Suomen elokuvasäätiö SES muutti markkinointi- ja levitystuen ehtoja vuonna 2024. Tuki suunnataan nyt levitysyhtiöille, tuotantoyhtiöt rajattiin pääsääntöisesti tuen ulkopuolelle. Muutos koskee kaikkia elokuvia, mutta suurimmat vaikutukset ovat dokumenttielokuvalle.
SES:n esitys- ja levitystoiminnan asiantuntija Ilmari Arnkil kertoo, että tukivarojen vähentyminen on pakottanut punnitsemaan entistä tarkemmin, mitä tuetaan. On selkeitä eroja siinä, miten tuotanto- ja levitysyhtiöiden levittämät dokumenttielokuvat ovat löytäneet katsojia.
– Viimeisen 10 vuoden aikana tuotantoyhtiöiden itse levittämistä, tukemistamme dokumenteista yli puolet on kerännyt elokuvateattereissa alle 1 000 katsojaa. Ammattimaisilla levittäjillä alle neljännes dokumenttihankkeista menestyy yhtä heikosti, sanoo Arnkil.
Levitysyhtiöllä on omia elokuviaan levittävään pieneen tuotantoyhtiöön verrattuna merkittäviä skaalaetuja: esimerkiksi mainostilaa saa halvemmalla, kun sitä ostaa kerralla enemmän. Monet tehtävät sujuvat rutiinilla, kun niitä tekee jatkuvasti.
– Jos säätiön tukea ei levitysyhtiöillä olisi, vain yhdestä kahteen kotimaista dokumenttielokuvaa tulisi teattereihin vuodessa, sanoo Pirkanmaan elokuvakeskuksen ohjelmistosuunnittelija ja levitysvastaava Juha Elomäki.
Pirkanmaan elokuvakeskuksen rooli elokuvataiteeksi luokiteltavien, kansainvälisillä festivaaleilla menestyvien dokumenttien levittäjänä, on Suomessa merkittävä.
Moni asia vaikuttaa
Tuottaja Pasi Hakkio Wacky Tie Films Oy:stä ei vastusta tuotantoyhtiöiden rajaamista levitystuen ulkopuolelle. Varsinaisena ongelmana Hakkio näkee sen, että dokumenttielokuvat eivät tavoita yleisöjä teattereissa niin kuin pitäisi.
– Meidän pitäisi alana pystyä löytämään malli, jolla meidän kansainvälisesti menestyvät dokumenttielokuvat löytäisivät yleisönsä myös kotimaisissa elokuvateattereissa, Hakkio sanoo.
Teatterilevityksen tilastoja rumentavat dokumentit, joille ei tuotantotuen lisäksi myönnetä myös markkinointi- ja levitystukea. Ne dokumenttielokuvat, jotka saivat kaikki kyseiset tukimuodot, tavoittivat yleisönsä huomattavasti paremmin suhteessa saamiinsa tukieuroihin.
Vaille markkinointi- ja levitystukea jääneitä, mutta tuotantotuen saaneita dokumentteja on viimeisen kymmenen vuoden aikana tuettu keskimäärin 94,40 eurolla katsojaa kohti. Niiden dokumenttien, jotka saivat sekä tuotantotukea että markkinointi- ja levitystukea, tuen osuus puolestaan on keskimäärin 16,90 euroa ostettua lippua kohti. Mukana ovat sekä teatteri- että festivaalikatsojat.
– Tukieurojen ja teatterikatsojien vertaaminen on melko kapea osa kokonaisuutta. Dokumenttien ensisijainen esityskanava on useimmiten Yleisradio, jonka kanavilla dokumentit löytävät yleisönsä hyvin. Monilla elokuvilla on pitkä elinkaari myös jakelukanavissa, joista ei ole lukuja saatavilla. Vielä oma lukunsa on elokuvien arvo taiteenlajin ja yhteiskunnan uudistajana ja kyseenalaistajana, sanoo Arnkil.
Monilla elokuvilla on pitkä elinkaari myös jakelukanavissa, joista ei ole lukuja saatavilla. Vielä oma lukunsa on elokuvien arvo taiteenlajin ja yhteiskunnan uudistajana ja kyseenalaistajana.
Ilmari Arnkil
Kaupallisessa levityksessä tuottaja tekee levittäjän kanssa levityssopimuksen, jossa tuottaja antaa levittäjälle elokuvan kaupalliset esitysoikeudet, Levittäjä puolestaan sopii elokuvan esittämisestä teatterin kanssa ja laskuttaa sitä syntyneiden lipputulojen pohjalta. Levittäjä kerää nämä rahat kaikilta elokuvaa esittäneiltä teattereilta ja tilittää sovitun osuuden eteenpäin tuottajalle.
