Kuvaaja kuvaa kasvomaskin kanssa.

Työntekijöillä huoli työturvallisuudesta koronan alla

Koronakevään aikana monet alan työntekijät esittivät huolensa siitä, kuinka poikkeustilanteessa kuuluisi toimia. Kuvauksissa paine ja kiire kasvoivat ja syksyn tilanne huolettaa entistä enemmän.

Tv- ja elokuva-alan tuotantoyhtiöt joutuivat miettimään toimintaansa uusiksi. Alan järjestöt ja työmarkkinaedustajat ryhtyivät heti maaliskuussa toimiin työturvallisuuden parantamiseksi. Kuvauksia ei kielletty, mutta jatkamisen edellytyksenä oli tarvittavan työturvallisuuden takaaminen kaikille työntekijöille. Järjestöjen laatimat koronaohjeistukset poikivat monenlaisia toimenpiteitä: Joitakin kuvauksia lopetettiin tai siirrettiin, kuvauspaikkoja vaihdettiin ja käsikirjoituksia muutettiin lennosta. Hygieniaa tehostettiin ja työvälineitä desinfioitiin sekä koronavastaavat ottiin käyttöön tuotannoissa.

Temen työehtoasiantuntija Marika Väisäsen mukaan on kaikkien edun mukaista, että pandemian aikana työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista käydään riittävää keskustelua kaikkien osapuolten kanssa. Tuotantoyhtiöiden tulee ilmoittaa selkeästi työsuojelusta vastuussa oleva henkilö, tuotantokohtainen ”koronakoordinaattori”, johon työryhmän jäsenet voivat olla yhteydessä terveydentilaan liittyvissä asioissa.

– Ymmärrettävistä syistä elokuva- ja draamatuotannot ovat sellaisia, että niissä ollaan aika tiiviisti isossa porukassa. Työntekijöillä on yleinen huoli siitä, miten työtä voidaan tehdä turvallisesti. Valitettavasti keväällä oli myös sellaisia yhteydenottoja joissa työntekijät kokivat selkeää turvattomuutta vallitsevassa tilanteessa. He kokivat, etteivät työpaikalla tehdyt toimet ja yleinen toiminta olleet riittäviä. Heitä pelotti riski sairastua, kertoo Väisänen.

Väisänen peräänkuuluttaa tuotantoihin selkeää informaation kulkua.

– Maalis-huhtikuussa näki sen, jos työpaikan sisäisessä viestinnässä oli puutteita eikä tieto kulkenut työpaikalla riittävästi. Tämä aiheutti työntekijöissä epävarmuutta ja tunnetta, ettei työnantaja välitä. Sisäisen viestinnän rooli on todella oleellinen, Väisänen korostaa.

Vaikka lukuisia toimenpiteitä otettiin käyttöön, niiden toteutuminen kenttätasolla on ollut haastavaa. Anonyymina pysyttelevä tuotantotyöntekijä avaa ongelman ytimen olevan siinä, että ne joilla on auktoriteettia eivät käske, ja jotkut puolestaan eivät tottele. Siinä välissä on koronakoordinaattoreita, jotka yrittävät hoitaa kentällä hygieniaan liittyviä asioita. Hänen näkökulmastaan vaikuttaakin siltä, että ohjeistuksista huolimatta työnantajat eivät ajattele tilanteen olevan vakava tai tue riittävästi koordinaattoreita, jotta ohjeistusten noudattaminen toteutuisi.

– Työnantajat eivät tee käytännöntyötä kentällä, joten he eivät näe miten asiat toimivat. Koronavastaavia on palkattu, mutta he ovat matalapalkkaisia ja usein kokemattomia, joille sysätään yhtäkkiä iso työsuojelullinen vastuu. He hoitavat koordinointia hyvin, mutta heiltä puuttuu auktoriteetti työturvallisuutta vaativissa tilanteissa. Vaikka he neuvoisivat ihmisiä kuvauksissa pesämään kädet, heitä ei välttämättä totella, vaan heille saatetaan jopa nauraa, avaa tuotantotyöntekijä.

