Monitorin ruudulla näkyy työhansikkaita rivissä.

Unelmatehtaalla: avoimia puheenvuoroja tekijöiden suusta osa 1

Vapaa-aika, mitä se on?

On nimittäin niin, että kuvausten ollessa käynnissä tuotantopuolen ihmiset ovat lähes koko ajan enemmän tai vähemmän töissä. Kuka tahansa voi milloin tahansa soittaa ja ilmoittaa olevansa sairaana, ja on ratkottava jatkuvasti milloin mitäkin ongelmaa. Tuotannon aikana imeytyy kierteeseen, jossa rentoutuminen on haastavaa. Stressitasot ovat yksinkertaisesti päässeet liian korkealle. Jatkuva keskeneräisyys ja ylityöllistyneisyys saa aikaan sen, että vapaa-ajallakin tuntuu kuin pitäisi olla edistämässä asioita. Tuotantopuolella henki ei lepää edes lepopäivinä. Sunnuntait ovat lähes aina kaikista ahdistavimpia päiviä. Sunnuntaisin tuntee nahoissaan maanantaipäivän odottavan työmäärän.

Entäpä sitten apulaisohjaus. Sivuhuomautuksena todettakoon, että siinäpä vasta alipalkattu rooli työmäärään nähden. Eräässäkin projektissa kävi lennosta niin, että minä vastasin 500 avustajan hankkimisesta ja tuo kokemus jos mikä opetti, että 2. ja 3. apulaisohjaajien työ on erittäin aliarvostettua. Voin kertoa, että olisi parempi alkaa arvostaa sitä vaivaa, joka avustajien hankintaan liittyy varsinkin kun avustajiin on harvoin budjetoitu riittävästi rahaa. Avustajia tarvitaan lähes aina, kohtausta ei synny ilman avustajia. Voitte varmasti uskoa, ettei ole helppo repiä ihmisiä kuvauksiin niin, että heidän pitäisi parhaaseen työssäoloaikaan, arkena päivällä, tulla odottelemaan settiin moneksi tunniksi leffalippua vastaan. Apulaisohjaus ei ole mikä tahansa työ, missä voi oman työpanoksensa mukaan joko hoitaa hommat hyvin tai huonosti. Se, että onnistuu hyvin työssään, riippuu myös muista ihmisistä: jos suuri määrä avustajia peruu tulonsa tai ei huvitakaan ilmaantua paikalle moneksi tunniksi notkumaan vain siksi että saa selkänsä muutamaksi sekunniksi ruudulle, apulaisohjaaja ei voi kloonata itseään tai tehdä mitä tahansa taikoja paikatakseen tilannetta. Siksi apulaisohjaus onkin malliesimerkki siitä, kuinka työtä täytyy tehdä epämääräisiin aikoihin iltaisin ja viikonloppuisin, silloin kun sattuu saamaan ihmiset kiinni.

Kuinka ison riskin tuotanto oli valmis ottamaan, kun laittoivat asialle harjoittelijan?

Kerran tuli märkää rättiä naamalle oikein huolella. Olin harjoittelijan asemassa ja vastasin jo valmiiksi haasteellisista työtehtävistä, kun minun tuli samaan aikaan saada roolitettua liuta keskeisiä roolihahmoja, jotka kuuluivat tiettyyn etniseen ryhmään. Yritin kymmeniä yhteistyöviritelmiä netissä, kunnes alkoi näyttää siltä, etten tulisi saamaan sitä kautta etsimiäni henkilöitä. Jalkauduin etsimään ihmisiä kaduilta ja vietin aikaa kyseisen yhteisön suosimissa paikoissa tutustuen ihmisiin. Epätoivo hiipi selkänahassa, kun opin, miksi heille oli kulttuurillisesti hankala ajatus astua kameran eteen ja että valkoiset olivat useita kertoja esittäneet heidän yhteisönsä televisiossa epämiellyttävässä valossa. He suhtautuivat erittäin varauksella asiaan. Pohdin mitä minulle ja uralleni tapahtuu, jos en onnistu hankkimaan käsikirjoituksen kannalta erittäin oleellisia hahmoja elokuvaan. Keskeytetäänkö koko kuvaukset? Kuinka ison riskin tuotanto oli valmis ottamaan, kun laittoivat asialle harjoittelijan? Onnekseni kuitenkin kävi niin, että löysin lopulta rooleihin henkilöt. Läheltä liippasi, ettei niin olisi käynyt. Jos en olisi onnistunut tehtävässä, olisinko saanut vuosisadan vihat niskoilleni, eikä minulla olisi ollut alalle enää asiaa?

Muun muassa näiden kokemusten valossa todettakoot, whadda hell is vapaa-aika? Ammattiaan ja työtehtäviään miettii jatkuvasti, kroppa pysyy jatkuvassa hälytystilassa. Kaiken lisäksi kroppa muistaa suuren stressin aiheuttaman ahdistuksen todella pitkään, eikä pitkä lomakaan vielä vie sitä tunnetta pois. Stressi ”jää kiinni kroppaan” kuin liima pitkäksi ajaksi, ja vaikka edellisistä kuvauksista olisi kulunut jo useampia kuukausia, se tulee helposti takaisin kummittelemaan. Kaikki tilanteet ja tuotannot eivät ole katastrofaalisia, mutta jos sellainen on alla, varsinkin tällaisen kokemuksen jälkeen on tärkeää levätä eikä hypätä suoraan uuteen projektiin. Parempi olisi pitää kunnollisia lomia, jos sellainen tulojen puitteissa suinkin on mahdollista.

Mikäli haluat jakaa nimettömänä kokemuksia työstäsi, otamme mielellämme tarinoita vastaan Unelmatehtaalla -palstalle: lehtiset (a) teme.fi tai suoraan päätoimittajalle kivi.jaana (a) gmail.com. Kaikki tarinat käsitellään luottamuksellisesti ja editoidaan tunnistamattomaan muotoon.