Koulutettujen ja kokeneiden tekijöiden elämän asettuessa ulkomaille nomadielokuvantekijyys on kasvava ilmiö. Soluttautuminen paikalliseen av-kenttään ei tapahdu hetkessä, mutta kaikki paikalliskokemus on hyödyksi työskennellessä freelancerina kotimaisille tuotantoyhtiöille.
Kuva: Erika Haavistolle av-nomadin työ on usein muutaman roolin suorittamista samanaikaisesti.
Tähän astiselle audiovisuaaliselle uralleni kuuluu enemmän kuvauksia ulkomailla kuin Suomessa. Yleisradio on toiminut tilaajana suurimmassa osassa tuotannoista, joissa olen työskennellyt. Dokumenttielokuvieni kehittelyvaihetta ovat tukeneet Suomen elokuvasäätiö, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK, Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus Taike. Työnantajani ovat suomalaisia tuotantoyhtiöitä, joiden dokumentti- ja realitytuotannot sijoittuvat ulkomaille.
Tiimissä on normaalisti noin 3-15 jäsentä. Työkokemuksiani määrittää myös se, että työskentelen usein eri rooleissa samanaikaisesti: (kenttä)ohjaajana tai toimittajana, kuvaajana, käsikirjoittajana ja/tai tuotantokoordinaattorina.
Paikallinen erikoisosaaja
Niin sanottu nomadielokuvantekijyys on elokuvantekemistä siinä missä muukin, mutta vakituinen elämä sijoittuu muualle kuin Suomeen. Ajauduin av-freelancer-nomadin tilanteeseen, kun elämäni vei Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Ranskaan, ja miellän elokuvantekijyyden ensisijaiseksi ammatikseni. Kävin kulttuurituotannon kandidaatin koulutuksen Suomessa ja kirjoitin maisterin paperit Ruotsissa elokuvatuotannosta.
Vaikka unelmana olisi ansaita koko vuoden elanto kotimaisista ulkomaille sijoittuvista freelance-keikoista, todellisuudessa tienesti koostuu usein muustakin. Kotimaan työkeikkoja ei siunaannu jatkuvalla syötöllä, eikä paikalliseen yhteisöön solahtaminen käy yhdessä käänteessä. Tuotantojen ohella tulee työskenneltyä suunnitelmalla B, C ja D: eli tehtyä av-alaan kuulumattomiakin töitä. Kaikki työkokemus ja verkosto on hyödyksi ja kasvattaa luovuutta navigoida tulevilla freelance-keikoilla.
Asuessani ulkomailla olen tehnyt tapahtumatuotantoa, asiakaspalvelua, hallinnollisia toimistotehtäviä ja tuottanut somevideosisältöjä. Paikallistuntemus karttuu päivittäin myös työn ulkopuolella. Vaikka itsensä elättäminen on tuntunut välillä hajanaiselta ja Suomeen palaaminen olisi mielessä, nomad-kokemus on tehnyt minusta monipuolisen, kielitaitoisen, mukautuvan, kulttuuritietoisen ja pelkäämättömän osaajan. Uskon että tämä kokemus yhdistää Suomen ulkopuolella työskenteleviä av-alan freelancereita ja siksi loistamme etenkin ulkomaille sijoittuvissa tuotannoissa.
Av-nomadeja on yllättävissäkin maailmankolkissa ja sopimuksen sitominen voi olla nopeampaa kuin paikallisen toimijan kanssa.
Erika Haavisto
Av-nomadina Ranskassa ja Yhdysvalloissa
Yksi vaihtoehto ulkomailla asuessa on työskennellä paikallisille yrityksille ja yhtiöille. Jokaisessa maassa on omat järjestelmänsä, jotka määrittävät ammattilaisuutta ja koostavat tekijöiden yhteisön.
Ranskassa freelance-keikat tarjotaan lähes poikkeuksetta Intermittent du Spectacle -työttömyysturvajärjestelmän jäsenille. Järjestelmään pääsee, kun on paikallisen työvoimatoimiston työtön työnhakija ja työskentelee todistetusti luovalla alalla vähintään 507 tuntia vuodessa. Vaikka jäseneksi pääseminen on oma haasteensa, valtion tukema järjestelmä toimii sujuvasti molempiin suuntiin: freelancereiden ei tarvitse stressata toimeettomista hetkistä työkeikkojen välillä, sillä he saavat työttömyystukea kunhan tietty määrä työtunteja kertyy vuosittain. Tuotantoyhtiö tietää palkkaavansa osaavan tekijän ja ylläpitävänsä systeemiä, joka mahdollistaa pätkätyöläisyyden kannattavuuden. Luova maahanmuuttaja-nomadi on väliinputoaja niin pitkään, kun ei kuulu kyseiseen työttömyysturvajärjestelmään.
