Työterveyslaitos toteutti kyselytutkimuksen elokuva- ja tv-alan työhyvinvoinnista ja jaksamisesta. Kohderyhmä oli av-alan ammattilaiset riippumattomissa tuotantoyhtiöissä. Vastaukset paljastavat, että yllättävän moni alalla oireilee psyykkisesti.
Av-alalla on jo vuosia puhuttu pahoinvoinnista. Ennen Työterveyslaitoksen maaliskuussa 2024 toteuttamaa kyselytutkimusta mitään tietoa alan tilanteesta ei ollut virallisesti nähtävillä. Datan keräämisen lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa kehittämistarpeet ja luoda suosituksia niiden ratkaisemiseksi.
Verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen vastasi reilut kuusisataa ihmistä, mikä on noin neljäkymmentä prosenttia kaikista riippumattomissa tuotantoyhtiöissä työskentelevistä alan ihmisistä. Vastaajista noin puolet työskenteli määräaikaisissa työsuhteissa. Kyselyn lisäksi Työterveyslaitos järjesti työpajoja alan ammattilaisille, joista saatiin tärkeitä lisätuloksia.
Joulukuussa 2024 kyselyn tulokset tulivat julki. Tulokset yllättivät jopa tutkijat, sillä kaksi kolmasosaa vastanneista työntekijöistä kertoi psyykkisistä oireista. Tulos ei tarkoita suoraa diagnoosia, mutta kertoo yleisestä pahoinvoinnista, kuten ahdistuksen ja masennuksen oireilusta.
Työterveyslaitoksen eritysasiantuntija Heli Ansion mukaan työhyvinvointiin liittyvät jännitteet alalla eivät sinällään yllättäneet. Alalla on vahvaa imua ja vetovoimatekijöitä, mutta työkulttuurin rakenteissa piilee voimakkaita kuormittavia tekijöitä.
– Ihmiset saattavat sanoa olevansa tyytyväisiä työhönsä, mutta samalla he kokevat näitä psyykkisiä oireita ja työhön liittyvää kuormitusta, Ansio avaa.
Alalla puhutaan, kuinka työ ei voi jatkuvasti olla pelkkää poikkeustilaa. Hyvin pirstoutunut työkulttuuri vaikuttaa suoraan työssäjaksamiseen. Työn luonteen sirpalemaisuus, fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen epävarmuus, pelko sekä pienet ja useat työpestit alkavat näkyä oireiluna.
– Tuloksissa näkyi, että epävarmempi työnäkymä heijastui työhyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta huonompiin tuloksiin. Esimerkiksi nuo psyykkiset oireet korostuivat erityisesti yksinyrittäjillä ja ammatinharjoittajilla, Ansio kertoo.
Juuri tämä ongelma on tärkeä tunnistaa ja ennaltaehkäistä. Suosituksena tutkimus osoittaakin, että työnantajat panostaisivat myös määräaikaisten työntekijöiden, yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien työhyvinvointiin.
”Firmoilla menee hyvin, jos friikuilla menee hyvin.”
Työpajaan osallistunut ammattilainen
Ammattilaisten työpajat tutkimuksen lisätukena
Totta on, että moni siirtyy av-alalta pois kohtuullisen nuorena. Kulttuurialaan kohdistuvat leikkaukset ja huono työhyvinvointi ovat entisestään lisänneet ammatinvaihtoon liittyviä ajatuksia. Moni on väsynyt odottamaan riittävää muutosta, jota alan sisällä ei toistaiseksi ole tapahtunut.
Kyse ei niinkään ole yksittäisistä ihmistä tai persoonista vaan rakenteista. Tätä vahvistavat myös tutkimustulokset, joiden mukaan 80 prosenttia vastanneista koki esihenkilönsä oikeudenmukaiseksi.
– Mitä lyhyempi työviikko, sitä yleisempää esihenkilön oikeudenmukaiseksi kokeminen oli, ja myös mitä lyhyempi työviikko, sitä vähemmän ihmisten piti joustaa työajoista. Ne esihenkilöt, jotka eivät joudu niin usein joustamaan omista työoloistaan, ovat voineet paremmin ja se on heijastunut kaikkiin, kertoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Päivi Vanttola.
Huomion arvoista on myös se, että riittämätön palautuminen työstä korostui nimenomaan alemmassa johdossa ja keskijohdossa, jossa työntekijät ovat usein yrittäneet parhaansa puun ja kuoren välissä. Vanttola lisää, että johtoportaissa ja esihenkilöasemassa toimivat eivät voi itsekään hyvin, mikäli heillä ei ole aikaa tehdä työtään kunnolla.
