Tositelevision taustajoukoissa työskentelee lukuisia ammattilaisia, joiden työpanos jää usein katsojilta huomaamatta, mutta jotka ovat ratkaisevassa asemassa ohjelmien valmistumisessa. Yksi näistä avainhenkilöistä on leikkausassistentti eli edit-assistentti, joka reality-tuotannoissa toimii monipuolisessa ja tärkeässä roolissa. Tässä jutussa he avaavat työnkuvaansa.
Liisa Immonen on työskennellyt televisioalalla viitisen vuotta. Hän kertoo päätyneensä leikkausassistentiksi osittain vahingossa.
– Päädyin edit-assistentiksi hakiessani assarin paikkaa uudelleen lanseerattuun Big Brotheriin vuonna 2019. Olin tuolloin työharjoittelussa ohjelmaa näyttävän kanavan promotiimissä, ja sieltä käsin minua haluttiin suositella edit-assistentiksi tuotantoon. Sitä kautta sain jalan oven väliin ja pääsin alalle. Ja olen kyllä kovin tyytyväinen ja kiitollinen siitä, Immonen sanoo.
Edit-assistenttina kuusi vuotta työskennellyt Vilma Pellonpää kertoo halunneensa alun perin elokuvaohjaajaksi, mutta kouluaikoina mieli muuttui.
– Valitettavasti kokemukset fiktion tekemisestä eivät koulussa olleet mieltä ylentäviä. Ensimmäinen harjoitteluni oli reality-ohjelmassa, ja tykästyin työhön. Sittemmin olen harjoittanut itsestäni oikean ammattiassistentin. Sellaiselle on tuntunut olevan paljon kysyntää.
Työn keskiössä materiaalinhallinta ja leikkaajan avustaminen
Edit-assistentin työ alkaa yleensä loggaamisella eli kuvauksissa taltioidun materiaalin sisäänotolla.
– Kuvattu materiaali varmuuskopioidaan ja siirretään editissä serverille tai kovalevyille tuotantoyhtiössä sovitun logiikan mukaan, Pellonpää kertoo.
Seuraavaksi leikkausassistentti valmistelee leikkaajalle projektin, jossa on kaikki leikkaajan tarvitsema materiaali järjesteltynä. Kuva ja ääni synkronoidaan eli ”synkataan”.
Realityille tyypillinen elementti ovat runsaat kuljetushaastattelut, joiden avulla kuljetetaan tarinaa. Edit-assistentin tehtäviin kuuluu usein näiden haastattelujen markkerointi eli haastattelussa esitettyjen kysymysten merkitseminen projektiin aikajanalle sekä litterointi eli puheen kääntäminen tekstiksi.
– Litterointeja tehdään pääasiassa ohjaajan ja käsikirjoittajan työn helpottamiseksi. Tekstimuodossa on helppo tarkistaa, onko haastateltava sanonut jotain tiettyä asiaa, jota kaivattaisiin, Immonen kertoo.
– Litterointiin käytämme nykyään tekoälyä. Edit-assistentin tehtävä on enemmänkin korjata ja siistiä tuotokset, Pellonpää sanoo.
Leikkaajan aloitettua työnsä projektissa, edit-assistentin tehtävänä on avustaa häntä. Pellonpään mukaan iso osa ajasta meneekin erilaisten teknisten ja luovien ongelmien ratkomiseen.
– Tällaisia ongelmia voivat olla esimerkiksi editointisoftassa esiintyvä bugi tai puuttuva kuvituskuva, jolle pitäisi keksiä luovasti jokin korvike, hän kuvailee.
Leikkausassistentin työhön kuuluu usein myös online-työvaihe, joka tarkoittaa leikatun jakson valmistelua ja lähettämistä värimäärittelyyn ja äänen jälkitöihin. Näiden jälkeen viimeistellyt ääni- ja kuvatiedostot palaavat vielä erillisinä edit-assistentin pöydälle masterointia varten.
– Masteroinnissa värimääritelty kuva ja miksattu ääni yhdistetään. Lisäksi jaksoon liitetään kaikki halutut efektit ja grafiikat. Valmis jakso tarkistetaan ja toimitetaan kanavan haluamassa muodossa, Pellonpää kertoo.
