Ylpeä työstään: Vuoden 2018 työtoveriksi valittiin grip Juha Niska

Grip Juha Niska palkittiin Vuoden 2018 Työtoverina Kotimaisen Elokuvan Gaalassa. Valinnan teki SETin hallitus jäsenistön esitysten perusteella.

Elämältä kaiken sain. Vasemmalla Juha Niska. Kuva: Jouko Piipponen

Juha Niskaa kiitettiin erityisesti rohkeudesta asettua puolustamaan työntekijöiden asemaa ja oloja tuotannoissa. ”Hän on ihminen, joka toiminnallaan ja esimerkillään edistää hyviä, turvallisia ja oikeudenmukaisia työoloja alalla. Juha pyrkii toimissaan aina turvallisuuteen, vastuullisuuteen ja pitää huolta ryhmäläisistä, osastonsa assareista/harjoittelijoista jne. Tyypillä on myös aina ystävällinen asenne ja reilu meininki!” kehuttiin perusteluissa. Lisäksi häntä kehutaan ammattiliiton puolustamisesta ja liittoon kuulumisen ja yhteistoiminnan merkityksen korostamisesta.

Vuoden Työntekijä

Vuoden työntekijä -palkinnolla SET on halunnut tehdä näkyväksi ryhmän työtä, jota palkintojuhlissa kyllä kiitellään, mutta jonka tekijöillä kasvoja tai nimiä suuri yleisö ei tunne. Todellakin, ilman ryhmää, elokuvaa ei synny, mutta vasta aivan viime aikoina olemme alkaneet ymmärtää, että ryhmä koostuu yksilöistä, joiden osaaminen sekä hyvin- tai pahoinvointi on ratkaisevaa koko alan kehityksen kannalta. Ryhmä muodostaa elokuva-alan ja elokuvaorganisaation elävän ja hengittävän ruumiin, se on elokuva-alan keho, jossa elää hiljainen, kokemuspohjainen tieto elokuvan tekemisen todellisuudesta.

Palkinto ojennettiin Juhalle perinteisesti Kotimaisen Elokuvan Gaalassa jossa eri ammattikillat ja elokuva-alan organisaatiot palkitsevat jäseniään yhteisen illanvieton merkeissä. Mukana ovat mm. Wift Finland, Suomen elokuvaohjaajien liitto SELO, käsikirjoittajien kilta, lavastus- ja pukusuunnittelijat ry, Suomen Elokuvatuottajat. Vuoden Työnantajana SET palkitsi Valofirman.

Napapiirin sankarit 3. Kuvaaja ei tiedossa

Kansalainen Juha Niska

Juha Niska on grippi, eli se kaveri, joka huolehtii kameraan liittyvästä kalustosta, kuten kraanoista, ajoradoista jne. Gripin työ tehdään siis lähellä kameraa ja kuvaustilanteessa. Grip on mukana elokuvanteossa pääasiassa kuvauksissa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi tietoinen tuotannon koko kaaresta ja myös elokuvatyöstä osana yhteiskuntaa. Juhaa ei kiinnosta vain elokuvatuotantojen kupla, vaan myös maailma tuon kuplan ympärillä.

Swingers. Kuva: Lauri Tilkanen

Yhteiskunnallinen ajattelu syttyi jo nuorena keskiluokan perheen poikana Torniossa. Tie elokuva-alalle kulki Tornion ammattikorkeakoulun medianomilinjalta työharjoittelijaksi elokuvatuotantoon, siitä kalustovuokraamon vakituisen työpaikan kautta freelance-keikkatyöläiseksi ja lopulta yrittäjäksi. ”Yritin olla kapinallinen pankinjohtajan punkkaripoika”, Juha kuvaa itseään ja toteaa nykyään olevansa ”vasemmistolainen pienyrittäjä.”

Niska edustaa nyky-yrittäjää, joka omasta yrityksestä huolimatta identifioituu elokuvatyöläiseen ja kuuluu ammattiliittoon. Työ on keikkaa ja pätkää ja leipä palasina maailmalla, kuten kenellä tahansa freelancerilla tai yksinyrittävällä. Oma yritys tarjoaa keinoja yrittää tasoitella pätkätyöläisen tulotason heilahteluja hallita paremmin omaa arkea, esimerkiksi hankkimalla kalustoa, jota vuokrata. Työn tekemisen arki ja käytännöt ovat aivan samat, olitpa sitten työsuhteessa tai yrittäjänä mukana tuotannossa. ”Olen ennen muuta grip,” toteaa Juha.

Puolusta heikompaa

Vaikenemisesta ja pelon ilmapiiristä on puhuttu viime aikoina paljon; epäkohdista ei uskalleta puhua, koska pelätään hankalan mainetta ja sitä kautta oman työllistymisen vaikeutumista. Juha Niska tunnistaa ilmiön ja ymmärtää hyvin, miksi monet vaikenevat. Ei hänkään suosittele kriittistä puheenvuoroja kaikille ryhmän jäsenille. Juha Niskalla on jo pitkä kokemus työskentelystä sekä Suomessa että ulkomailla monen kokoluokan tuotannoissa. Hän on saavuttanut aseman, jossa uskaltaa ja voi sanoa asioita suoraankin ja tulee myös kuulluksi. Tavoitteena on kaikkien ja koko alan etu. ”Tuottajat ei aina tykkää, kun puhuu niin suoraan, mutta mun on pakko sanoa. Pitää kuunnella omaa omantunnon ja moraalin kompassia ja toimia sen mukaan, silloin ei voi mennä vikaan.” Tämän vuoksi Juha pitää tärkeänä puolustaa omaa ryhmäänsä ja myös muita häntä heikommassa asemassa olevia, kuten vaikkapa harjoittelijoita. Se on myös työnjohto- ja vastuuasemissa olevien velvollisuus, Juha toteaa.