Aikaan liittyvät kysymykset ovat Vanttolan mukaan konkreettisia työjärjestelyyn liittyviä asioita, joiden osalta muutos on mahdollista. Esihenkilötyön ja johtamisen laatua voi parantaa varaamalla heille riittävästi aikaa, tarjoamalla tilaisuuksia kehittää osaamista sekä vahvistaa taitoja työntekijöiden kohtaamisessa ja psykologisen turvallisuuden luomisessa.
– Tutkimuksen työpajaosiossa ammattilaiset nostivat esiin arkisilta kuulostavia asioista, kuten ystävällistä ja kunnioittavaa käyttäytymistä työyhteisöissä ja työryhmissä. Henkilöstö-, talous ja turvallisuusjohtamisen näkökulmat liittyivät moniin kysymyksiin. Toivottiin, että työnantajat kohtelisivat reilusti ja oikeudenmukaisesti, sanoo Vanttola.
”Johtamiskoulutus kaikille HODeille ja HODeiksi haluaville.”
Työpajaan osallistunut ammattilainen
Työpajat järjestettiin huhtikuussa 2024. Niiden tavoitteena oli tunnistaa konkreettisia kehityskohteita ja ideoida ratkaisuja siihen, miten riippumattomissa tuotantoyhtiöissä työskentelevien työhyvinvointia voisi käytännössä parantaa.
Työssäjaksamisen ongelmat kasaantuvat
Tutkijoiden mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä määräaikaisten ja lyhyissä työsuhteissa toimivien yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien asemaan työyhteisössä. Juuri nämä epävarmimmassa asemassa olevat työntekijät kokivat myös eniten tulleensa työnjohtamisen osalta käskytetyiksi.
– Tärkeää on, että myös ne ketkä vain piipahtavat työyhteisöissä, otetaan vakavasti ja työnantajat pitäisivät heidänkin psyykkisestä jaksamisestaan huolta, Ansio sanoo.
Tutkimus osoittaa, että työssäjaksamisen ongelmat ovat kasaantuneet osastoille, joissa korostuvat lyhyet vain muutamien viikkojen työsuhteet.
Erityisesti lavastuksessa, puvustuksessa ja maskeerauksessa, järjestyksessä sekä äänitöissä, leikkauksessa ja jälkityössä työstenkelevät yksinyrittäjät ja ammatinharjoittajat ovat kokeneet työn ajoittain fyysisesti raskaaksi. Näillä osastoilla työajat ovat häirinneet unta ja vireyttä ja usein jaksotyön tasoitusvapailla lepo on jäänyt huonoksi. He ovat myös joutuneet joustamaan työajoissaan eniten.
Työstä palautumiseen onkin kiinnitettävä erityisesti huomiota juuri niillä osastoilla ja tehtävissä, joissa työajat ovat kuormittavia ja työ fyysisesti raskasta.
– Parannus- ja kehitysehdotusten osalta työaikoja on syytä kehittää ennakoitavampaan suuntaan, jotta työstä palautuminen sekä työn ja muun elämän yhdistäminen olisi helpompaa, Vanttola kertoo.
”Palautumisesta pitäisi puhua myös tuotantojen aikana.”
Heli Ansio, erityisasiantuntija, TTL
Tutkimusraportissa on neljä suositusta sekä pitkä lista konkreettisia kehitysehdotuksia. Suositukset liittyvät ennen kaikkea psyykkiseen oireiluun puuttumiseen, työstä palautumiseen ja työaikoihin sekä esihenkilöihin ja johtamiseen, jotka nousivat työpajojen puheenaiheeksi.
– Riittämättömästä palautumisesta kärsii moni. Työntekijät pohtivat, paljonko pystyvät pitämään vapaata tuotantojen välissä, mutta palautumisesta pitäisi puhua myös tuotantojen aikana, Ansio kertoo.
Tutkimustulosten analysointi saa pian jatkoa. Ansio ja Vanttola kirjoittavat ensi vuonna julkaistavan tieteellisen tutkimusartikkelin työpajatoiminnan pohjalta ja uskovat siihen, että järjestöt jatkavat yhdessä alan kehittämistä.
– Toivon, että ihmiset helpottuvat, kun tunnistavat itsensä tuloksista, ja että julkaistu data kuvastaa heitä. Ratkaisut täytyy tehdä työpaikoilla ja työryhmissä. Työyhteisöjä kehitetään hyvin siellä alatasolla, Vanttola summaa.
Teksti: Jaana Kivi