Joissain tuotannoissa osa edellä kuvatuista työvaiheista saattaa kuulua jollekin toiselle kuin edit-assistentille. Mukana saattaa olla esimerkiksi erillinen loggaaja tai litteroija. Joskus masteroinnista vastaa värimäärittelijä.
– Itse olen kuitenkin tottunut tekemään tuotantoja, joissa vastuullani on kaikki edellä mainittu ja lisäksi muita hajanaisia tehtäviä, Pellonpää toteaa.
Vastuullinen työ vaatii huolellisuutta ja pitkäjänteisyyttä
Leikkausassistentin työ on tittelistä huolimatta varsin vastuullista. Pellonpää korostaa, että assistentin on tehtävä työnsä todella huolellisesti, sillä mikäli materiaalin työstössä menee jotain pieleen, voi se aiheuttaa ongelmia leikkauksessa tai viimeistään online-vaiheessa. Varmuuskopiointi ja jakson viimeistely ennen kanavalle lähettämistä ovat myös esimerkkejä työn vastuullisuudesta.
– Masterointivaiheessa assistentti on se henkilö, joka katsoo valmiin tuotteen läpi ja toimittaa sen kanavalle. Hänen vastuullaan on varmistaa, ettei siinä ole mitään virheitä. Toki tuottaja on aiemmin tarkistanut ja hyväksynyt kuvan, äänet sekä grafiikat. Mutta assari on kuitenkin se, joka varmistaa, ettei siinä valmiissa tiedostossa ole virheitä, Pellonpää kertoo.
Työstä vaativaa tekee myös se, että siihen sisältyy paljon saman toistoa. Keskittyminen ei kuitenkaan saa herpaantua.
– Leikkausassistentille on tärkeää kyky toistaa täysin samaa kaavaa päivästä toiseen, samalla pieteetillä. Välillä pitää tehdä pitkiä pätkiä tosi puuduttavia tai yksitoikkoisia työtehtäviä. Sellaisiin suorituksiin tarvitaan kärsivällisyyttä. Työssä ei saa olla huolimaton, ja työnjälki täytyy aina tarkistaa, Pellonpää kuvailee.
Leikkausassistentille on tärkeää kyky toistaa täysin samaa kaavaa päivästä toiseen, samalla pieteetillä.
Vilma Pellonpää
Huolellisuuden ja keskittymisen täytyy säilyä myös aikataulupaineen alla. Molemmat haastateltavat nimittäin kertovat, että aikatauluista tulee editissä usein haaste.
– Toistuvia haasteita edit-assistentin arjessa ovat aikataululliset pullonkaulat sekä tekniset ongelmat. Mikäli suunniteltu edit-aikataulu pettää mistä tahansa syystä, työt saattavat kasaantua siten, että useita tehtäviä pitäisi edistää yhtä aikaa. Mikä ei ole mahdollista. Tällaisen tilanteen ratkaisu on hyvin tyypillinen haaste, Pellonpää sanoo.
– Edit-assistentin niskaan tuntuu vajoavan erinäisten teknisten ongelmien ratkominen sekä joskus kiireisissä hetkissä myös apuleikkaaminen. Tällöin ei olla osattu aikatauluttaa oikein editin toimia, ja usein edit-assistentti kärsii tästä. Myös leikkaajan järjestelemättömät kansiot ja aikajanat jäävät assistentin hoidettaviksi, Immonen kertoo.
Pellonpää pohtii, että assistentin on osattava priorisoida ja ennakkosuunnitella omaa tekemistään, jotta kykenee kiireisissä tilanteissa vastaamaan työnjohdon kysymyksiin.
– Assistentin on osattava vastata omalta kohdaltaan kysymyksiin siitä, kuinka kauan mikäkin työtehtävä vie aikaa. Näin määritellään, voiko assistentille antaa tehtäväksi avustaa leikkaajaa vaikkapa kohtauksen leikkaamisessa, vai otetaanko tuotantoon lisätyövoimaa.
Kyseessä on kuitenkin assistentin työ.
– Toivoisin, että edit-assistentin työtehtävää ymmärrettäisiin ja arvostettaisiin enemmän, eikä assarin harteille pistettäisi koko edittiä. Ainakaan, jos on samalla liian tiukkaan väännetty aikataulu, Immonen pohtii.
Pellonpää muistuttaa, että leikkausassistentin on tärkeää tunnistaa omat rajansa ja pyytää rohkeasti apua, jos jotain ei vaikkapa osaa. Hänellä on myös kokemuksen tuoma resepti onnistuneeseen realityn jälkituotantoon.
