Fucking with Nobody -elokuvan kuvauksissa. Elokuvan lopun läheisyyskohtaus tapahtui hyvin vetisissä tunnelmissa. Kuva: Sara-Maria Heinonen
Vuoden 2017 #metoo-liikkeen myötä nopeasti maailmalle levinnyt tuore ammatinkuva läheisyyden koreografi (eng. intimacy coordinator) vastaa selvään tarpeeseen tuoda alalle selkeyttä, struktuuria ja taiteellista osaamista läheisyyskohtauksia tehtäessä.
Suomessa läheisyyden koreografin toimenkuvalle on ollut selvä tarve. Tästä kertoo muun muassa Saara Kotkaniemen koostama Ohjeistus intiimikohtausten tekemiseen kameratyöskentelyssä (2020), johon kerätyt näyttelijä- ja ohjaajakokemukset piirtävät kuvaa työkulttuurista, jossa läheisyyskohtauksien pelisäännöt eivät ole olleet työryhmille kirkkaita. Suomessa läheisyyden koreografia ollaan alettu käyttää tuotannoissa enenevissä määrin vuodesta 2020 eteenpäin. Työnkuvan tuoreuden takia suomenkielinen termistö elää: joskus käytetään myös termejä intiimikoordinaattori, läheisyysohjaaja, läheisyyden koordinaattori ja läheisyyskoreografi. Kaikki nimikkeet viittaavat samaan työnkuvaan.
Läheisyyden koreografia voidaan käyttää monissa erilaisissa intiimikohtauksissa, esimerkiksi kohtauksissa, jotka sisältävät näyttelijöiden osalta osittaista tai täyttä alastomuutta, suutelua tai simuloitua seksiä.
Pidempään alalla olleista työnkuvista läheisyyden koreografi vertautuu läheisesti stunt-koordinaattoriin. Läheisyyskohtausta tehdessä otetaan huomioon henkiset ja fyysiset riskit, joihin koreografia käyttämällä reagoidaan. Tämän lisäksi läheisyyden koreografi tuo kohtaukseen taiteellisen panoksensa ja tukee ohjaajaa tämän vision toteuttamisessa.
Läheisyyden koreografin käyttö luo toimintakulttuuria, jonka raameissa toteutuvat sekä taiteellinen vapaus että henkinen ja fyysinen turva.
Sara-Maria Heinonen
Läheisyyskohtausten koordinoinnissa ei ole kysymys seksuaalisen sisällön sensuurista eikä pyrkimyksestä kontrolloida ohjaajan tai työryhmän taiteellista visiota. Päinvastoin läheisyyden koreografin käyttö luo toimintakulttuuria, jonka raameissa toteutuvat sekä taiteellinen vapaus että henkinen ja fyysinen turva.
Läheisyyden koreografin täsmälliset työtavat muokkautuvat jokaisen produktion tarpeiden mukaan. Tavoitteena on aina auttaa ja helpottaa läheisyyskohtausten tekemistä. Näyttelijöiden ja ohjaajan kanssa läheisyyden koreografi työskentelee etenkin intiimikohtauksen kontekstin ymmärtämisen, suostumuksen varmistamisen ja koreografian rakentamisen kanssa.
Lisäksi läheisyyden koreografi kommunikoi ja koordinoi muun muassa puku- ja maskiosaston kanssa siitä, miten alastomuutta ja osittaista alastomuutta sisältävien kohtausten kanssa toimitaan. Kuvauksissa läheisyyden koreografi pitää huolta esimerkiksi asiaankuuluvien työtapojen noudattamisesta setissä ja koreografian työstämisestä paikan päällä. Läheisyyden koreografi tuo läheisyyskohtauksen kuvaamiseen struktuuria, joka mahdollistaa rauhallisen ja selkeän kuvausilmapiirin.
