Lehtiset on toiminut ainoana tekijälähtöisenä julkaisuna, joka on ylläpitänyt ja lisännyt elokuva- ja tv-alan sisäistä keskustelua. Vielä helmikuussa 2025 en uskonut, että toukokuun numero jäisi viimeiseksi.
Tällä elokuvakulttuurilehdellä on pitkä historia. SET on julkaissut omaa Lehtiset-lehteään vuodesta 1974. Ensin Lehtiset ilmestyi printtiversiona, ja vuodesta 2017 lähtien verkkolehtenä. Keväällä 2025 yhdistys jäi monen muun merkittävän tahon rinnalla ilman OKM:n yleisavustusta. Lehtiset-lehden taival on rahoitusleikkausten seurauksena tullut toistaiseksi päätökseen.
Aloitin Lehtiset-lehden päätoimittajana keväällä 2020. Näiden vuosien aikana lehti on pyrkinyt julkaisuillaan lisäämään alan sisäistä keskustelua ja ymmärrystä. Julkaistut artikkelit ovat poikineet ammattinäkökulmien laajenemista, ymmärrystä moninaisen tekijäkentän työnkuvista ja alan epäkohtien puimista. Artikkeleiden kautta lehti on parhaansa mukaan lisännyt tekijälähtöistä keskustelua, tuonut näkyvyyttä alan työkulttuurin olosuhteille ja tilanteelle.
Tekijöiden oman äänen kuuluminen, kokemusten jakaminen ja keskustelun avaaminen ovatkin olleet keskeisiä arvoja, jotka ovat näkyneet lehden sisällössä jokaisessa numerossa.
Päätoimittajana olen halunnut nostaa esiin monenlaisia näkökulmia, erilaisten tekijöiden ammattinäkemystä sekä luoda rakentavaa yhteistyötä alan tekijöiden ja työnantajien kesken. Monet artikkelit ovat pohtineet sitä, kuinka alaa voisi kehittää parempaan suuntaan ja millaisia muutoksia tarvitaan tulevaisuuden kannalta. Lehtiset-lehden toiveena on ollut, että elokuva-, tv, ja media-alan työntekijät kykenisivät ylläpitämään menestyksekästä uraa, toimimaan alalla pitkäjänteisesti ja mahdollisimman terveenä.
Lehtiset-lehdessä on pohdittu elokuva- ja tv-alan ammatillista identiteettiä, diversiteettiä, av-alan tulevaisuutta ja taiteellisen työn tapoja sekä esitelty tekijöitä työnsä äärellä. Lehden yhtenä tavoitteena olikin muistuttaa, että ala pitää sisällään monenlaista osaamista ja kaikkien työpanosta tarvitaan tasa-arvoisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Lehti on esitellyt alalla vaikuttavia yhdistyksiä ja avannut niiden merkityksiä alan sisäisiin toimijoihin ja ammattirooleihin.
Lehtiset-lehden toiveena on ollut, että työntekijät kykenisivät ylläpitämään menestyksekästä uraa, toimimaan alalla pitkäjänteisesti ja mahdollisimman terveenä.
Päätoimittajana olen kokenut Lehtiset-lehden tärkeäksi alustaksi alan tekijöille. Olen saanut tehdä merkityksellistä työtä tärkeiden aiheiden parissa. Näihin viiteen vuoteen päätoimittajana on mahtunut monenlaista. Olen saanut tehdä yhteistyötä kiinnostavien tekijöiden, järjestöjen ja muiden alan tahojen kanssa. Olen vastaanottanut mielenkiintoisia artikkeleita ja saanut julkaista lehdessä sisältöä, jolla on ollut merkitystä. Lehdessä ovat päässeet ääneen lukuisat ammattilaiset, Journalistiliiton asiantuntijat, tutkijat ja tapahtumien tuottajat. Kiitän jokaista yhteistyötahoa ja kirjoittajaa näistä vuosista. Yhdessä teimme monta hyvää numeroa, vaikka harmikseni tulevaisuuteen jemmattuja aiheita jäi myös toteuttamatta.
Lehti on seurannut tarkasti kulttuurialan tilannetta ja rahoituksiin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia alan toimijoihin. Journalistina olen huolissani siitä, miten diversiteetti kutistuu ja äänet katoavat, kun pieniä kulttuurilehtiä joudutaan leikkausten vuoksi lakkauttamaan. Poliittisten linjausten ikeessä työntekijöiden mahdollisuus saada sanansa sanotuksi käy entistä vaikeammaksi. Vaikka Lehtiset-lehti ei voikaa enää työtään äänitorvena jatkaa, SET ry on edelleen voimissaan.
Kaikkea hyvää teille, lukijat, alan ihmiset ja kulttuurialan toimijat, jotka olette seuranneet lehden vaiheita ja päätyneet artikkelien äärelle.
Kiittäen ja toimistosta valot sammuttaen,
Jaana Kivi