Ranska on yksi Euroopan elinvoimaisimmista elokuvamaista. Menestyksen taustalla on alan historiallinen asema, mutta elinvoimaisuus ja korkeat katsojaluvut ovat myös tulosta poliittisista arvovalinnoista, pitkäjänteisestä valtion tuesta elokuvataiteelle ja -kulttuurille sekä tekijöille maksettavista lakiin pohjautuvista korvauksista.
Kesällä maailma seurasi, kuinka Pariisin Olympialaisten avajaisissa kulttuurillinen ja taiteellinen kansallisidentiteetti kulki urheilun kanssa käsikkäin. Avajaiset etenivät esityksestä toiseen Seinen ympärillä samalla kun kisoihin osallistuvat 206 maan edustajat seilasivat joella. Katsojat seurasivat muun muassa pop-laulaja Aya Nakamuran Medleytä, Assassin’s Creed -pelisarjan ja Jeanne d’Arcin hahmoa, ikkunasta esiintyvää metalliyhtye Gojiraa, Kätyrit-animaatiohahmoja ja Paris Fashion Queer -ryhmän muotiesitystä. Vedestä esiin nousivat kultaiset naispatsaat, jotka symboloivat veistoksia, joita ranskalaisilla kaduilla voisi nähdä enemmänkin: elokuvaohjaaja Alice Guy, feministiaktivisti Gisèle Halimi ja filosofi Simone Weil.
Avajaisten näkyvä kulttuurin ja taiteen ylistys herättikin keskustelua välittömästi myös Suomessa. Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio (ps) twiittasi seuraavaa: Valitettavaa on, että olympialaiset eivät ainakaan avajaisten perusteella enää arvosta konservatiiveja. – Vasemmistoaktivismi valjastaa kaiken propagandaan ja normalisoi woketustaan. Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) kritisoi Olympialaisten avajaisten drag-muotiesitystä erittäin surulliseksi viestipalvelu X:ssä.
Yleinen tunnelma avajaisseremoniaa kohtaan Pariisissa oli toisenlainen. Kisojen puheenjohtaja Tony Estanguet kommentoi avajaisten jälkeen olevansa liikuttunut siitä mihin Ranska osoitti kykenevänsä tuona iltana. Thomas Joly, avajaisten taiteellinen johtaja, ilmaisi välittömästi kiitoksensa taiteilijoille, jotka viestivät esityksillään, että me olemme yhtä. Myöhemmin hän lisäsi, että mikäli haluamme laajamittaista kulttuurin demokratisointia, meidän on tarkasteltava sen koko kirjoa. Ranska investoi Olympialaisten avajaisiin neljä miljoonaa euroa.
Kulttuuriministeri Rima Abdul Malak mainitsee kulttuurin olevan maan liikkeelle paneva voima, jonka budjetti on noussut François Hollanden presidenttikauden aikana vuodesta 2014 lähtien vuosittain vähintään kuusi prosenttia. Emmanuel Macronin kauden alettua kulttuurin määrärahat ovat nousseet yhteensä 30 prosenttia eli miljardi euroa. Kulttuuriministeriön tuki taiteelle ja kulttuurille on Ranskassa vuosittain noin 4,46 miljardia euroa, joka vastasi vuonna 2023 noin 0,6 prosenttia valtion kokonaisbudjetista.
Vaikka Ranskassa kulttuurin asema näyttäytyy erittäin vakaana ja vahvana, viimeaikaiset poliittiset muutokset antavat kuitenkin aihetta pelätä muutosta lähitulevaisuudessa.
“Esimerkiksi kesällä 2024 vaalikampanjan aikana äärioikeistolainen puolue Rassemblement National kannatti julkisten audiovisuaalisten palveluiden yksityistämistä. Rassemblement National menestyi vaaleissa hyvin ja on nyt osa Ranskan parlamentin suurinta poliittista ryhmää”, toteaa haastattelussamme ranskalainen La SACD, fiktiotuotantojen tekijänoikeusjärjestö.
Ranskan vankka pohja elokuvataiteen jatkuvuudelle
Haastattelimme kahta ranskalaista tekijänoikeusjärjestöä heidän jäsentensä nykytilanteesta sekä siitä, mistä ranskalainen tekijänoikeusjärjestelmä on saanut alkunsa. Molemmat tahot toivat esille monisatavuotisen järjestelmän synnyn.
