Lapsia istuu elokuvateatterin salissa.

Elokuva – perinteikäs digiajan oppimateriaali

Olivatpa koulujen opetusmenetelmät ja oppimateriaalit mitä tahansa, niiden tulee tukea ja motivoida oppimista – mielellään elämyksellisesti ja ajassa kiinni. Elokuva tuo erinomaisen mahdollisuuden, jolla voi opettaa lähes mitä vain, eikä sen käyttö ole keneltäkään pois. Elokuvakasvatus onkin vinha juttu, sillä se on uutta ja perinteikästä samaan aikaan.

Artikkelikuva: Elokuvateatteri muuttaa salin luokkahuoneeksi: Blinded by the Light -elokuvaa (2019) oli katsomassa 300 Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion opiskelijaa. Kuva: Stella Ruus

Koulumaailmaa myllerretään vauhdilla ja monet ovat kokemusasiantuntijoina kommentoimassa muutoksia. Jokaisen koulumaailman ammattilaisen on viime kädessä muodostettava oma käsityksensä ja totuutensa siitä, minne olemme menossa ja millä välineillä matkaa taitetaan – ja kuinka koulukohtaisia opetussuunnitelmia sovelletaan työhön.

Onneksi opettajien autonomiaan käytännön opetustyössä luotetaan ja opettajille sallitaan monenlaiset menetelmät ja oppimateriaalit. On tärkeää pitää fokus kirkkaana kaikkien näkökulmasta. Oppimisen välineenä elokuva tukee yhteistä päämäärää, kuten monilukutaidon lisäämistä.

Elokuva onkin kaikille tuttu väline, jossa riittää tasoja. Yhteistyötä elokuvakasvatusta edistävän Koulukinoyhdistyksen kanssa on tehty eri kouluissa ympäri Suomea jo vuodesta 2002. Koulujen, yhdistyksen ja paikallisten elokuvateattereiden kanssa on yhteisvoimin järjestetty koulukinonäytäntöjä. Nyt kehitetyn koulukinokoulu-sertifikaatin pilottikoulussa Maunulan yhteiskoulussa ja Helsingin matematiikkalukiossa yhteistyö yhdistyksen kanssa on ollut tiivistä erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana, jolloin on järjestetty paitsi tilausnäytäntöjä myös vierailuja ja tehty elokuvaoppimateriaaleja.  

 


Koulukinotoiminnasta järjestetään myös koulutusta eri kouluille. Koulutuksen järjestämistä voi kysyä Koulukinosta.
Kuva: Heli Metsätähti

Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio on Suomen ensimmäinen koulukinokoulu ja koululla on takanaan jo vuosikymmenten perinteet elokuvakasvatuksesta. Koulu on ollut mukana Koulukinokoulu-sertifikaatin kehittämisessä alusta saakka ja sitoutunut kehittämään hanketta.

– Yhdistyksellämme on ollut hyvät ja tiiviit suhteet Maunulan yhteiskouluun pitkään, kertoo Koulukinon toiminnanjohtaja Outi Freese.


– Pilottikouluksi oli tärkeää valita monipuolinen koulu. Maunulassa on yläluokat 7–9, kansainväliset luokat, yleislukio ja matematiikkalukio. Koulun opettajat ovat tehneet elokuviin oppimateriaaleja ja käyttävät muutenkin yhdistyksemme oppimateriaaleja runsaasti opetuksessaan, Freese jatkaa.

Elokuva on Maunulan yhteiskoulussa ja Helsingin matematiikkalukiossa arkipäivää; tilausnäytäntöjä järjestetään lukuvuodessa keskimäärin viidestä kuuteen. Elokuvan kautta koulu hakee oppiaineita ja jopa kouluasterajoja ylittävää opetusta. Koulu onkin havainnut elokuvan olevan kelpo apuväline:

– Eriyttäminen esimerkiksi englannin opetuksessa on elokuvan avulla helppoa. Olemme käyneet useita kertoja katsomassa esimerkiksi Minä, Simon -elokuvaa, ja koska opiskelijoita on ollut paljon, olemme varanneet kaksi salia: toisessa elokuvaa on esitetty suomenkielisin tekstityksin, toisessa ilman tekstitystä. Opiskelijat ovat itse valinneet, kuinka paljon tahtovat haastetta. Olemme siis voineet toteuttaa itsearviointiakin monimuotoisesti, iloitsee englannin ja saksan kielen lehtori Henna Tamminen.