Läheisyyden koreografia tukena taiteellisessa prosessissa
Läheisyyden koreografin käytössä on kysymys sekä työturvallisuudesta että taiteellisesta vapaudesta ja kunnianhimosta. On kaikkien etu, että läheisyyskohtauksista ei vain jotenkuten selvitä, vaan että ne tehdään huolellisesti, tarinan etua ajatellen.
Kun esiintyjien ei tarvitse tyytyä näyttelemään ensimmäistä mielikuvaansa intiimistä tilanteesta päästään toteutettavien kohtausten kanssa helposti aikaisempaa syvemmälle. Jos läheisyyskohtauksessa näyteltävät asiat puretaan selkeisiin komponentteihin, joilla leikitellä, on kohtauksia mahdollista ohjata ja näytellä tarkasti. Näin näyttelijät myös välttyvät kiusallisilta ja ahdistavilta tilanteilta, joissa heidän odotetaan paljastavan miltä esimerkiksi suuseksi heidän mielestään näyttää ja kuulostaa.
Hyvä esimerkki erilaisten komponenttien kanssa työskentelystä on läheisyyskohtauksen ääninäyttelemisen työstäminen. Seksuaalisiksi miellettyjen äänien improvisoiminen voi olla hankalaa, paljastavaa ja vaikeasti varioitavaa. Läheisyyden koreografi osaa auttaa esiintyjää etsimään äänenkäyttöön erilaisia kulmia, joilla läheisyyskohtauksen tarina syvenee. Millaista tarinaa kertoo hahmon täysi hiljaisuus? Entä hyvin hiljainen, sarjoittainen nasaaliääni? Millaista tarinaa alkaa syntyä, jos roolihahmon äänityöhön haetaan inspiraatiota vaikkapa hiirestä tai höyrykoneesta?
Usein kuulee puhuttavan siitä, miten elokuvissa ja tv-sarjoissa seksi näyttäytyy helposti siloteltuna, liian yleisenä tai epäuskottavana. Yksi mahdollinen syy tähän voi olla se, että kohtausten tekeminen on tuotannoissa koettu niin kiusalliseksi ja epämukavaksi, ettei läheisyyden hetkiä olla päästy tutkimaan ja työstämään taiteellisesti tasavertaisina kohtauksina muun kuvattavan materiaalin kanssa. Läheisyyden koreografin osaa auttaa työryhmää siinä, että esimerkiksi seksikohtaus tehdään tavalla, joka avaa katsojalle lisää ymmärrystä hahmoista ja heidän välisistä valtasuhteista. Seksikohtausten ei tarvitse jäädä yleiselle tasolle, vaan niitä voidaan työstää samalla mielenkiinnolla ja keveydellä kuin mitä tahansa muitakin kohtauksia.
Turvallisuuden tunne setissä
Läheisyyskohtauksia tehdessä mitään seksuaalista ei oikeasti tapahdu. Tämän äkkiseltään itsestään selvän havainnon syvällinen ymmärtäminen on tärkeää intiimikohtauksia turvallisesti tehtäessä. Koska näyttelijä on läsnä omalla ruumiillaan ja äänellään, intiimikohtaukset ovat tekijälleen väistämättä henkilökohtaisia. Siksi näyttelijän ja roolihahmon eron ymmärtäminen ja kunnioittaminen korostuvat läheisyyskohtauksia kuvattaessa.
Läheisyyskohtauksessa luodaan intiimiä vaikutelmaa, ei aidosti intiimiä tilannetta. Vaikka kuvattavassa kohtauksessa nähtäisiin intohimoinen yhdyntäkohtaus, jossa suudellaan paljon, työryhmän näkökulmasta setissä ollaan tekemässä harjoiteltua koreografiaa, ei seksuaalisia tekoja.
