Työläisen rahanlähteistä tärkein on palkka. Palkkaa on se työstä ansaittu raha, joka kartuttaa eläkettä ja sosiaaliturvaa. Tässä artikkelissa kirjoitan siitä, miten palkka määräytyy. Seuraavassa Lehtiset-lehdessä käsittelen palkkioita ja muita korvauksia, joita työstä maksetaan, mutta jotka eivät ole palkkaa.
Palkalla on erityisen suuri merkitys toimeentulon, mutta myös arvostuksen, oikeudenmukaisuuden tunteen ja motivaation kannalta. Yleensä palkkataso on määritelty työehtosopimuksissa. Elokuva- ja tv-alalla ei kuitenkaan ole yleissitovaa työehtosopimusta ja siten järjestäytymättömät yritykset määrittävät palkkatasonsa itse. Työsopimuslaki tuo tähän turvaa, sillä sen mukaan työntekijälle kuuluu maksaa ”tavanomainen ja kohtuullinen palkka”. Alan työehtosopimus tuo tukea myös villien yritysten kanssa käytävissä palkkaneuvotteluissa.
Elokuva- ja tv-alan palkkausjärjestelmä
Työehtosopimuksissa sovitut palkkausjärjestelmät perustuvat yleensä työn vaativuuden arviointiin. Yleisesti käytettyjä palkkausjärjestelmiä on muutama ja media-alan tessien pohjana on käytetty niin kutsuttua palkkavaakaa. Niissä on kerrottu, millaisia työn ominaisuuksia kunkin palkkaryhmän tehtävät sisältävät. Vähimmäispalkan lisäksi tesseissä voi olla sovittu esimerkiksi työstä suoriutumiseen tai kokemukseen liittyvistä palkanosista tai niistä molemmista.
Myös elokuva- ja tv-alan tessin palkat perustuvat vaativuuden arviointiin, mutta määritelmät ovat karkeat ja epätarkat. Kokemukseen tai esimerkiksi työstä suoriutumiseen liittyviä palkanosia ei ole sovittu erikseen, vaan vähimmäispalkoissa on käytetty palkkahaitaria. Tarkoitus on, että palkkahaitaria käytetään neuvotteluissa, mutta usein tekijälle tarjotaan aina ryhmän alinta palkkaa, vaikka palkkahaitarin ylinkin palkka on vähimmäispalkkaa.
Joskus näkee toiveita siitä, että palkka maksettaisiin ammattinimikkeen mukaan. Työn vaativuustaso vaihtelee tuotannoittain. Samalla ammattinimikkeellä voidaan tehdä eri palkkaryhmiin kuuluvaa työtä. Ammattiryhmälähtökohta on palkan määrittämisessä vanhanaikainen, sillä työ ei toteudu aina samalla tavalla.
Palkkausjärjestelmien ongelmallisuus
Palkkausjärjestelmät ovat vaikeita rakentaa ja ne rämettyvät nopeasti. Niitä pitäisi pitää yllä ja uudistaa aktiivisesti, nähdä ja tunnistaa työn muutos ja sisältö. Järjestelmä rämettyy myös silloin, kun tehtävä sijoitetaan sen vaativuuteen nähden liian matalaan palkkaryhmään, tai nostetaan palkkaryhmää, vaikka työtehtävän sisältö ei sitä edellytä.
Yleensä työnantajapuolen etu on pitää järjestelmä epäselvänä ja työntekijäpuolen mahdollisimman tarkkana. Työntekijöillä on toive saada työehtosopimuksen palkkaryhmäkirjauksista tukea palkkaneuvotteluihinsa.
Hyvin toimiva ja ajantasainen palkkausjärjestelmä motivoi työntekijöitä hyvään suoritukseen, luo luottamusta ja oikeudenmukaisuuden tuntua sekä on läpinäkyvä. Elokuva- ja tv-alan tessin mukaisella palkkausjärjestelmällä olisi tähän mahdollisuudet, sillä se on kevyt ja sen palkkaryhmissä on pelivaraa ottaa huomioon vaativuustekijät sekä yksilön ammattitaidon erityisyydet.