APFIn toiminnanjohtaja Teemu Kalliala painottaa yhteistyön tärkeyttä kaikkien tahojen kanssa. Kallialan mukaan tuotantoyhtiöt ovat ottaneet koronatilanteen erittäin vakavasti. Yhtiöt ovat laittaneet energiaa, aikaa ja resursseja siihen, että työn tekeminen olisi turvallista ja että se myös koettaisiin turvalliseksi.

– Tilanne on saanut tuotantoyhtiöt panostamaan siihen, että työn turvallisuus korostuu ja että tuotantoyhtiöissä löytyy vastuuhenkilöt asiaan. Työpaikalla on oltava mahdollisuus pitää huoli omasta hygieniastaan ja toisaalta muistutus työntekijöille, että heidän pitää muistaa pestä käsiään. Lisäksi työpaikalla on oltava ohjeistukset turvaväleistä ja työvälineiden ja työtasojen putsaamisesta, Kalliala toteaa.

Tuotantotyöntekijän näkökulmasta koko työryhmä pitäisi saada ajattelemaan, että korona on yhteinen vakava asia ja siksi koronakoordinaattoria on toteltava. Toisin sanoen, jos koordinaattori käskee pesemään kädet, niin silloin koko työryhmä myös pesisi kädet.

– Sääntöjen totteleminen liittyy olennaisesti työturvallisuuteen, josta työnantaja vastaa. Jos olisimme esimerkiksi jossain tehtaassa töissä ja meillä olisi jotain kemikaalia koko ajan läsnä, niin meidän pitäisi silloin noudattaa turvallisuusohjeita ja suojavarusteita olisi pakko pitää. Jos sääntöjä ei tottele, silloin työnantajan tulee huomauttaa siitä. Pahimmassa tapauksessa antaa jopa kirjallinen varoitus. Tällä hetkellä vajaista koronatoimista kanteleminen työnantajalle on todella vaikeaa eikä sellaista uskalleta tai pystytä tekemään, tuotantotyöntekijä avaa.

Jaksaminen ja toinen aalto

Korona pitäisi ottaa huomioon aikatauluja laadittaessa. Jos kuvauksissa mennään normaalilla tahdilla, ovat työntekijät väsyneempiä kuin tavallisesti, sillä paine työn tekemiseen kasvaa entisestään. Selvää on, että työ kuormittaa henkisesti ja jatkuva tietoisuus sairastumisen riskistä tekee työstä raskaampaa. Jatkuva työvälineiden desinfiointi, käsien peseminen ja maskien käyttö kuormittavat ja vaativat aikaa.

– Monella kuormitus näkyy kiireenä, kun ei ole riittävästi aikaa. Silloin olisi ensisijaisen tärkeää kertoa siitä työnantajalle, että työtä ei ehdi tehdä siinä annetussa ajassa. Joko siihen tarvitaan lisää assareita ja työvoimaa, tai muita työpaikkakohtaisia ratkaisuja, sanoo Väisänen.

– Toisilla maskien pito setissä toimii erittäin hyvin, toisaalta taas kuulee, että ihmiset eivät käytä maskeja. Työtahti on niin kiireinen, ettei välttämättä hygienian suhteen yksinkertaisesti pysytä siinä tahdissa. Maskeja tai käsidesiä ei välttämättä ole aina saatavilla, jos tilaus ei ole saapunut ajallaan tai muuta. Eri ihmisillä on myös erilaisia sääntöjä. Näyttelijöiden työturvallisuuden takaaminen ja hygieniasta huolehtiminen on haastavaa, koska he saattavat poistua tunneiksi kuvaustauoilla milloin minnekin, tuotantotyöntekijä kertoo.

Tuotantotyöntekijän mukaan koronakoordinaattori ei pysty jatkuvasti olemaan vastuussa kaikkien työvälineiden ja tasojen desinfioinnista kuvauspaikalla. Hänestä parasta olisikin, jos jokainen huolehtisi omien välineidensä desinfioinnista.

