Monet alan työntekijät eivät ole täysin tietoisia siitä, mikä draaman kuvaussihteerin työnkuva tai merkitys on. Samanaikaisesti eri tahot ovat toivoneet alalle yhteisiä määritelmiä sitä, mitä eri ammattinimikkeet pitävät sisällään ja mitä osaamista niissä kaivataan. Näin alaa voidaan entistä paremmin kehittää kilpailukykyisemmäksi myös kansainvälisillä markkinoilla.
Joskus kuvaussihteeri työpisteineen näkyy itsekin kamerassa. Kuva: Rosa Lukkarinen
Työskentelen draaman kuvaussihteerinä, ja tein Suomen elokuvasäätiön toimeksiantamana tutkimuksen kuvaussihteerin työstä, josta esiintyy alalla kirjavia tai jopa virheellisiä käsityksiä. Yksi syy virheellisiin käsityksiin on monitulkintaisuus termin ”kuvaussihteeri” käytössä. Ajoittain tällä tarkoitetaan käytännön koordinointivastuullista työtä asiaohjelmissa, tositelevisiossa ja livetuotannoissa.
Yleisradiolla kuvaussihteerin työ sisälsi menneinä vuosikymmeninä niin tuotantopäällikön, tuotantokoordinaattorin kuin apulaisohjaajankin työtehtäviä. Yle myöskin koulutti kuvaussihteereitä näihin moninaisiin tehtäviin. Nykyään monia entisiä Yleisradion tai tositelevision ”kuvaussihteereitä” kutsutaan kuitenkin tuotantokoordinaattoreiksi tai toimittajiksi.
Varsinainen draaman kuvaussihteerin työ syntyi alun perin varhaisessa Hollywoodissa. Tuolloin kehittyi joukko tyylillisiä kerronnallisia jatkuvuuskonventioita, jotka pyrkivät aikaansaamaan katsojalle syvän immersion kerrottavaan tarinaan. Samaan aikaan elokuvan tekemisen prosessia kehitettiin ja päädyttiin nykyään käytössä olevaan tapaan, jossa kohtaukset kuvataan tuotannollisista syistä epäkronologiassa. Epäkronologiassa kuvaaminen tuotti kuitenkin jo varhain haasteita jatkuvuuden ylläpitämisessä, minkä vuoksi tuotantoyhtiöt lisäsivät työryhmään kuvaussihteerin työtehtävän.
Draaman kuvaussihteerin työ on tekijöiden mielestä merkityksellistä tuotantoprojektien sujuvuudelle ja tuotettujen teosten laadulle.
Rosa Lukkarinen, draaman kuvaussihteeri
Draaman kuvaussihteeri työskentelee läheisessä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Kuvaussihteerin työ alkaa esituotannossa, kun tämä opiskelee käsikirjoituksen ja purkaa sen kronologisesti tarinallisiin päiviin, päivämääriin ja kellonaikoihin. Tällöin kaikki osastot voivat noudattaa tarinassa samaa ajallista logiikkaa. Kuvausvaiheessa kuvaussihteeri työskentelee kuvattavan materiaalin parissa, nykyään lähes poikkeuksetta monitoroinnin ääressä. Hän auttaa ohjaajaa, näytteljöitä ja muita työryhmän jäseniä huolehtimalla siitä, että kuvattava tarina pysyy käsikirjoituksensa mukaisena, ellei ohjaaja halua siitä tarkoituksella poiketa. Tämän lisäksi kuvaussihteeri huolehtii elokuvan tai sarjan jatkuvuudesta yhteistyössä eri osastojen kanssa ehkäisten näin jatkuvuusvirheitä teoksen lopullisessa leikatussa muodossa. Kuvaussihteeri myöskin huomauttaa kaikista oleellisista materiaalissa olevista virheistä, liittyivät ne sitten teknisen kaluston näkymiseen, kuvan tarkkuuteen tai aiemmin mainittuihin elokuvantekemisen konventioihin. Lopulta kuvaussihteeri tekee kaikesta kuvauspäivän aikana kuvatusta ja äänitetystä materiaalista monipolvisen raportoinnin, joista ilmenee teknisten yksityiskohtien ja virheiden lisäksi ohjaajan toiveet materiaalin käytöstä. Tätä raportointia jälkityövaiheen työntekijät hyödyntävät monin eri tavoin.
Pääpiirteissään suomalainen draaman kuvaussihteerin työ on samanlaista, kuin englanninkielisen tuotantokulttuurin script supervisorin tai continuity supervisorin työ. Tämän lisäksi kuvaussihteeri tekee meillä myös muiden työtehtävien töitä, kuten operoi tallentavaa monitorointia videoassistentin sijasta tai tekee muualla tuotanto- tai apulaisohjausosastolle kuuluvan tuotantoraportoinnin. Toisaalta taas tälle vuosituhannelle siirryttäessä kuvaussihteeri ei enää operoi materiaalin nimeämiseen käytettävää klaffitaulua, vaan tätä työtä hoitaa toinen kamera-assistentti. Kuvaussihteeri kuitenkin päättää yhä sen, kuinka materiaali kuvaustilanteessa nimetään.