Yhdysvalloissa audiovisuaalinen ammattilaiskenttä koostuu kuulumalla eri yhteisöihin, kuten tuottajien liittoon Producers Guild of America (PGS), kuvausosaston liittoon International Cinematographers Guild (IATSE Local 600), käsikirjoittajien liittoon Writers Guild of America (WGA), kuvaajien yhteisöön The American Society of Cinematographers (ASC) ja äänityöntekijöiden yhdistykseen Motion Picture Sound Editors (MPSE). Edellä mainituilta listoilta löytyy erittäin taitavia suomalaistekijöitä. Vakituinen työpaikka saattaa vaatia liittoon kuulumista, ja jäseneksi pääsyyn moni yhteisö ja yhdistys edellyttää vähintään kutsua. Jotkut edellyttävät kertamaksuista pääsymaksua ja toiset vuosittaista jäsenmaksua.
Kotimaisen nomadi-työvoiman hyödyntämisen etu
Uskon että av-nomadius on kasvava ilmiö siinä missä elämä vie koulutettuja suomalaisia ulkomaille. Tämä on loistava uutinen kotimaiselle av-alalle, koska se antaa mahdollisuuden etsiä osaavaa ja luotettavaa suomalaista tekijää paikallisella tieto-taidolla, vaikka tuntuisi että nyt etsitään neulaa heinäsuovasta. Av-nomadeja on yllättävissäkin maailmankolkissa ja sopimuksen sitominen voi olla nopeampaa kuin paikallisen toimijan kanssa.
Oman haasteensa nomadin rekrytointiin luo se, kuinka heidän olemassaolosta tiedetään. Verkostointi on aktiivista työtä, missä uskon sosiaalisen median olevan tärkeänä välikätenä. Av-nomadin vahvuus on se, että hänet palkatessa saa samassa paketissa ammattitaidon, paikallistuntemuksen ja kielitaidon. Tuotanto saattaa myös säästää kalustovuokra-, matka- ja majoituskustannuksissa. Tuotantoyhtiö voi valita lennättää työvoiman kotimaasta tai palkata suomalaisen nomadin tai paikallisen runnerin. Eri maissa on omat tuotannolliset haasteensa, kuten tietotekniikka, siesta, turvallisuus, ilmasto, maksaminen, kuvauslupien hankinta, liikenne ja lainsäädäntö, joten paikallistuntemus on ehdoton etu.
Eri maissa on omat tuotannolliset haasteensa, kuten tietotekniikka, siesta, turvallisuus, ilmasto, maksaminen, kuvauslupien hankinta, liikenne ja lainsäädäntö, joten paikallistuntemus on ehdoton etu.
Erika Haavisto
Parhaimmat kokemukset minulla on tuotannoista, missä osaamiseeni ja paikallistuntemukseeni on luotettu niin, että olen voinut keskittyä rauhassa omaan tehtävääni. Nomad-tyylisessä tuotannossa päivä alkaa usein lyhyellä palaverilla Suomeen. Tuotannolliset haasteet on ratkottu niin etäyhteydellä kuin paikan päällä pienen tiimin kesken. Näillä ratkaisuilla tuotannon hiilijalanjälki on pienentynyt ja budjettia on säästynyt muualle kuten jälkituotantoon.
Tien päällä nautin tuotannollisesta paineesta, vastuusta ja vapaudesta. Olen erittäin iloinen siitä, että vaikka suomalaisen av-nomadin palkkaus kohteessa kaukana kotimaasta on uudehko ilmiö, olemme osittain pandemian vuoksi tottuneet keksimään ratkaisuja yhdessä etänä, ja meillä on kotimaassa niin taitavia tekijöitä että tämäkin työskentelymuoto on mahdollinen tuotantojen, budjettien, sisältöjen ja maailman muuttuessa.