Se, miten läheisyyskohtauksista puhutaan, on oleellinen osa niiden tekemistä. Kielenkäyttö setissä on asia, johon jokaisen tulee kiinnittää huomiota ja joka luo keskeisen osan turvan tunnusta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että läheisyyden teemoilla ei vitsailla setissä, etenkään läheisyyskohtauksen kuvauspäivänä. Hyvääkään tarkoittavat ”seuraavaksi sitten laitetaan vähän melaa mekkoon”-heitot eivät missään nimessä kuulu työpaikalle intiimikohtauksia kuvattaessa. Rentouttaviksi tarkoitetut vitsit voivat tuoda tilanteeseen mukanaan sellaisia seksuaalisia mielikuvia, joita koreografin kanssa työskennellessä juuri pyritään vähentämään.
Samasta syystä on myös erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, milloin puhutaan näyttelijästä tämän oikealla nimellä ja milloin roolihahmon nimellä. Jos näyttelijän nimi on Simo ja roolihahmon Jaakko, setissä ei käytetä ”seuraavaksi Simolla on seksiä” -tyyppisiä lauseita. Vaikka roolihahmo Jaakko kohtauksessa seksuaalisia tekoja tekeekin, näyttelijä Simo ei niitä missään nimessä setissä tee.
Turvan kannalta on myös oleellista, että näyttelijä tietää mitä ollaan tekemässä ja miten ollaan tekemässä. Erityisesti kuvasuunnitelma, kameran liikkeet ja se mitä kuvassa näkyy ovat oleellisia tietoja näyttelijän kannalta.
Läheisyyskohtauksissa ennustettavuus on erityisen tärkeää. Tämä voi tarkoittaa sitä, että esiintyjään ei kosketa varoittamatta oton aikana tai ottojen välissä, vaikka häntä pitäisi valon kannalta siirtää tai sitä, että läheisyyskohtauksiin ei tehdä yllättäviä muutoksia kesken kuvaustilanteen.
Kiire ja muut elämän realiteetit
Ajankäytön kysymykset ovat kuvattaessa aina äärimmäisen keskeisiä. Läheisyyskohtausta tehtäessä turvallisuuden täytyy kuitenkin aina olla prioriteettija siten taukojen pitäminen, uudelleenneuvottelu ja mahdollisten rajanylitystilanteiden käsitteleminen paikan päällä täytyy olla mahdollisia. Harjoittelemalla kohtauksia etukäteen pyritään varmistamaan se, että setissä kohtauksen kanssa työskentely sujuu mahdollisimman sujuvasti ja pysäytyksittä, mutta aina yllätyksiltä ei voi välttyä.
Läheisyyskohtausten turvallisuuden priorisointi on ehdottoman oleellista, sillä mikäli mahdollisia ongelmatilanteita ei ole mahdollista käsitellä, ei läheisyyden koreografin työ pääse toteutumaan. Tällöin vaarana on, että läheisyyden koreografin käytöstä tulee tuotannolle ”eettisyysleima”, joka silottaa tuotannon imagoa, mutta ei todellisuudessa auta varmistamaan esiintyjien ja työryhmän turvallisuutta. Siksi kriittinen ja tarkkaavainen asenne siihen, millaisissa olosuhteissa läheisyyskohtauksia tehdään, on äärimmäisen tärkeä ja tervetullut. Kysymyksessä on Suomen kentällä uusi työnkuva, joka kehittyy jatkuvasti. Tuotanto tuotannolta aiheesta saadaan jatkuvasti lisää tietoa ja ymmärrystä.
Parhaimmillaan läheisyyskohtausten työstäminen on tehokasta ja tavattoman hauskaa. On valtavan palkitsevaa rakentaa kohtausta, johon taiteellinen työryhmä voi piirtää tarkasti oman visionsa esiin. Kun läheisyyskohtauksen pelisäännöt koreografian rakentamisesta ja käytöksestä ovat selvät, kohtaus voidaan täyttää riemastuttavan tarkoilla yksityiskohdilla, jotka ovat tunnistettavia ja samastuttavia, mutta eivät riko paikallaolijoiden yksityisyyden rajoja. Turvallisesta ja inspiroituneesta työilmapiiristä hyötyvät työryhmässä kaikki.
Sara-Maria Heinonen, näyttelijä, läheisyyden koreografi