Alalla vallitsee alati kasvava kokemuskato. Useamman vuoden työskennelleet ammattilaiset lähtevät alalta. He joko kouluttautuvat uudelleen tai jäävät työttömäksi, koska eivät työuupumuksen takia ole työkykyisiä. Toipuminen saattaa kestää jopa useita vuosia, ja useimmiten tämän jälkeen henkilö ei palaa entiseen ammattiinsa vaan vaihtaa alaa.
Tällä hetkellä alalla on useita pitkän linjan tekijöitä, jotka ovat peruneet kaikki työnsä työuupumuksen takia ja hakeutuneet terapeutin vastaanotolle. Omakustanteisesti. Ongelma ei ole vain tiettyjen osastojen, vaan koko alan laajuinen.
Kokemuskato on ollut alan työntekijöiden puheissa jo vuosia, mutta asialle ei ole tehty mitään. Epävarmaa on, onko tilannetta tunnistettu alalla laajasti kaikkien taholta. Siksi asiasta täytyy puhua.
Alamme on murroksessa muutenkin. Töitä on paljon, mutta ammattitaitoisia työntekijöitä tuotantojen määrään suhteutettuna on vähän. Tästä seuraa ammatillisen tason taantuminen. Alamme pitäisi kehittyä, mutta nyt käy päinvastoin.
Ottakaamme esimerkiksi kansainväliset tuotannot. Niiden avulla saamme apua alaa vaivanneeseen resurssipulaan, mutta sen myötä myös laadulliset vaatimukset kasvavat. Suomen pitäisi pystyä kilpailemaan muiden maiden kanssa muun muassa ammattitaitoisesta työvoimasta. Miten me pystymme siihen, jos meidän kokeneet ja ammattitaitoiset työntekijämme ovat terapeutin vastaanotolla tai opiskelemassa uutta ammattia.
Nämä kullanarvoiset työntekijät vievät mukanaan yleensä yli kymmenen vuoden työkokemuksen, mitä ei voida yksinkertaisesti korvata. Koko ala koostuu erilaisista käsityöläisammateista. Olkoot koulutus Suomessa minkä tasoista tahansa, ei mistään valmistu valmiita työntekijöitä alallemme. Työ opitaan käytännössä, tehdyistä virheistä ja onnistumisista, yhteistyön kautta.
Olemme jo myöhässä työvoimapulan suhteen, mutta se ei tarkoita, etteikö tilannetta kannattaisi alkaa muuttaa kohti pidempiä työuria ja ammattitaitoisempaa työvoimaa.
SET ry:n hallitus
Entäs kotimaiset tuotannot silloin, kun Suomeen tulee iso kansainvälinen tuotanto? Isompi tuotanto työllistää moninkertaisen määrän työntekijöitä Suomen keskivertoisen budjetin tuotantoon verrattuna. Ei tätä tarvetta voida paikata puolen vuoden opistotasoisella pikakoulutuksella. Olemme jo myöhässä työvoimapulan suhteen, mutta se ei tarkoita, etteikö tilannetta kannattaisi alkaa muuttaa kohti pidempiä työuria ja ammattitaitoisempaa työvoimaa.
Mistä työuupumus johtuu? Huonosta tai olemattomasta johtamisesta. Tällä tarkoitan käsikirjoituksen, aikataulun, suunnitelmien ja budjetin tasapainoa. Mitä tehdä isolla kalustolla, jos sinulla on vain yksi tai kaksi työntekijää niitä pystyttämässä? Mitä järkeä suunnitella teknillisesti haastavia kuvia, jos niitä ei ole aikaa tehdä? Kannattaako tehdä kireä aikataulu, jos yksikään kohtaus ei sen takia ole tehty kunnolla? Tämä on se mikä uuvuttaa ihmiset. Se, ettet voi tehdä työtäsi kunnolla, vaikka haluaisit.
Alamme työntekijät ovat hyvin lojaaleja ja suhtautuvat työhönsä intohimolla. Ei kukaan kuvittelekaan, että tämä mitään säännöllistä päivätyötä olisi. Vaan työtä, jossa itseään ja luovuuttaan saa toteuttaa, ja jossa on tiivis ja parhaimmillaan toistemme luovuutta ruokkiva työilmapiiri. Tätä sen siis pitäisi olla.
Tällä hetkellä se on tuotannosta toiseen selviytymistä, missä ennakkotuotannossa tunnistetut ongelmat seuraavat kuvauspaikalle, jossa koitamme päivä kerrallaan selviytyä. Kohtauksia arvottaen ja sisällön laadusta tinkien. Ja tämän kaiken näemme lopputuloksessa, työtapaturmissa, ja lopulta alan tekijöiden henkilökohtaisissa terapialaskuissa.
Tämä on siis hätähuuto työhyvinvoinnin edistämiselle, ennakkotuotannon tärkeydelle ja ennen kaikkea tuotannon resurssien ja suunnitelmien tasapainoiselle toteutumiselle!
Emme voi jatkaa näin, jos haluamme pitää alamme ammattitaitoiset työntekijät töissä. Emme voi jatkaa näin, jos haluamme, että alamme kehittyy laadullisesti korkeatasoiseksi tuotantomaaksi sekä omaleimaista ja tunnistettavaa sisältöä tuottavaksi kansainväliseksi toimijaksi.
Koko alan työntekijöiden puolesta, SET ry:n hallitus.