Vaikka melkein kaikki isot levitysyhtiöt ovat joskus levittäneet myös dokumenttielokuvia, määrät ovat olleet melko pieniä. Pirkanmaan elokuvakeskus näyttää jatkossakin säilyttävän paikkansa dokumenttielokuvien suurimpana levittäjänä.
– Pirkanmaan elokuvakeskus ottaa vuosittain viidestä seitsemään dokumenttielokuvaa teatterilevitykseen. Tarjokkaita olisi 30-40. Jokainen hakemus täytyy kahteen kertaan miettiä, Elomäki summaa.
Se, mitä otetaan levitykseen riippuu viime kädessä siitä, mitä on tarjolla.
Itse elokuvan kannalta teatterilevityksen suurin hyöty on näkyvyys: teatteriensi-ilta poikii mediahuomiota. Teatterilevityksellä saa näkyvyyttä, mainontaa ja arvosteluja.
Teatterilevityksen tavoitteluun ohjaavat myös Jussi-palkinnon kriteerit.
Palkinto voidaan myöntää vain sellaisille kotimaisille ensi-iltaelokuville, joilla on ollut laaja kotimainen teatterilevitys. Alan sisällä Jussi-palkinnolla on merkittävä rooli tekijöiden tulevaisuudelle. Tekijöiden näkökulmasta elokuvien esittäminen puolityhjillekin saleille voi olla perusteltua, jos ilman kattavaa teatterilevitystä ei ole mahdollista päästä edes ehdolle.
Jokainen hakemus täytyy kahteen kertaan miettiä.
Juha Elomäki
Dokumenttielokuva kuuluu valkokankaalle
Dokumenttielokuvien päätyminen valkokankaille on tärkeää, sillä teatteriesitykset nostavat alan profiilia. Esimerkiksi ulkomaisen rahoituksen saamiseksi suomalaisilla dokumenteilla on oltava uskottavat mahdollisuudet tulla koetuksi teatterisaleissa.
– Elokuvateatteri on elokuvataiteen esityspaikka. Se tarjoaa keskittymistä, yhteisöllisiä kokemuksia ja areenan yhteisten asioidemme pohtimiseen, sanoo Wacky Tie Films Oy:n tuottaja Pasi Hakkio.
Myös Finnkinon ohjelmistopäällikkö Toni Lähteinen näkee, että dokumenttielokuvat kuuluvat Finnkinon teattereihin. Ohjelmiston päätökset perustuvat katsojalukuihin ja Lähteinen huomauttaa, että dokumenttielokuvalla on tyypillisesti vähemmän katsojia.
Siitä huolimatta Lähteinen nostaa esiin lajityypin arvon.
– Olen miettinyt, millä dokumenttielokuvat saisivat enemmän katsojia. Sanotaan, että elokuvien katsominen lisää elokuvien katsomista. Hyvin menevät dokumentit ruokkivat seuraavia hyvin meneviä dokumentteja, sanoo Lähteinen.
Viikoittain katsojalukujen perusteella muuttuva ohjelmisto tekee markkinoinnin suuntaamisesta tietylle potentiaaliselle yleisölle hankalaa.
Kaikkiaan ongelmana nähdään yleisöjen pirstaloituminen sekä edelleen hidas toipuminen pandemiasta. Pandemian aikana menetettiin nuoria katsojia, jotka eivät ole tottuneet katsomaan elokuvia, varsinkaan dokumentteja, teattereissa. Ratkaisuja etsitään uusista suunnista.
Elokuvateatteri on elokuvataiteen esityspaikka. Se tarjoaa keskittymistä, yhteisöllisiä kokemuksia ja areenan yhteisten asioidemme pohtimiseen.
Pasi Hakkio
Pasi Hakkio nostaa esiin esimerkiksi Euroopan komission rahoittaman dokumenttielokuvien levityksen tulevaisuuden mahdollisuuksia selvittävän tutkimushankkeen ja virtuaali- tai hybrielokuvateatterit, jotka tarjoavat näytöksiä samanaikaisesti sekä teatterissa että vod-striimauspalveluna.
Tämä mahdollistaisi myös keskustelutilaisuuksien toteuttamisen etänä elokuvanäytösten yhteydessä, jolloin niistä tulee vähemmän työläitä ja halvempia järjestää.
– Ei ole mitään syytä, miksi emme etsisi näitä uusia tapoja myös itse, sanoo Hakkio.
Teksti: Juska Jutila