Kritiikin kokeminen hankaluudeksi saattaa kertoa siitä, etteivät tuotantopuolen ihmiset tunne ja ymmärrä kyllin hyvin tekemisen käytäntöjä ja niitä olosuhteita, joissa kuvausryhmä faktisesti työskentelee, pohtii Niska. Syntyy turhaa vastakkainasettelua ja valtataistelua. Kriittisyys näyttäytyy negatiivisena, vaikka se perustuu silkkaan reaalitodellisuuteen ja positiiviseen haluun kehittää asioita toimivampaan tai reilumpaan suuntaan. Pyrkimyksenä on saattaa asioita oikeille raiteille, korjata jokin, joka ei toimi ja edesauttaa koko tuotantoa, hän sanoo.

Eniten Juha on huolissaan nuorten naisten asemasta tuotannoissa. Elokuva-alalla hinta asetetaan usein kokemuksen edelle ja räikeimmin näin tuntuu usein tapahtuvan tuotantoassistenttien ja kakkosapulaisohjaajien kohdalla, jotka usein ovat nuoria naisia suoraan koulusta. ”Siitäkin huolimatta, että kaikki ei tästä tykkää, sanon suoraan: elokuva-ala on sovinistinen. Haavoittuvimmassa asemassa ovat kiltit, naiset, jotka toimivat lähellä organisatorista johtoa. He tekevät pitkää päivää jollain parin tonnin kuukausiliksalla ja joutuvat parhaassa tapauksessa vastaamaan asioista mihin ei ole valmiuksia. Se on todella kuormittavaa.”

Osaaminen kunniaan

Niska ohitti vastikään 40 rajapyykin. ”Monta tuttua kaveria on ilmoittanut just siinä iässä, että nyt riittää. Menen oikeisiin töihin, missä mulla on työaika ja lomat.” Usein syynä on perhe. Lasten tarpeet kun eivät tahdo sopeutua jakso- ja keikkatyön ehtoihin.

Mielensäpahoittaja 2. Kuva: Pia Mikkonen

Toinen merkittävä syy on Juhan mukaan arvostuksen puute. Se näkyy siinä, ettei työntekijän kartuttamaa osaamista ja kokemusta hyödynnetä tuotannoissa. Ammattilaiset joutuvat toistuvasti selittämään ja perustelemaan samoja perus-asioita. ”Tuotannon raamit on lyöty lukkoon ilman että asiantuntijoilta on kysytty mitään, se turhauttaa,” hän toteaa. ”Olisi hienoa, jos meidän osaaminen hyödynnettäisiin ja tuotannollisista kysymyksistä keskusteltaisiin yhdessä.”

Osaamisesta kaikki lähtee ja osaamista tulee vain kokemuksen kautta, korostaa Juha. Tuottajien olisi ymmärrettävä paremmin mitä osaamista elokuvateossa tarvitaan ja kenellä ryhmässä on minkäkin asian paras asiantuntemus. Sen lisäksi tuotannoissa olisi hyvä olla selkeät ja näkyvät työsuojelusäännöt. ”Jostain haastattelusta luin, että Säätiöllä on valvontaprosessit, itse en ole ikinä nähnyt ketään Säätiöstä tuotannossa, että en sitten tiedä minkälainen se niiden prosessi on?” ihmettelee Juha. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, missä joka tuotannossa on nimetty henkilö, joka toimii linkkinä ammattiliittoon. Lisäksi naapurimaamme joka tuotannossa on turvallisuudesta vastaava henkilö, jonka tehtävänä on puuttua aina kun kuulee tai huomaa jossain sääntöjä venytettävän tai rikottavan turvallisuuteen liittyviä määräyksiä ja maalaisjärkeä, liittyivätpä ne sitten työehtoihin tai vaikkapa suojavarusteiden käyttöön. Niska on huomannut tällaisten käytäntöjen itsessään nostavan kynnystä rikkoa sääntöjä.

Napapiirin sankarit 3. Kuva: Juha Niska


Juha Niskan haaveena on tehdä elokuvatöitä eläkeikään asti niin että osaamiselle annetaan sille kuuluva arvostus. Hän voisi myös nähdä itsensä joskus vaikkapa tuotantopäällikkönä tai apulaisohjaajana, sillä gripinä hän tuntee hyvin kuvaustilanteen ja kokemus on opettanut paljon tuotannon lainalaisuuksista.

Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus. Kuvaaja ei tiedossa.

Juha Niska näkee velvollisuudekseen kouluttaa oman ryhmänsä nuoria toimimaan tuotannoissa kaikkia kunnioittavalla tavalla. Lopulta koko alan hyvinvointi ja kehitys on suoraan osaavista ja motivoituneista tekijöistä riippuvaista.

Vaikka gripin työ on tekniikkaa, lähtee Juhalla, kuten monilla meistä, työn perimmäinen motivaatio intohimosta elokuvaan. ”Tulin alalle musiikin tekemisen ja teatterin kautta. Toimin Torniossa kaupungin ainoan elokuvateatterin koneenkäyttäjänä 1995-2002. Lisäksi olin sekä näyttelijänä, että teknikkona Tornion nuoriso- ja kesäteattereissa koko 90-luvun. Elokuvaohjaaja tai kuvaaja minusta piti tulla, mutta löysin luonnollisen paikkani alalla aika nopeasti. Kertaakaan ei ole kaduttanut. Olen ylpeä työstäni.”





Jutun pääkuva: Mainoskuvaus Särkänniemi, kuvaaja ei tiedossa



← Takaisin 1/2019 etusivulle