Ranskalaisten tekijänoikeusjärjestöjen juuret ulottuvat aina vuoteen 1777, jolloin Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais perusti näytelmäkirjailijoiden etuja ajavan yhdistyksen ja loi ensimmäisen tekijänoikeudellisen korvausjärjestelmän nimeltään “la Société des auteurs”. Perustuslakia säätävä kokous ratifioi yhdistyksen aloitteen ansiosta kirjailijoiden oikeuksien tunnustamisen hyvin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäiset korvauksia saaneet teokset olivat teatteriesityksiä.
Ranskassa tekijänoikeusjärjestöjä on poikkeuksellisesti av-alalla kaksi, joista La SCAM (Société Civile des Auteurs Multimédia eli Multimediatoimijoiden yhdistys) edustaa dokumentaarisen ja faktallisen sisällön tekijöitä, La SACD (Société des Auteurs et Compositeurs Dramatiques eli Näytelmäkirjailijoiden ja -säveltäjien yhdistys) taas fiktion ammattilaisia. Molempien järjestöjen tehtäviin kuuluvat jäsenten tekijänoikeuksien ja -korvausten hallinnointi, tekijänoikeudellinen neuvonta ja luomistyön puolustaminen. Lisäksi molemmat järjestöt tarjoavat jäsenilleen työskentelytiloja ja pitävät tätä tärkeänä osana toimintaansa – luomistyön alussa tekijät tarvitsevat tukea ja tilojen tarjoama yhteisöllisyys luo parhaimmillaan uusia teoksia.
Tekijät kuuluvat siihen järjestöön, jonka fokus vastaa parhaiten omia töitä. Vuonna 2023 La SCAM keräsi 116 miljoonaa euroa tekijänoikeuskorvauksia. Näitä maksuja kerättiin teosten julkaisijoilta kuten Ranskan France television -yleisradiokanavalta, Netflixiltä, Amazonilta sekä valtakunnallisesti ja paikallisesti toimivilta kanavilta. Lisäksi La SCAMilla on sopimus “sharing service providor” toimijoiden, kuten Metan ja YouTuben kanssa ja he käyvät parhaillaan neuvotteluja TikTokin kanssa. La SACD keräämät korvaukset olivat vuonna 2023 lähes puolet enemmän eli noin 253,1 miljoonaa euroa.
“Ranskassa on jo vuosia säädetty laissa, että tekijöillä on oikeus saada asianmukainen korvaus suhteessa teostensa tuottamiin tuloihin.”
La SCAM
Miten tekijänoikeuksiin liittyvien sopimusten ja -korvausten kerääminen on mahdollista?
“Ranskassa on jo vuosia säädetty laissa, että tekijöillä on oikeus saada asianmukainen korvaus suhteessa teostensa tuottamiin tuloihin. Tämä periaate on ulotettu Eurooppaan vuoden 2019 tekijänoikeusdirektiivillä“, La SCAMin edustaja kertoo.
Ranskalla on lisäksi vahva historia elokuvakulttuurin puolustajana ja se on 1990-luvulta lähtien taistellut kaikissa kansainvälisissä ja eurooppalaisissa sopimuksissa säilyttääkseen oikeuden rahoittaa kulttuuriaan parhaaksi katsomallaan tavalla.
“Jotta tekijät saisivat tekijänoikeuskorvauksia, heidän teoksiaan on esitettävä tai lähetettävä. La SACD käy aktiivista keskustelua kaikissa poliittisissa ja kulttuurialan institutionaalisissa piireissä puolustaakseen jäsentensä etuja, esimerkiksi ranskalaisten ja eurooppalaisten teosten tuotanto-, näyttömäärä- ja lähetyskiintiöt, rahoitusvelvoitteet, avoimmuusvelvoite, ja niin edelleen.”, luettelee La SACDin edustaja.
Ranskassa “televisiokanavien on varattava vähintään 60 prosenttia elokuvateosten vuotuisesta kokonaislähetys- ja toistomäärästä eurooppalaisille teoksille ja 40 prosenttia ranskankielisille alkuperäisteoksille. Elokuvateattereissa sovelletaan joustavampaa sääntöä, sillä eurooppalaisten teosten vähimmäisosuudet ovat 50 prosenttia ja ranskankielisten alkuperäisteosten 35 prosenttia”, määritteleee Ranskan elokuvasäätiö CNC (Centre national du Cinéma et de l’Image animée).
