Stunt-alan ammattilaisen työ on toiminnan luomista. Stunt-esiintyjä työskentelee usein tuotannon ”varjoissa”, suurelta yleisöltä piilossa. Veera
Seppälä näkee alan omana taiteenmuotonaan.
Veera Seppälä luo kansainvälistä uraa stunt-esiintyjänä vain 25-vuotiaana. Stunt-alan työnkuva on suurelle yleisölle melko tuntematon, ja niin se oli uran alkuaikoina Seppälällekin. Mielikuvat stunteista sisältävät räjähtäviä autoja ja hurjia tappelukohtauksia, vaikka tavallisimpia työtehtäviä Seppälälle ovat kaatumiset ja kompastumiset.
– Tulijoiden määrä alalle on viime vuosina kasvanut, mikä johtuu ehkä sosiaalisen median luomasta mielikuvasta, Seppälä sanoo.
Myös Seppälä tuottaa alastaan sosiaalisen median sisältöä, ja hänen suosituimmilla videoillaan on satoja tuhansia näyttökertoja.
– Stunt-esiintyjä työskentelee kuitenkin enemmän varjoissa, eikä työn arki ole pelkkää toimintaa. Sosiaalinen media hieman glorifioi alaa. Stunt-esiintyjä harvoin on tuotantojen päätähti, Seppälä kertoo.
Veera Seppälän ura lähti liikkeelle tamperelaisesta nuorisosirkuksesta.
– Vaihdoin teini-ikäisenä telinevoimistelun sirkusmaailmaan ystäväni innoittamana. Tämä ystävä sattui olemaan stunt-esiintyjä ja -koordinaattori sekä Sorin sirkuksen perustajan Jouni Kivimäen tytär. Aluksi harkitsin sirkusalan opintoja, mutta jossain vaiheessa kolahti, että stunt-ala on täysin omansa.
Lopulta kiinnostus alaa kohtaan kasvoi suuremmaksi kuin sirkusalan hommiin, ja työt veivät mukanaan. Ensimmäiset alan työtehtävät tulivat sirkuksen kautta Tampereen teatteriin, jossa hän esiintyi sirkusta sisältävissä osuuksissa Hevosten keinu -näytelmässä.
Lukion viimeisenä vuotena Seppälä päätti tehdä stunt-esiintyjän työstä itselleen ammatin ja lähti ulkomaille opiskelemaan. Koulujen käyminen ei ole yleinen reitti stunt-ammattilaiseksi, eikä Suomessa ole omaa koulutusohjelmaa alalle. Yleisempää onkin kisällikoulu ja käytännön työnteon kautta oppiminen.
Seppälää kouluttautuminen ulkomailla auttoi verkostoitumisessa ja ensimmäinen suurempi työ olikin Ruotsissa kuvattu elokuvatuotanto. Hän oli tuotannossa mukana koko sen ajan, mikä oli hyvä oppikoulu käytännön työnteon ja ammattilaisuuden ytimeen.
Nuoren naisen auktoriteetti
Nuoresta iästään huolimatta Seppälällä on stunt-alasta vankka kokemus jo teini-ikäisestä lähtien. Toisinaan hänen ammattitaitoaan kuitenkin saatetaan epäillä tai vähätellä.
– Toisinaan tuntuu, että tarvitsisin ikäni takia vierelleni jonkin auktoriteetin osoittamaan, että olen ammattilainen. Jos sinulla ei ole tällaista mukana, ammattitaitoasi saatetaan vähätellä ja sinua saatetaan kyseenalaistaa enemmän. Tuotannossa ei välttämättä tiedetä, mitä olet aiemmin tehnyt, mutta se on silti raivostuttavaa.
Seppälä tarkoittaa auktoriteetilla esimerkiksi ennestään tuttua ohjaajaa tai kokenutta stuntkoordinaattoria, joka tuntee palkkaamiensa esiintyjien kokemuksen.
– Usein epäily johtuu varmaan vain siitä, ettei tiedetä miltä stunt-näyttelijä näyttää ja paikalle odotetaan toisenlaista henkilöä. Ihmiset pelkäävät asioita, joita eivät tunne, joten en halua myöskään antaa epäilyn vaivata liikaa. Keskityn omaan tekemiseen ja hyvin tehty työ puhuu puolestaan.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että mieshahmoja on av-alan tuotannoissa naisrooleja enemmän ja miesnäyttelijät tekevät enemmän päärooleja. Miesnäyttelijöiden hahmot ovat myös useammin toiminnan keskiössä, eli siellä, missä stunttejakin tarvitaan.
Jos elokuvissa ei ole naisrooleja, ei ole töitä myöskään naisstunteille.
– Viime syksynä olin kuvauksissa Tallinnassa, jossa minulla oli yksi kuvauspäivä ja miesstuntit olivat siellä kuukausia. Minulle sanottiin suoraan, ettei tuotanto halua naisstuntteja, sillä tuotannossa tarvittiin näyttelijöitä sotilaiksi.
Seppälä ei näe syytä sille, miksei naisnäyttelijä voisi esiintyä miehenä tapauksissa, joissa sukupuolella ei ole väliä – ja näin on muutamilla työkeikoilla toimittukin.