Järjestelmän epäselvyyden vuoksi palkkaryhmäriitojen ratkaiseminen on erityisen vaikeaa. Kun alalla ei ole kunnollista palkkatilastointia, ei voida nähdä, miten tessin piiriin kuuluvissa yrityksissä toimitaan. Yleensä tehtävien sijoittumista ryhmiin arvioidaan Gaussin käyrän kautta. Esimerkiksi Yleisradiossa on 13 palkkaryhmää ja eniten ohjelmatyöntekijöitä sijoittuu palkkaryhmiin 8–10. Elokuva- ja tv-alalla palkka- ja palkkaryhmätilastointia ei ole olemassa.
Peruspalkka, kokonaispalkka, sopimuspalkka, lisät
Jotta palkastaan pystyy neuvottelemaan hyvin, täytyy tuntea palkkatermistö, palkanosat ja niiden merkitys sekä työnantajayrityksen taloudellinen tilanne, alan yleinen tilanne, työtehtävän sisältö, tiimin koko ja paljon muita työn elementtejä, joista muodostuu työsuhteen ja työtehtävän kokonaisuus.
Peruspalkalla tarkoitetaan kuukausi- tai päiväpalkkaa, joka koostuu vähimmäispalkasta ja säännöllisistä lisistä.
Vähimmäispalkan eli palkkaryhmäpalkan ylittävä palkka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimiseen ja on niin kutsuttu sopimuspalkka.
Kokonaispalkkaan on leivottu sisään jotain peruspalkan lisäksi. Kun kyse on palkasta, kokonaispalkka ei voi sisältää mitään, mikä ei ole palkkaa, kuten tekijänoikeuskorvaus. Jos siihen sisällytetään työaikakorvauksia, niiden osuuden pitää vastata todellisia korotuksiin oikeuttavia työtunteja ja ne pitää eritellä työsopimuksessa tai sen liitteessä.
Haittalisiä ovat erilaiset työaikaan liittyvät lisät, kuten yölisä.
Palkkaa ovat myös muun muassa lisä- ja ylityöstä maksettavat korotukset sekä vuosilomapalkka ja sairausajan palkka sekä työehtosopimukseen perustuvat lomaraha, tilapäisestä hoitovapaasta maksettava palkka, perhevapaalta maksettava palkka ja korvaus matka-ajasta.
Elokuva- ja tv-tuotannon vähimmäispalkat
Alan työehtosopimuksen palkkaryhmittely on neliportainen.
Palkkaryhmät
Palkkaryhmä 1 Avustava työ
Palkkaryhmä 2 Toteuttava työ
Palkkaryhmä 3 Vastuullinen toteuttava työ
Palkkaryhmä 4 Taiteellisesti, teknisesti tai suunnittelullisesti vastuullinen työ
Vaativuuteen perustuvaa palkkaryhmää arvioida sen perusteella, miten paljon tehtävä eroaa niin sanotusta perustehtävästä. Näin siis on tiedettävä ja osattava perustella, mikä on esimerkiksi rekvisitöörin, pukusuunnittelijan tai valoteknikon perustehtävä. Jos työtehtävä on vaatimattomampi kuin perustehtävä, voi tehtävä kuulua alempaan palkkaryhmään. Ja toisin päin. Jos tehtävä on perustehtävää vaativampi, se voi kuulua ylempään palkkaryhmään.
Palkkaryhmää korottavia elementtejä voivat olla esimerkiksi tehtävän vuorovaikutusympäristö, itsenäinen päätöksenteko, luovuuden ja oman harkinnan käyttö tai työnjohdollinen tai budjettiin liittyvä toimivalta.
Avustava, toteuttava, vastuullinen
Mitä sitten voivat olla avustava, toteuttava, vastuullinen toteuttava tai taiteellisesti, teknisesti tai suunnittelullisesti vastuullinen työ. Näiden määrittelystä ei ole päästy yksimielisyyteen työnantajapuolen kanssa. Määrittelyä yritettiin saada tessiin muutama vuosi sitten, mutta asia ei edennyt neuvotteluissa. Seuraavat näkemykset ovat siis kirjoittajan omia.
