä. Heidän mukaansa binäärinen ajattelu typistää henkilöhahmoja ja luo turhia raameja, joiden kyseenalaistaminen olisi erittäin tärkeää.
Se oli yksi joulukuinen päivä, kun käteni tuli todella kipeäksi. Se oli hermosärkyä tai vastaavaa. Hätäännyin, että miten saan työni tehtyä. Ammatissani tarvitsin käsiäni aika lailla, olen maskeeraaja. Olin mukana pitkässä tuotannossa, enkä tiennyt, missä välissä ehdin vaivaa edes hoidattamaan. Vaikka minulla oli kiropraktikko, fyssari, ja kaikki mahdolliset kontaktit, sopivaa aikaa ei töiden paljouden vuoksi löytynyt.
Tampere on ollut pitkään houkutteleva kaupunki freelance-näyttelijöille. Työpaikkoja on tarjonnut kaksi suurta teatteria, useampi pieni teatteri ja vapaa ryhmä sekä Yle TV2:n draamatuotanto ja lastenohjelmat. Tampereelle on siis vuosien saatossa muodostunut aktiivinen freelance- näyttelijöiden keskittymä.