Juttusarjassa esitellään yksi kerrallaan alalla vaikuttava hyväksi työnantajaksi kerrottu taho. Vuoden ensimmäisessä numerossa hyväksi työnantajaksi nimetään MRP Matila Röhr Productions, joka on saanut työntekijöiden keskuudessa kehuja etenkin Kaikki synnit -sarjan tuotannoista. Alustuksen yrityksen arvoja avaavalle haastattelulle on kirjoittanut tuotantopäällikkö ja freelancer Katri Saukonpää.
Av-alaa on viime vuosina ravistellut useat keskustelut työoloista, vastuullisuudesta sekä arvoista. Nyt näyttää siltä, että asiat etenevät: APFI ry on luomassa kotimaiselle av-alalle kestävän kehityksen strategiaa ja Aalto yliopiston sekä WIFT:n Action! -hanke on jo usean vuoden ajan ollut kehittämässä alan tasa-arvoa. Arvot ovat kuitenkin laajempi käsite kuin ympäristövastuu tai sukupuoleen perustuva tasa-arvo. Niistä on kuitenkin tärkeä aloittaa ja laajentaa keskustelua sekä kehittämistoimia työhön liittyvän sosiaalisen vastuun piiriin.
Sosiaalinen vastuu työpaikoilla on laaja käsite. Se käsittää niin yrityksen arvot ja toimet kuin niiden vaikutuksen työntekijöihin, sidosryhmiin ja koko alaan. Lopulta laajemmassa mittakaavassa myös yhteiskuntaan. Sosiaalisen vastuun teemoista on puhuttu pitkään av-alalla, mutta yhteinen syvällinen keskustelu on vielä käymättä.
On tärkeää, että työpaikan arvot näkyvät ja välittyvät työntekijöille. Se, miten työnantaja tai esimies puhuu työn sisällöstä, alaisistaan tai työyhteisön tilanteista, luo pohjan koko työkulttuurille. Työkulttuurin rakentamisessa on osallisena niin työntekijä ja kuin koko työyhteisökin.
Av-tuotantojen toteutus tapahtuu usein hyvin lyhyen ajanjakson aikana, jolloin työyhteisö on tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa. Työ on usein myös raskasta ja työpäivät pitkiä. Näinä hetkinä saattaa olla vaikea muistaa, että teemme yhdessä töitä saman päämäärän tavoittamiseksi.
Av-alalla työskentelee paljon ammattilaisia joiden osaaminen on korkealla tasolla. Alalla vallitseva työvoimapula kuitenkin aiheuttaa sen, ettei aina ole mahdollista löytää riittävän kokenutta osaajaa täyttämään kaikkia tärkeitä rooleja. Tällöin esimiesten sekä työyhteisön merkitys korostuu. Jos työyhteisössä on selkeä päämäärä ja arvopohja työskentelylle, kannattelee työyhteisö myös hieman kokemattomampiakin ammattilaisia kasvamaan omassa roolissaan.
Tällaiselle vahvalle työyhteisölle ja kestävälle arvopohjalle työnantaja luo omalla esimerkillään lähtökohdat. Oman esimerkin kautta työantaja myös viitoittaa esimiehet ja HODit kohti sosiaalisesti vastuullista johtamiskulttuuria. Kun työympäristö on hyvin johdettu, on jokaisen työntekijän helpompi keskustella työn sisältöön liittyvistä mahdollisuuksista sekä haasteista. Tällöin niitä päästään myös ratkomaan – yhdessä.
Vaikka sosiaalinen vastuu on vahvasti yrityslähtöistä, työyhteisöjä koskevassa arvojen kehittämisessä meistä jokainen voi olla osallisena oman esimerkin ja toiminnan kautta. Av-alan teokset vaativat ryhmätyötä, jotta saavutetaan laadukkain mahdollinen lopputulos.
Esittelyssä MRP Matila Röhr Productions
Haastatteluun osallistuivat tuottaja Ilkka Matila sekä tuotantopäällikkö Joonas Kauppinen.
Mitä ajattelette työolosuhteista ja työntekijöiden hyvinvoinnista?
Tällä hetkellä tilanne on se, että kilpailemme työvoimasta. Osaava työvoima on rajattu resurssi joka alalla on. Siksi työvoiman hyvinvointi ja se, että ihmiset oikeasti ovat innostuneita siitä työstä mitä tekevät ja haluavat tehdä sitä työtä juuri tietyn tuotantoyhtiön kanssa, on kilpailuetu. Se on sellainen asia, jonka jokainen järkevä työnantaja ja tuotantoyhtiö ottaa tällä hetkellä huomioon. On turha kehittää laadukas ja kiinnostava käsikirjoitus, jos siihen ei saada tekijöitä, jotka voivat sen sanan muuttaa kuvaksi.
Meidän pitäisi pyrkiä alana luomaan sellaiset työolosuhteet, että saisimme houkuteltua enemmän nuorempia ihmisiä alalle. Ja toiseksi sellaiset, että saisimme ne ihmiset myös pysymään ja viihtymään tällä alalla. Haasteena on myös se, kuinka saamme meidän keskijohdon ymmärtämään tämän päivän nuorten työntekijöiden maailmaa. HODit ovat tärkeässä osassa siinä, kun luodaan työturvallisuutta ja työilmapiiriä. Keskijohdon johtajakoulutusta kaivattaisiin enemmän. Kuinka toimitaan ja johdetaan nykypäivän alaisia ja mikä on alaisen ja esihenkilön suhde, joka ei ole enää nykyään niin hierarkkinen kuin mitä se ennen oli.
Kuinka pyritte ylläpitämään työolosuhteita ja työntekijöiden hyvinvointia?