Haastattelin tutkimuksessani alan tekijöitä siitä, mitä hyötyä draaman kuvaussihteerin työstä on heille ja heidän työlleen. Tutkimukseni todistaa, että draaman kuvaussihteerin työ on tekijöiden mielestä merkityksellistä tuotantoprojektien sujuvuudelle ja tuotettujen teosten laadulle. Tutkimuksesta ilmenee kuitenkin myös, ettei työtehtävää osata kotimaisella kentällä hyödyntää kunnolla. Tämä johtuu vallalla olevasta tietämättömyydestä, asenteellisuudesta ja vanhentuneista käytännöistä.
Kehitysehdotukseni: kuvaussihteeristä skriptaksi
Esittelen tutkimukseni tuloksena useita kehitysehdotuksia. Ensinnäkin ehdotan, että suomalainen työnimike ”kuvaussihteeri” muutettaisiin, sillä kyseessä on harhaanjohtava ja työn arvoa alentava termi. Koska elämme kaksikielisessä maassa, ehdotan ruotsinkielistä vastinetta ”scripta” tai ”skripta”, joka viittaa englanninkieliseen ”script supervisor”-termiin.
Tämän lisäksi kuvaussihteerin osasto tulisi standardoida. Suomalaisen perinteen mukaisesti kuvaussihteeri on määritelty osaksi kameraosastoa, mutta haastattelemieni tekijöiden mielestä tämän oikea paikka olisi apulaisohjausosastossa. Näin kuvaussihteerien ja apulaisohjausosaston yhteistyö syvenisi ja kuvaussihteerit pääsisivät entistä paremmin käsiksi tarvitsemaansa informaatioon.
Kuvaussihteerin tulisi astua mukaan tuotantoon huomattavasti nykyistä aikaisemmin osallistuakseen esituotannolliseen suunnittelutyöhön, joka on tutkimukseni mukaan nykyään riittämätöntä. Tällöin kuvaussihteerin kronologiapurku ja muu suunnittelutyö saataisiin mahdollisimman varhain koko tuotannon suunnittelun pohjaksi, kuten toimitaan monissa muissa maissa. Näin apulaisohjausosaston ei tarvitsisi liian lyhyiden esituotantoaikojen puitteissa venyä myös kuvaussihteerin työtehtäviin, kuten nykyään usein käy.
Huolimatta siitä, että kuvaussihteerin yksi tärkeimpiä tehtäviä on ohjaajan auttaminen, on ohjaajien ja kuvaussihteerien välillä nykyään varsin etäinen työskentelysuhde.
Rosa Lukkarinen, draaman kuvaussihteeri
Huolimatta siitä, että kuvaussihteerin yksi tärkeimpiä tehtäviä on ohjaajan auttaminen, on ohjaajien ja kuvaussihteerien välillä nykyään varsin etäinen työskentelysuhde. Tämä henkinen ja fyysinen etäisyys vaikeuttaa kommunikointia, mikä vuorostaan heikentää kuvaussihteerin työn hyötyjä ja raportoinnin informatiivisuutta. Tilanteen korjaamiseksi kuvaussihteeri tulisi jälleen ymmärtää ohjaajan läheiseksi työtoveriksi, rekrytoida ohjaajien itse toivomia kuvaussihteeripareja ja mahdollistaa työtehtävien läheinen työskentely kuvauspaikalla.
Myöskin kuvaussihteerin raportointia olisi mielekästä kehittää. Jälkityöosastolla tulisi olla osaamista ja vastuuta sen ilmaisemisessa, minkälaista materiaaliraportointia he tarvitsevat. On selvitettävä, onko pääasiassa sisältöön keskittyvä kuvaussihteeri oikea henkilö tekemään tuotantoraportointia. Mikäli hyvin yksityiskohtaista tuotantoraportointia edellytetään, tulisi tuotantoyhtiöiden myöskin käyttää raporteista syntynyttä dataa hyödykseen eri tavoin, esimerkiksi tuotantotehokkuutta tai vastuullisuutta arvioidakseen.
Viimeinen kehitysehdotus liittyy koulutukseen. Nykyinen alan koulutus ei tunnista kuvaussihteerin työn funktiota tai merkitystä, vaan alalle valmistuvat saattavat olla täysin tietämättömiä koko työnkuvasta. Myöskään kuvaussihteerin työtehtävään itseensä ei ole olemassa koulutusta tai hyviä perehdytyskäytäntöjä. Alan koulujen tulisi tutkia mahdollisuuksia kuvaussihteerin työn koulutuksen järjestämiseksi. Tämän lisäksi tietoa draaman kuvaussihteerin työstä tulisi jakaa alan jo olemassa olevissa koulutuksissa nykyistä enemmän. Tällöin alalle valmistuvat ymmärtävät, millainen laadullinen ja hallinnollinen voimavara osaavat kuvaussihteerit voivat olla paitsi heille itselleen, myös koko suomalaiselle elokuva- ja televisioalalle.
Maisterin opinnäytetyöni on luettavissa ammattikorkeakoulujen julkaisupalvelu Theseuksessa nimellä ”Enemmän kuin pelkkä kirjuri – draaman kuvaussihteerin työn merkitys.”
Teksti ja kuvat: Rosa Lukkarinen