Avainsana: näyttelijäntyö

Onnistunut roolitus on elokuvan elinehto. Onnistuneessa roolivalinnassa katsoja “ostaa” näyttelijän tulkinnan, eli uskoo tämän roolihahmon olevan juuri sitä mitä hän näyttelee olevansa. Asiaan vaikuttavat tietysti monet seikat, esimerkiksi näyttelijän ulkonäkö, taidot ja lukuisat muut ominaisuudet. Tässä jutussa pohdiskelemme miksi representaatio on tärkeää ja mitä sen eteen voidaan tehdä paremmin koko elokuva-alalla.

“Oletkos sä nyt sitten siirtynyt kokonaan kirjoittajaksi?” Tämä kysymys, jonka kuulen nykyään melko usein, aiheuttaa minussa sekalaisen joukon tunteita. Hätäännystä, pahoinvointia, epävarmuutta, ärtymystä, pelkoa, huvittuneisuutta, vihaa. Inhottava tunnecoctail. Mielessä sinkoilee kysymyksiä. Olenko kelvoton näyttelijä? Toivotaanko siirtymistäni pois kentältä? Onko kiellettyä olla kahdessa ammatissa? Halutaanko minut määritellä ulkoapäin kirjailijaksi?

Muunsukupuoliseksi identifioituvat näyttelijät Niki Rautén ja Pietu Wikström avaavat näkemyksiään näyttelijäntyöstä. Heidän mukaansa binäärinen ajattelu typistää henkilöhahmoja ja luo turhia raameja, joiden kyseenalaistaminen olisi erittäin tärkeää.

Tampere on ollut pitkään houkutteleva kaupunki freelance-näyttelijöille. Työpaikkoja on tarjonnut kaksi suurta teatteria, useampi pieni teatteri ja vapaa ryhmä sekä Yle TV2:n draamatuotanto ja lastenohjelmat. Tampereelle on siis vuosien saatossa muodostunut aktiivinen freelance- näyttelijöiden keskittymä.

Valmistuin näyttelijäksi Pietarin Valtiollisesta Teatteritaideakatemiasta ja palasin Suomeen. Kun taustani selvisi kohtaamilleni ihmisille, kuulin ihmettelyä. Olipas se rohkeaa! En oikein ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Miten niin rohkeaa?

Vuoden 2017 #metoo-liikkeen myötä nopeasti maailmalle levinnyt tuore ammatinkuva läheisyyden koreografi (eng. intimacy coordinator) vastaa selvään tarpeeseen tuoda alalle selkeyttä, struktuuria ja taiteellista osaamista läheisyyskohtauksia tehtäessä.