Finnkinon yritysmyynnissä työskentelevän Pia Ollikaisen mukaan tilausnäytäntöä varatessa kannattaakin paitsi kysyä elokuvan alustamiseen mikrofonia ja tietokonetta, myös mahdollisuutta tekstitysten poistamiseen.

Elokuva taipuu moneen

Oppimisen tueksi koululla on käytössään myös Elokuvalisenssi. Elokuvalisenssi monipuolistaa opetusta ja mahdollistaa esimerkiksi katkelmien käytön opetustyössä. Elokuvan käyttöä opetuksessa kehuu myös peruskoulussa opettava Saaramaria Turtiainen.

– Äidinkielessä ja kirjallisuudessa elokuvien käyttö on mielestäni erittäin järkevää tarinan ja kerronnan analysointia opetettaessa. Elokuvan pituinen tarina on jokaisen oppilaan sulatettavissa – toisin kuin kirjat, jotka jäävät aina joltakulta lukematta. Elokuva on siis tärkeä keino paitsi taiteenlajin itsensä vuoksi, myös laajemmin teosten analysoinnin harjoittelukeinona. Elokuvien yhteydessä harjoitellut analyysikeinot kantavat myös kirjallisuusanalyysiin, Turtiainen toteaa.

Suosiossa on myös Koulukino Suoratoisto -palvelun käyttö, joka tarjoaa laajan valikoiman suomalaisia lyhytelokuvia. Lyhytelokuvat ovat toimineet keskustelun herättäjinä, audiovisuaalisen aineiston analyysin materiaalina ja kirjoitelmien aiheina. Suositeltavia lyhytelokuvasisältöjä ovat esimerkiksi Khadar Ahmedin Me ei vietetä joulua (2018) sekä Yksittäistapaus-elokuvasarja (2020).

Elokuva on tuonut uusia ulottuvuuksia myös oppiaineiden väliseen yhteistyöhön. Peruskoulun opetussuunnitelman ilmiöpohjaisuudesta ja lukion laajoista aihekokonaisuuksista on löytynyt yllättäviä yhteistyön mahdollisuuksia.

Esimerkiksi lukion fysiikan lehtorilla Teppo Harjulla heräsi ajatus soveltaa elokuvaa jopa fysiikan oppiaineeseen. Harju ehdotti yhteistyötä lähitulevaisuuteen sijoittuvan Ad Astra -elokuvan (2019) tiimoilta myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalle. Mukaan liittyi vielä filosofian ja matematiikan opettaja Harri Kuokkanen. Lopulta Ad Astra -elokuvaa tarkasteltiin kolmen oppiaineen tunneilla.

Yllättävintä opiskelijoiden näkökulmasta olikin se, miten samasta aineistosta voidaan keskustella niin eri näkökulmista äidinkielen ja kirjallisuuden tai filosofian ja fysiikan kursseilla. Äidinkielessä tutkittiin ajatuskarttojen avulla jargonin, kielen rekisterin ja moniäänisyyden merkitystä henkilökuvan luomisessa. Fysiikassa puolestaan pohdittiin avaruusmatkailua ja filosofiassa ihmisen toimintaa, etiikkaa ja rajoja.


Sci-fi-elokuva Ad Astra (2019) yhdistää fysiikan, filosofian, äidinkielen ja suomi toisena kielenä kurssien opetuksen. Kuvassa henkilökuvasta keskustelevat Sarah Haiminen, Tamila Vlasova, Rasmus Kallio ja Antto Haapiainen.
Kuva: Juha-Matti Tammela

Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion kaikki opiskelijat ovat olleet koulukinotoiminnasta innostuneita. Lukiolaiset kommentoivat elokuvan käyttöä opetuksessa muun muassa seuraavasti:

Tosi luova ja uniikki idea! Olisi kiva jos muissakin kouluissakin olisi samanlaista toimintaa!”

Elokuvat jää paremmin muistiin opetuksen yhteydessä ja niihin keskitytään eri tavalla.”

Elokuvat on ihan piristävä homma, joten niiden käyttämistä ei pitäis ainakaan vähentää.”

Rehellisesti, olen oppinut aika paljon niistä. Kun ollaan katsottu jonkun leffan, niin aina sen jälkeen alan miettimään mitä se leffa haluaa opettaa ja mietin aika syvästi leffan opetusta.”

Vapaamuotoisia hakemuksia koulukinokouluksi voi lähettää Koulukinoon tämän linkin kautta. Kerrothan hakemuksessa, millä tavoin oppilaitos täyttää sertifikaatin kriteerit!

Tekstin kirjoittaja Juha-Matti Tammela on Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion koulukinokoordinaattori.