Voiko käsikirjoittajan pian korvata tekoälyllä? Ohjaaja-käsikirjoittaja Siiri Halon mukaan tekoälyltä uupuu yksi tärkeimmistä inhimillisen luovuuden ulottuvuuksista.
Viimeinen sopimus -lyhytelokuvan näyttelijöinä nähtiin Sami Lalou ja Ville Hilska.
Ohjaaja Siiri Halko laittoi tekoälyn käsikirjoittamaan kotimaisten 2000-luvun hittielokuvien pohjalta lyhytelokuvan nimeltä Viimeinen sopimus. Elokuva sai ensi-iltansa Tampereen elokuvajuhlilla 2024. Lyhytelokuva tuotettiin osana Ada Johnssonin ohjaamaa Koneen kirjoittama -dokumenttihanketta, jossa kuvattiin sen tuotantoprosessia.
– Uskon kyllä, että tekoälylle löytyy joku paikka, mutta minun mielestäni sen kohdalla pitää olla varovainen ja kriittinen siitä, mitä sillä halutaan saada aikaan. Erityisesti, jos sitä hyödynnetään pelkästään työskentelyn tehostamistarkoituksessa ja ajatellaan, että se lisää jotenkin luovuutta, niin en ole täysin sen käytön puolella, kertoo Halko.
Siiri Halko päätyi mukaan tekoälyprojektiin, kun Ylen Kulttuuricocktailin Hannes Nissinen etsi kokeelliselle elokuvalle ohjaajaa. Nissinen oli suunnitellut tekoälyelokuvaa jo useamman vuoden.
– Olin utelias ja kiinnostunut ajattelemaan niitä kaikkia mahdollisuuksia, mitä tekoälyllä on. Tällä hetkellä musta tuntuu et se on vähän hype-juttu, eivätkä ihmiset välttämättä tiedä mistä puhuvat, kun puhuvat tekoälystä. Sitä pidetään vähän sellaisena pelastajana jotenkin, joka tulee ja ratkaisee meidän kaikki ongelmat.
Tekoälyllä on näennäisesti koko maailman aineisto käytössään, mutta se ei tee ihmisen puolesta havaintoja ympäröivästä maailmasta
Kun Viimeinen sopimus -elokuvahanke alkoi muutama vuosi sitten, ei tekoäly trendannut vielä samassa mittakaavassa kuin tänään. Halko kertoo, että nyt tekoälyä haluttaisiin soveltaa tuotannoissa paljon laajemmin, erityisesti käsikirjoittamisessa.
– Jos käy tv-kanavien ja tilaajien esittelytilaisuuksissa, on siellä toiveissa, että tekoälyä käytettäisiin jotenkin ihan joka vaiheessa tuotantoa. Esimerkiksi käsikirjoitusta voidaan käydä läpi tekoälyllä, jolloin käsikirjoituksesta saadaan yksityiskohtaista dataa tai voidaan luoda kuvasuunnitelmia ennen käsikirjoituksen valmistumista.
Käsikirjoituksesta saatavan datan avulla voidaan analysoida käsikirjoituksen yksityiskohtia vertaamalla niitä muihin, aiemmin tehtyihin käsikirjoituksiin. Tiedon avulla voidaan tutkia esimerkiksi henkilöhahmojen suosittuutta sekä kronologian ja eri aikatasojen toimivuutta. Vertailut perustuvat aiemmin syötetyistä käsikirjoituksista muodostuviin keskiarvoihin.
– Minusta se kuulostaa siltä, että tarkoitus ei ole tehdä parempia elokuvia tai sarjoja, vaan tehostaa prosessia. Se on myös pelottava ajatus, jos jostain käsikirjoituksesta otetaan dataa ja tekoäly vertaa sitä keskiarvoihin ja antaa palautetta. Vaikka jokin asia voisi olla objektiivisesti totta datan kannalta, on eri asia kannattaako sen analyysin pohjalta lähteä toimimaan.
Se on myös pelottava ajatus, jos jostain käsikirjoituksesta otetaan dataa ja tekoäly vertaa sitä keskiarvoihin ja antaa palautetta.
Siiri Halko, ohjaaja-käsikirjoittaja
Tekoäly ammentaa ns. ”koulutusaineistosta”, joka on ihmisen sille syöttämää. Sen havainnot maailmasta perustuvat sille ennalta tarjottuun tietoon, joten se toistaa sitä, mitä on jo olemassa.
– Mielestäni on olennaista pohtia, mitä tällöin jää puuttumaan luovasta prosessista. Tekoäly ei tee havaintoja ympäröivästä maailmasta, eikä se voi ohjata katsetta. Ihmisen tekemisen voima on siinä, että hänellä on rajallinen ja puolueellinen aineisto oman elämänkokemuksensa kautta, eikä tuhatta erilaista elämänkokemusta.
Riskinä geneerisyys
Ohjaaja kuvailee, että Viimeistä sopimusta tehtiin enemmän pohtien elokuvan tekemisen tapoja ja välineitä. Taustalla ei ollut ihmistä, jolla on intentio ja tarve kertoa jokin tietty tarina, joka kumpuaa omista havainnoista ja joka resonoi henkilökohtaisesti.
– Viimeisen sopimuksen kohdalla elokuvan intentio jäi vähän ilmaan roikkumaan. Kyllä me mietittiin sitä, että mistä se kertoo ja haettiin sille tarkoitusta, Halko sanoo.
Kun Viimeinen sopimus esitettiin Tampereen elokuvajuhlilla, herätti se hilpeyttä yleisössä. Tekoäly käsikirjoittajan roolissa sai ihmiset suhtautumaan elokuvaan huumorilla. Se tuntui antavan lukuohjeen komediasta.
– Itsenäisesti katsottuna elokuva ei ole hauska, mutta yhdessä dokumentin kanssa sen konteksti muuttuu. Viimeinen sopimus on outo ja absurdi, mutta se ei siltikään tunnu vieraalta tai liian kaukaa haetulta, sillä siinä on tuttuja elementtejä, Halko kertoo.
Tekoälyn tekemät käsikirjoitukset noudattavat tuttuja kaavoja ja keskiarvoja. Yhtenä tekoälyn luomien käsikirjoitusten tulevaisuuden skenaariona ovat tasapaksut toistensa kaltaiset käsikirjoitukset, jotka eivät tarjoa mitään uutta tai varsinaisesti kertomisen arvoista. Henkilöhahmot samankaltaistuvat ja teokset noudattavat samoja mallitarinoita.
– Mielestäni motivaatio jonkin tarinan kertomiselle on hirveän tärkeä. Jos siltä ei haluta mitään muuta kuin paljon katsojia, se tuntuu kaoottiselta. Kyllähän tekoälyn käyttö mullistaisi sen määrän, mitä tuollaisia projekteja voitaisiin tehdä. Ehkä siitä nousee pelko, että tarkoituksenmukainen tekeminen unohtuu helppouden sekaan. Pahimmassa dystooppisessa mielikuvassa tämä johtaa siihen, ettei synny mitään uutta ja tekemisestä tulee konventionaalisempaa. Luotetaan liikaa tekoälyyn, eikä omaan tekemiseen, Halko sanoo.
Se, mullistaako tekoäly käsikirjoittamisen ja elokuva-alan tulevaisuudessa jää nähtäväksi, mutta oikein käytettynä siitä saa mahdollisesti tehokkaan assistentin. Tekoälyltä saatavat tulokset riippuvat paljon tavoista, jolla sen kanssa keskustellaan ja jolla sitä itse kouluttaa.
Teksti: Vilma-Lotta Mustonen
Kuvat: Viimeinen sopimus