CNC ilmoittaa elokuvateollisuuden mukautuneen hienosti teknologisiin muutoksiin ja löytäneen ratkaisuja teosten oikeuksien suojeluun. La SCAM mainitsee yhteistyön eri elokuvatoimijoiden välillä olevan tärkeää:
“Ranskalainen elokuva on yksi systemaattisimmista maailmassa. Meillä on lähes aina ranskalainen elokuva merkittävien festivaalien kilpailusarjoissa. Elokuvateattereissamme on suuri diversiteetti ajatellen esitettyjä teoksia. Järjestelmämme tekijöille kuuluvien korvausten muodostuksesta ja maksusta on vahva ja harkittu, ja lobbaajien ekosysteemi tukee sitä. Tuottajat ovat hyvin tietoisia korvauksista ja puolustavat niitä tiukasti”.
Vahva rahoitus – elinvoimainen elokuva
“Ranskan erittäin tehokas elokuva-alan tukijärjestelmä on kansainvälisesti tunnettu. Kulttuuriministeriön tuki pelkästään julkisille audiovisuaalisille toimijoille vuosittain on 4 miljardia euroa”, kertoo La SCAMin edustaja.
CNC on rahoittanut elokuvatuotantoja tänä vuonna 746 miljoonalla eurolla.
“CNC:tä rahoitetaan elokuvateattereilta, televisiokanavilta, SVOD-alustoilta ja televisiopalvelujen jakelijoilta perittävillä veroilla, jotka perustuvat yksinkertaiseen periaatteeseen: se, joka lähettää teoksia, rahoittaa teoksia”, selittää La SACDin edustaja.
Kansallisten elokuvien markkinaosuus ranskalaisissa elokuvateattereissa on nykyäänkin noin 40 prosenttia, mikä on ennätys Euroopassa, jossa useimmissa maissa kansallisten elokuvien markkinaosuus on 10-20 prosenttia. “Ranskalaisia on noin 68 miljoonaa ja ennen pandemiaa elokuvakatsojia oli vuosittain noin 190 miljoonaa”, ilmoittaa La SCAMin edustaja.
Vaikka kotimainen elokuva voi Ranskassa hyvin, se ei tarkoita etteikö ulkomainen elokuva voisi menestyä yhtä lailla. Tästä hyvä esimerkki on Aki Kaurismäen elokuvat, joille riittää kiinnostusta Ranskassa. Vahvan tukijärjestelmän ja sitä tukevan lainsäädännön sekä kiintiöiden lisäksi ranskalaisen elokuvan monimuotoisuutta tukee CNCn kehittämä RCA-määritelmä (Registres du Cinéma et de l’Audiovisuel). Määritelmän mukaisesti elokuvateatterit saavat erityistukea esittäessään RCA-luokituksen saaneiden ohjaajien elokuvia. RCA-luokiteltuja ohjaajia ovat Kaurismäen lisäksi muun muassa Steven Spielberg.
“Tämän vuoksi teattereissa Ranskassa voi katsoa suosittuja ja niin sanotusti luovasti kokeellisempia teoksia. Ranskassa saattaa myös hyvin menestyä elokuva, joka ei ole ranskan- tai englanninkielinen”, toteaa La SCAMin edustaja.
Ranska ei ole myöskään unohtanut elokuva-, tv- ja kulttuurialalla toimivia freelance-tekijöitä. Merkittävä ranskalaisen luovan alan tukipilari ammattilaisille on valtion rahoittama Intermittent du Spectacle -työttömyystukijärjestelmä, joka luo taloudellisen turvan lyhyiden, määräaikaisten työsuhteiden parissa työskenteleville. Järjestelmä on suunnattu esitystaiteen ja audiovisuaalisen taiteen ammattilaisille, ja sinne valitaan vakiintuneita tekijöitä, jotka työskentelevät esimerkiksi ohjaajina, äänittäjinä, leikkaajina, kuvaajina, muusikkoina tai tanssijoina. Järjestelmä toimii samalla ammattilaisuuden varmistajana työnantajien suuntaan.