Palkkaryhmä määritellään työn sisällön mukaan. Avustava työ on työtä, jossa työtehtävässä toimitaan toiseen työntekijään nähden avustavassa asemassa. Tehtävässä noudatetaan ohjeita ja siinä ei ole juurikaan päätäntävaltaa. Jos siis palkkaryhmään 1 sijoitettu henkilö tekee työtä, jossa hän toimii itsenäisesti, voi olla, että palkkaryhmää täytyy korottaa, tai henkilö voi neuvotella palkkahaitarin mukaista korkeampaa palkkaa.
Toteuttava työ voi olla työtä, jossa työskennellään itsenäisesti ohjeiden mukaan. Siis toteutetaan suunnitelmaa, ohjeistusta tai muuta raamitusta, jonka mukaisesti työtä tehdään työntekijän valitsemalla tavalla, mutta lopputuloksen arvioi henkilö, jolla on vastuu työn toteuttamisesta. Jos palkkaryhmään 2 sijoitettu henkilö tekee työtä, jossa hän esimerkiksi suunnittelee osan työstä tai muuten tekee toteuttavaa laajempaa työtehtävää, palkkaryhmää voi korottaa tai henkilö voi neuvotella palkkahaitarin mukaista korkeampaa palkkaa.
Vastuullisessa toteuttavassa työssä henkilöllä on vastuuta työn toteuttamisesta. Hän voi määritellä itse työn tekemisen tapaa. Jos toteuttavan vastuullisuuden lisäksi on esimerkiksi budjettivastuuta, esimiesvastuuta tai muuta lisävastuuta, henkilön tehtävä voi kuulua ylempään palkkaryhmään tai hänellä on neuvotteluvaraa korkeampaan palkkaan.
Taiteellisesti, teknisesti tai suunnittelullisesti vastuullinen työ voi sisältää luovaa työpanosta, budjettivastuuta, suunnittelullista vastuuta, esimiesvastuuta tai muita vastuita.
Palkkahaitari
Palkkaryhmien vähimmäispalkat on ilmaistu palkkahaitarina muissa paitsi elokuvan päiväpalkkataulukoissa. Esimerkiksi elokuvan palkkaryhmän 3 vähimmäispalkka voi olla 3264,32–4051,03 euroa kuukaudessa.
Palkkahaitarin on tarkoitus mahdollistaa yksilölliset palkkaneuvottelut, joissa henkilö pystyy korottamaan palkkaansa tehtävässä tarvittavan osaamisensa ja kokemuksensa perusteella. Jotta tämä mahdollistuisi, on hyvä tunnistaa oma osaamisensa ja kulloisenkin työtehtävän vaativuus ja muut työn elementit.
Palkkahaitarin alaraja on vähimmäispalkan alaraja. Palkan määrään vaikuttavat muun muassa yrityksen palkkapolitiikka, jollaista läheskään kaikilla työnantajilla ei ole, tai esimerkiksi taloussuhdanne. Alalla tunnetaan yritysten maine hyvin. Puskaradiota kuunnellessa voi arvioida, mihin tuotantoihin kannattaa pyrkiä mukaan. Ja mitä kannattaa vältellä. Palkka ja sen maksamisvarmuus ovat yrityksen vetovoimatekijöitä. Ennen työsopimuksen tekemistä ja palkasta sopimista kannattaa siis tutkia yrityksen taustat, toimintamallit ja taloudellinen menestys.
Oma ammattitaito on myös hyvä tunnistaa. Mitä perustasoa parempaa itsellä on tarjota, ja miten sitä voi hyödyntää tuotannossa? Hyvät tiimitaidot, tekemisen varmuus, kokemus monenlaisista tuotanto-olosuhteista ja nopeista tilannemuutoksista, joku laitteen tai järjestelmän erityistaito tai joku muu kyseisessä tuotannossa rahan arvoinen ominaisuus.
Työntekijä on loppujen lopuksi yhtä vahva neuvottelija kuin työnantajakin. Neuvottelutilanteessa työntekijä myy ajankäyttöään ja ammattitaitoaan ja voi arvioida työnantajan tarjoamia työehtoja yhtä kriittisesti kuin työnantaja arvioi työntekijää. Jos valinnanvaraa on, työntekijä menee mieluummin tuotantoon, jossa yhteistyö toimii hyvin ja palkka vastaa työn sisältöä.
Kirjoittaja: Terhi Tarvainen, työehtoasiantuntija, Journalistiliitto