On tärkeää, että tuottaja on läsnä ja kantaa kokonaisuudesta ja tuotannosta vastuun. Pyrimme olemaan läsnä ja paikalla kuvauksissa. Pyrimme luomaan henkilökohtaisen keskustelusuhteen jokaiseen kaapelinkantajaan tai kahvinkeittäjään joka siellä on. Haluamme tietää missä mennään, että voimme ajoissa reagoida asioihin jos ongelmia ilmenee.
Käytännössä meillä on aina tuotantoinfossa maininta siitä, että isossa ja pienissä asioissa saa ottaa meihin yhteyttä. Sitten jos meille tulee yhteydenottoja, keskustelemme ne nopeasti halki.
Mutta ennen kaikkea se, että luodaan läheinen ja turvallinen työtila, jossa työntekijät kokevat, että voivat tasavertaisesti kommunikoida kaikkien kanssa, on tärkeää. Kuunteleminen, ennakoiminen, keskusteleminen ja työntekijöille luotu olotila siitä, että suun saa avata, on hyvin kantava voima.
Olemme myös pyrkineet Kaikki synnit -sarjan jatkuvilla kausilla siihen, että mikäli saamme uuden tilauksen, pyrimme työllistämään kaikki samat ihmiset, jotka olivat aikaisemminkin. Jos pystymme osoittamaan lojaalisuutta työntekijöitä kohtaan tällä tavoin, että tarjoamme jatkuvuutta työlle, saamme sitten vastavuoroisesti työntekijöiden lojaliteetin tuotantoamme kohtaan. Tämä on pitkälti ollut sellainen onnistuminen, mikä kaikkien kolmen kauden aikana on ollut. Vaikka meillä oli vaikeita aikoja, pystyimme silti työryhmän kanssa sopimaan asioista. Kun työryhmä venyi tarpeen vaatiessa, me pohdimme mitä pystymme vastapalveluksena tekemään heille.
Pyrimme luomaan henkilökohtaisen keskustelusuhteen jokaiseen kaapelinkantajaan tai kahvinkeittäjään joka siellä on.
Ilkka Matila, tuottaja
Kuinka arvot välittyvät sekä työntekijöille että myös työn lopputulokseen?
Kaikissa tuotannoissa, joissa olemme olleet mukana, olemme yrittäneet saada sen viestin perille, että meillä on yhteinen päämäärä ja jokainen meistä on lopulta yhtä hyvä kuin meidän lopputuloskin on. Ei yksi ohjaaja, tuottaja tai kuvaaja tee niitä tuotantoja, vaan kyseessä on kollektiivinen taiteen tekeminen. Se tarkoittaa sitä, että jos tavoittelemme joukkueena mestaruutta, niin siinä on kyse monesta muustakin asiasta kuin yksittäisistä huippupelaajista tai valmentajasta. Koko yhteisö, yhteisöllisyys ja yhteishenki on se mikä saattaa porukan maaliin ja päämäärään.
Uskomme, että hyvä ilmapiiri vaikuttaa siihen, miten menestyksekäs lopputuloksesta tulee. Se tunne, joka saadaan syntymään siellä tuotannossa, näkyy lopulta myös lopputuloksessa. Emme tarkoita tunteella sitä, että kaikilla olisi koko ajan kivaa, vaan että kaikki tekevät työtä saman päämäärän eteen ja tekevät parhaansa, että syntyy laatua. Me emme ole vain töissä täällä vaan olemme tekemässä jotain oikeasti merkittävää. Se on se syy, miksi me kaikki olemme tällä alalla. Jokaisesta meistä tuntuu hyvältä, kun tuotanto jossa oli mukana, menestyi. Se tarkoittaa silloin sitä, että kaikki mukana olleet menestyivät.
Millaisia terveisiä lähettäisitte alalle juuri nyt?
Meidänhän on hirveän helppo puhua siitä kunnianhimosta, laadusta ja muusta, mutta jos resurssit eivät riitä siihen, niin asiat menevät vääjäämättä aika hankaliksi. Voimme myös puhua siitä, että paremmalla työhyvinvoinnilla ja työturvallisuudella saamme ihmisiä alalle, mutta tarvitsemme kaikkia näitä tavoitteita vastaavia resursseja. Nyt tuotantoyhtiöiden ja työntekijöiden välillä on konflikteja, mutta se on kuin vähistä resursseista kamppailua. Sillä tasolla ei oikeasti ratkaista ongelmia.
Mitä me alana pystyisimme tekemään, niin pitäisi olla kauttaaltaan yhtenäisempiä. Sekä työntekijät että työnantajat, mutta myös tuotantoyhtiöt ja tuotantohenkilöstö voisivat olla yhtenäisempiä niitä suoratoistopalveluja, tv-kanavia, elokuvasäätiötä ja rahoittajia kohtaan, jotka meiltä vaativat yhä laadukkaampia, kunnianhimoisempia, näyttävämpiä ja pidempiä tuotantoja. Se lähtee ylhäältä alaspäin se puristus.
Lisäksi tähän kaikkeen liittyy laajempi yhteiskunnallinen keskustelu siitä, mitä me haluamme meidän audiovisuaaliselta kulttuurilta. Korona-aikana olemme nähneet mikä on kulttuurin arvostus ylipäänsä, että eihän se kauhean korkea ole. Tämä on poliittinen keskustelu, mikä pitäisi nostaa esille.
Tarvitsemme asennemuutosta yhteiskunnassa kulttuurin arvostusta kohtaan, ja se arvostus täytyy vaatia kovaan ääneen. Kyseessä on poliittinen arvovalinta, ja jos emme vaadi lisää arvostusta, niin ei sitä kukaan ole meille tarjoamassa.
Barrikadeille, sanoo Ilkka!
Jutun pääkuvan on ottanut Maiju Pohjanheimo.