Suomalaisittain katsottuna Ranska on tehnyt arvovalinnan ja päättänyt tukea monialaisesti kulttuuria sekä taidetta. Arvostus näkyy monimuotoisena, vankkana ja rikkaana kulttuurikenttänä, jossa vaalitaan oma-äänistä ilmaisua. Kulttuurisen monimuotoisuuden tarkoitus ei ole asettaa eri teoksia kilpailemaan keskenään, vaan mahdollistaa kaikenlaisten teosten olemassaolo.
”Tekijöiltä on vähentymässä samanaikaisesti niin työmahdollisuudet kuin tekijänoikeuskorvaukset ja rahoitus, jonka turvin on voinut kehittää sisältöjä itsenäisesti.”
Katse kotimaahan paljastaa kriisissä elävän av-alan
Elokuva- ja tv-alalla on käynnissä jo toinen vaikea vuosi. Vuonna 2023 alkaneet suoratoistopalveluiden rahavaikeudet sekä kanavien vähentyneet tilaukset olivat jo merkittävä alaa heikentävä tekijä. Kuluvana vuonna 2024 koko kulttuurialaa on kohdannut Petteri Orpon hallituksen tekemät suuret rahoituksen leikkaukset. Elokuva- ja tv-alalla nämä leikkaukset ovat kohdistuneet merkittäviin toimijoihin kuten Kopiostoon, AVEKiin ja Suomen elokuvasäätiöön.
“Hallitus on budjettiriihessään päättänyt leikata opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta maksettavaa yksityisen kopioinnin hyvitystä 50 %, kaikkiaan 5,5 miljoonaa euroa”, esittää Luovat ry.
Lisäksi YLE:n rahoituksen pieneneminen sekä audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen lähes puolittuminen ovat vaikuttaneet alaan ja tuotantoyhtiöiden toimintakykyyn.
Tilausten vähyyden ja leikkausten alla on vaikea nähdä av-alan tulevaisuutta selkeästi. Rahoitukseen liittyvä kriisi koskettaa niin alan yrityksiä kuin yksittäisiä ammattilaisia sekä taiteilijoita. Tekijöiltä on vähentymässä samanaikaisesti niin työmahdollisuudet kuin tekijänoikeuskorvaukset ja rahoitus, jonka turvin on voinut kehittää sisältöjä itsenäisesti.
Luovat ry:n edunvalvontajohtaja Lauri Kaira totesi lokakuussa 2024 blogissaan, ettei yksityisen kopioinnin hyvityksen puolittamiselle ole perusteita.
“Hyvitys perustuu EU-direktiiviin ja tekijänoikeuslakiin (26 a §), jossa säädetään selkeästi, miten hyvityksen suuruus tulee määritellä ministeriön teettämien tutkimusten pohjalta”, toteaa Kaira.
Suomi on ainoa EU-maa, jossa hyvitys yksityisestä kopioinnista tulee valtion budjetista. Ministeriö on käynnistänyt selvityksen hyvitysjärjestelmän uudistamisesta. Kunnes uudistus on saatettu voimaan, tulisi hyvityksen taso säilyttää nykyisellään. Lisäksi tarvitaan tekijänoikeuslain uudistamista.
Kaikki tämä koskettaa suoraan tekijöitä, vähentää merkittävästi heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja leikkaa tulevina vuosina tekijänoikeuskorvausta eli hyvitystä, jota on maksettu korvauksena muun muassa elokuvaajille ja kuvaajille, leikkaajille, ohjaajille, käsikirjoittajille, näyttelijöille sekä puku-, lavastus-, ja äänisuunnittelijoille.
AVEKin rahoitus vähenee jo vuonna 2025. AVEKin jakamalla teostuella on rahoitettu muun muassa kotimaisia elokuva- ja mediataideteoksia, animaatiota, tekijöiden kansainvälistymistä ja nuoria tekijöitä: yksinomaan sellaista toimintaa, joka turvaa luovan alan tulevaisuutta sekä elinvoimaa ja luo työtä.
Kaikkiaan Suomen elokuva-alan nykytilanne kuulostaa siltä, että nyt on aika rakentaa kotimaiselle elokuvataiteen jatkuvuudelle kestävä, kukoistava ja yhtenäistävä pohja. Mikä on se tarina, jota haluamme suomalaisesta elokuvasta kertoa?
Teksti:
Erika Haavisto, dokumenttielokuvantekijä
Katri Saukonpää, elokuva- ja tv-tuotannon ammattilainen, Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET ry:n tekijänoikeusedustaja
Kuvat:
Erika Haavisto