– Yleensä toivotut ulkoiset ominaisuudet liittyvät sijaisnäyttelijän roolissa pituuteen ja kokoon. Jos esimerkiksi tarvitaan tosi pitkä henkilö, niin silloin en voi 164 senttimetriä pitkänä stunttia toteuttaa. Nämä työhön vaikuttavat seikat toki ymmärrän täysin. Mutta jos kohtausten aikana ei näy esiintyjästä tunnistettavia piirteitä, vaikkapa sivuprofiilia, niin mitä väliä sukupuolella on?
Jos kohtausten aikana ei näy esiintyjästä tunnistettavia piirteitä, vaikkapa sivuprofiilia, niin mitä väliä sukupuolella on?
Veera Seppälä
Työn arki on fyysisyyttä, vaihtelevaa ja kansainvälistä navigointia
Seppälä kuvaa, että kaikki hänen työtehtävänsä eivät kuulu suoraan stunt-töiden alaisuuteen, ja siksi itselle sopivaa ammattinimikettä on välillä haastavaa keksiä suomeksi. Lisäksi termeinä stunt-esiintyjä ja sijaisnäyttelijä eroavat käytännön työn tasolla toisistaan. Stunt-näyttelijä esiintyy omilla kasvoillaan ja näyttelee hahmoa, jonka roolissa tehdään stuntteja. Sijaisesiintyjä taas tekee haastavat tai riskejä sisältävät kohtaukset toisen näyttelijän puolesta ja kohtaukset pyritään tekemään niin, ettei katsoja huomaisi esiintyjän vaihtumista.
– En halua lokeroida itseäni liikaa, sillä käytännön työ voi sisältää muutakin fyysisen näyttelijän tai esiintyjän työtä kuin pelkkiä stuntteja, Seppälä kertoo.
Yksikään työprojekti ei ole samanlainen kuin edellinen. Joskus Seppälän hahmo ”käy kuvauksissa kuolemassa”, mutta toisinaan produktiot kestävät vaiheineen pidempään. Tällä hetkellä työtä on Suomessa tarjolla erityisesti rikossarjojen parissa.
Sopeutumiskyky on ammattiosaamisen ytimessä, sillä projektiluonteisuus ja työskentely ilman pysyvää ydintiimiä pakottavat stunt-esiintyjän aloittamaan jokaisen työkeikan kohdalla alusta. Kansainvälisissä tuotannoissa työskentelykulttuurien eroavaisuus sekä kielimuurit haastavat alan ammattilaisia.
Merkittävän osan Seppälän urasta muodostaa työskentely ulkomailla. Seppälä vietti vuoden pituisen rupeaman Pekingissä Universal Studiosin teemapuistossa, jossa hän esiintyi osana Waterworld nimistä live-esitystä. Työ oli fyysisesti erittäin vaativaa. Esityksiä saattoi olla päivässä jopa viisi, sillä erityisesti kesäisin puiston kävijämäärät olivat valtavat.
– Pekingissä minulla oli useita työkavereita, jotka eivät puhuneet englantia ollenkaan ja kommunikointi tapahtui tulkin tai puhelimen kääntäjän avustuksella. Kommunikointi oli siis hitaampaa ja vie energiaa totuttua enemmän, mutta samalla luo kansainvälisiä ystävyyssuhteita, Seppälä kertoo.
Seppälä kertoo ikävöivänsä Kiinaa. Hän halusi kuitenkin kehittyä ja saada monipuolista kokemusta ja siksi hän muutti Ruotsiin, jossa nykyisin työskentelee. Siellä hän esiintyi myös kesän 2024 High Chaparral -teemapuistossa osana villi länsi -teemaista esitystä.
Stunt-ala on oma taiteenmuotonsa
Silloin kun Seppälän töissä on hiljaisempia aikoja, käyttää hän aikansa ammattitaitoaan kehittäen ja harjoitellen. Stunt-esiintyjät ovat tuotantojen avain näyttävämpiin kohtauksiin, sillä heillä on erikoisosaaminen vaativien kohtausten turvalliseen suorittamiseen.
Seppälä näkeekin alansa omana taiteenmuotonaan, kuten vaikka sirkusalan tai tanssin. Se on yhtä lailla esiintymistä, luomista ja tarinankerrontaa.
– Aion toteuttaa ammattiani niin kauan kuin pystyn tekemään, minulla ei ole ”plan b:tä”. Toiminnan luominen on yksi taiteenmuoto, enkä usko, että kaikkea voidaan tulevaisuudessa korvata tekoälyllä ainakaan vakuuttavasti. Todennäköisesti se tulee muuttamaan työnkuvaa jonkin verran, mutten osaa sanoa mihin suuntaan.
Hän ei myöskään näe mahdottomana stuntkoordinaattorina työskentelyä myöhemmässä vaiheessa uraansa.
– Se on tosi vastuullinen tehtävä, sillä et ole enää vastuussa vain itsestäsi, vaan koko tiimin turvallisuudesta. Ensin ainakin haluan hioa oman käytännön ammattitaitoni mahdollisimman pitkälle ja hankkia käytännön kokemusta, Seppälä sanoo.
Toiminnan luominen on yksi taiteenmuoto, enkä usko, että kaikkea voidaan tulevaisuudessa korvata tekoälyllä ainakaan vakuuttavasti.
Veera Seppälä
Teksti ja kuvat: Vilma-Lotta Mustonen