Kun avaan television katsoakseni sarjaa tai elokuvaa, on pettymykseni usein suuri. Vaikka sarjojen ja elokuvien hahmojen moninaisuutta onkin viime vuosina pyritty lisäämään, näkyy tämä oikeastaan pääasiassa etnisten, sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kohdalla. Minun kaltaiseni hahmot, eli vammaiset, loistavat yhä usein poissaolollaan. Jos satun löytämään elokuvan tai sarjan, jossa on vammainen hahmo, läikehtii sydämeni ensin riemusta. Pian riemun tilalle tulee pelko. Sorrutaanko taas kliseisiin ja haitallisiin stereotypioihin?