– Olisi mahtavaa, jos tämä olisi kaikkien yhteinen huomiointi. Jokainen miettisi miten hygienia hoituisi parhaiten. Parasta olisi, ettei koskettaisi toisten tavaroihin ja pyrittäisiin olemaan tarkkoja sen suhteen missä liikutaan.

Koronan vastaiset toimenpiteet tietävät tuotantoyhtiöille ylimääräisiä kustannuksia. Lisäinvestoinnit aiheuttavat taloudellisia hankaluuksia, mutta Kallialan mukaan siitä huolimatta näitä investointeja tehdään.

– Se, mitä tilanteessa täytyy tehdä, se vaan täytyy tehdä. Ihmisistä täytyy pitää huolta eri tavalla kuin mitä aiemmin ajateltiin, Kalliala sanoo.

Tällä hetkellä huoli on siirtynyt paljon syksyyn, jonne on aikataulutettu alkavien tuotantojen lisäksi tuotantoja jotka keskeytyivät. Teme ja APFI ennakoivat syksyn olevan ruuhkainen ja avainosaajilla saattaa olla kysyntää liiaksi asti.

– Kysymyksiä leijuu ilmoilla siitä, mitä tapahtuu, jos tuotantoja joudutaan keskeyttämään uudelleen. Tilanteessa täytyy toimia voimassaolevan työlainsäädännön mukaisesti riippuen siitä mikä tilanne työpaikalla on. Kentältä on tullut huolestuttavaa viestiä siitä, että tunnelma voi olla paikoitellen aika kuormittava ja kireä johtuen tiukentuneista resursseista, Väisänen avaa.

– Olemme esittäneet tuotantoyhtiöille toivomuksen, että jos tuotantoresursseista on syksyllä kova kilpailu, niin tuotantoyhtiöt osoittaisivat kohtuullista solidaarisuutta toisiaan kohtaan ja ymmärtäisivät, että siellä on moni yhtiö tekemässä töitä, eikä verissäpäin taistelisi niistä resursseista, sanoo Kalliala.

Väisäsen mukaan yhteydenottoja on tullut paljon lyhyistä määräaikaisista työsuhteista ja toimeentulosta siinä vaiheessa jos sairastuu ja joutuu pitkälle sairaslomalle. Sairaus karanteeneineen vie pahimmassa tapauksessa kuukausiksi pois pelistä. Valtaosalla alan työntekijöistä palkallisten sairaslomien määrä jää neljääntoista. Tämä huolettaa sekä Temeä että APFIa, sillä jos sairastuu pahemmin, toimeentulo joutuu koetukselle.

– Sairastuminen koettelee taatusti toimeentuloa. Jaksamiskysymyksessä korostaisin sitä, että jos työtä on tarjolla paljon, on työntekijällä itsellään myös vastuu jaksamisesta. Kun työ yhdessä tuotannossa on loppu, niin ei hypättäisi heti seuraavaan tuotantoon. Toki se on ymmärrettävää silloin, jos haluaa kiriä umpeen menetettyä toimeentuloa, mutta täytyy muistaa kysyä itseltään onko malttanut levätä, Kalliala sanoo.

Kentällä ihmiset ovat syksyn suhteen erittäin huolissaan.

– Huolta on hyvin monelta kantilta. Takana on kevään työttömyyskokemus ja sen lisäksi alalla on paljon ihmisiä joilla on terveysongelmia. Paljon on huolta siitä, ettei tartuta muita, mutta myös suuri huoli omasta terveydestä, ettei itse sairastu. Meidät rivityöntekijät pystytään korvaamaan terveellä ihmisellä, mutta tuotannoissa on rooleja, joita ei pystytä korvaamaan: kuvaaja, ohjaaja, näyttelijät. Se on henkisesti todella raskasta kun pelätään että tulee korona-aalto ja samalla pelätään, että koronan alla työ on liian raskasta, tuotantotyöntekijä kertoo.

Tuotantotyöntekijä esiintyy jutussa nimettömänä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.