– Sellaiset tuotannot onnistuvat kokemukseni mukaan parhaiten, joissa assistentit aloittavat ennen leikkaajia. Mitä enemmän assistenteilla on aikaa ennen leikkaajien työn aloitusta, sitä paremmin he saavat valmisteltua materiaalia käytettäväksi, ja sitä nopeampi leikkaajan on työskennellä. Tällä tavalla vältetään usein myös pullonkauloja.
Lisäksi Pellonpää ajattelee, että jälkituotantoaikataulua tehdessä olisi hyvä konsultoida jotakuta editin ammattilaista. Muutoin aikataulut saatetaan tehdä liian kireiksi.
– Kokemukseni mukaan editin käyntiin saaminen vaatii aina lisäponnisteluja. Mikäli assistentit eivät voi aloittaa hyvissä ajoin ennen leikkaajia, yksi lisäassistentti jälkituotannon alkupuolella auttaa merkittävästi, Pellonpää sanoo.
Toivoisin, että edit-assistentin työtehtävää ymmärrettäisiin ja arvostettaisiin enemmän, eikä assarin harteille pistettäisi koko edittiä.
Liisa Immonen
”Hyvä assistentti on yhtä tärkeä kuin hyvä leikkaaja”
Haastateltavat kokevat, että leikkausassistentin töitä on ollut kohtalaisen hyvin saatavilla.
– Usein edit-assistentille alkuvuosi on hiljaisempi kuin kesä ja syksy, koska loppuvuoteen painottuvat useimpien ohjelmien tilaukset. Alkuvuodesta voi tuntua, että on hankala löytää työtä. Loppuvuodesta taas kuulee, että ei meinaa riittää tekijöitä, Pellonpää kuvailee.
Edit-assistentin määräaikaiset työsopimukset tehdään tyypillisesti projektikohtaisesti ja ovat kestoiltaan muutamien kuukausien pituisia.
– Kohdallani on myös putkitettu saman yrityksen sisällä eri tuotantojen assarointisopimuksia, jolloin työsuhteeni on voinut jatkua liki kaksi vuotta kerrallaan putkeen, Immonen kertoo.
Vaikka töitä tuntuu edit-assistenteille tällä hetkellä riittävän, vaivaa tässäkin työssä pätkätyöaloilla tuttu epävarmuus tulevasta.
– Itselleni työn epävakaus aiheuttaa kuormitusta. Työsopimukset ovat määräaikaisia ja yleensä melko lyhyitä. Ja vaikka tekee työnsä kuinka hyvin, ei seuraavasta työstä ole kuitenkaan takeita. Pidemmät sopimukset tai jopa vakituiset sopimukset olisivat tähän positiivinen muutos. En näe tällaista muutosta kuitenkaan todennäköisenä, Pellonpää harmittelee.
Kuten monille, myös Immoselle edit-assistentin työ on ollut välietappi matkalla leikkaajaksi.
– Olen työskennellyt samassa firmassa melkein yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan. Sieltä lupailtiin alusta asti, että joskus olisi mahdollista päästä leikkaamaankin samaa ohjelmaa, jota olin assaroinut. Kesti kuitenkin melkein kolme vuotta, että pääsin oikeasti leikkaamaan jaksoja. Mutta olen tyytyväinen ja kiitollinen, että lopulta pääsin, Immonen toteaa.
– Toivon, että pääsisin leikkaamaan jatkossa myös muita sarjoja tämän kyseisen tuotannon lisäksi, hän sanoo.
Sekä Pellonpää että Immonen mainitsevat yhdeksi työn hyväksi puoleksi sen, että työnkuva on monipuolista.
– Edit-assistentin työssä palkitsevaa on tyytyväinen leikkaaja. Sekä se, kun saa asiat järjestettyä siististi, Immonen pohtii.
Pellonpää kokee palkitsevana myös sen, kun edit-assistentin tekemän työn merkityksellisyys tunnistetaan työyhteisössä.
– Pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys. Usein leikkaajat osoittavat paljon kiitosta assistenteille. Olen monesti kuullut leikkaajien sanovan, että hyvä assistentti on yhtä tärkeä kuin hyvä leikkaaja, Pellonpää muistelee.
Teksti ja kuvitukset: Elise Castro