Lindan huone nostaa pöydälle seksuaalisen vallankäytön ja pedofilian poikkeuksellisella tavalla. Sarja liikkuu vaikean aiheen ympärillä ja on saanut kiitosta lähestymistavastaan, joka käsikirjoittaja Laura Majavan mukaan kumpuaa laajasta taustatyöstä.
Lindan huone -sarjan 15-vuotiasta päähenkilöä Lindaa esittää näyttelijä Lina Muhonen. Kuva: Peter Salovaara
Suostumusta, seksuaalista hyväksikäyttöä ja siihen liittyvää valtaa käsitellään fiktiossa harvoin yhtä aidon tuntuisesti kuin Lindan huoneessa. Sarja sukeltaa nuorten ihmisten kokemusmaailmaan, ja piirtää esiin seksuaalisen väkivallan eri muotoja.
Psykologisen draaman rakastajana käsikirjoittaja Laura Majava kirjoitti tarinan, joka kunnioittaa omaa genreperimäänsä, mutta ei kuvastollaan toista mustavalkoisia narratiiveja.
– Halusin pureutua siihen, mitä väkivalta on silloin, kun suhde hyväksikäyttäjään on kompleksisempi, eikä kokija välttämättä tunnista seksuaalista väkivaltaa ja suhdetta henkilöön väkivallaksi, Majava avaa.
Kaksi vuotta kestäneen kirjoitusprosessin taustalla oli Majavan pyrkimys avartaa sekä uhrin että väkivallan tekijän näkökulmaa. Hän halusi tarkastella, miksi väkivallan kokija ei lähde suhteesta tai kerro kokemastaan kenelläkään.
– Usein mieli suojaa dissosiaatiossa kokijaa. Jos kokija ei ymmärrä mitä on tapahtunut, ei siitä silloin osaa edes puhuta. Tilanne saattaa pitkittyä, jos tekijä on tuttu. Sarja näyttää, miten epänormaalista tilasta tulee normaalia, ja miten vasta jälkikäteen ymmärtää, mitä on käynyt läpi, Majava sanoo.
Majava halusi kuvata väkivallan tekijät kokonaisina ihmisinä ilman, että heistä tehdään pelkästään pahoja tai vastavuoroisesti heitä sympatiseerataan väärin. Hän pyrki rikkomaan mustavalkoista mediakuvastoa.
– Halusin kirjoittaa henkilöt hengittäviksi ihmisiksi, en yksiulotteisiksi antagonisteiksi, koska tähän narratiiviin meidät on opetettu. Tämä on tabualuetta, ja sinne astuminen oli kirjoittamisessa haastavinta, Majava avaa.
Sarja näyttää, miten epänormaalista tilasta tulee normaalia, ja miten vasta jälkikäteen ymmärtää, mitä on käynyt läpi.
– Laura Majava, käsikirjoittaja
Linda käy sarjan aikana lävitse raskaita kokemuksia. Kuva: Peter Salovaara
Häpeän pitkä varjo
Päähenkilö Lindan suhde hyväksikäyttäjäänsä on erityisen vahva, mikä Majavan mukaan tekee tilanteesta vaikean. Linda luottaa ihmiseen, joka tekee hänelle pahaa, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen, sillä he jakavat yhdessä myös hyviä hetkiä.
Hyväksikäytön kuvaaminen psykologisesti mahdollisimman aidolla tavalla vaati Majavalta vuoden syväluotaavaa taustatyötä.
Hän haastatteli seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä lapsena kokeneita sekä heidän psykoterapeuttejaan. Lisäksi hän haastatteli henkilöitä, jotka hoitavat seksuaalirikoksista tuomittuja pedofiileja.
– Henkilöitä yhdistää tietynlainen rajattomuus, valta ja luottamuksen luominen. Tilanteeseen tulee tietynlainen tasavertaisuuden harha, mikä ei pidä paikkaansa, koska toinen on aikuinen ja toinen lapsi, Majava avaa.
Taustahaastatteluissa kävi ilmi, että lähipiirin reaktiot hyväksikäyttöön eivät aina ole sitä, mitä uhri odottaisi niiden olevan. Lähellä olevat ihmiset pyrkivät usein säilyttämään kulissinsa ennen kuin ovat valmiita käsittelemään asiaa. Myös tätä kulmaa Majava halusi tuoda tarinassa esiin.
– Taustalla on syvää häpeää, joka kumpuaa kykenemättömyydestä suojella lasta tai siitä, ettei ole tajunnut puolisonsa tai perhetuttunsa tekoja. Toin tätä kulmaa esiin Lindan lähipiirin kohdalla, kun aikuiset menevät häpeän ja kulissien taakse, Majava sanoo.
Linda luottaa nyrkkeilyvalmentajaansa Jukkaan (Kai Vanne). Kuva: Peter Salovaara
Itsensä puolustamisen paradoksi
Lindan huone osoittaa terävästi, kuinka seksuaalisen hyväksikäytön alle mahtuu laaja kirjo tapauksia. Nuori mies, Kristian, tekee yksittäisen väkivallanteon, jonka hän ymmärtää vääräksi. Toisaalta Lindan nyrkkeilyvalmentaja ja perhetuttu, Jukka, on toiminnassaan hyvin patologinen.
Majava luo katsojien eteen janan seksuaalirikollisista ja pyrkii laajentamaan keskustelua myös rikoksentekijöiden näkökulmasta.
– On henkilöitä, jotka tekevät yksittäisiä väkivaltaisia tekoja, eivätkä tee niitä enää uudestaan. Sitten on henkilöitä, jotka ovat patologisia. Halusin tehdä eron katsojille selväksi niin, ettei kukaan pääse kuin koira veräjästä, Majava summaa.
Nyrkkeily valikoitui Lindan lajiksi symbolisen tasonsa vuoksi. Majava tuo lajin kautta esiin paradoksin, kuinka Linda pyrkii päivittäin suojelemaan itseään, mutta kohdatessaan seksuaalista väkivaltaa itsensä puolustaminen ei olekaan selvää.
– Väkivaltaan ei pysty valmistautumaan tai varautumaan mitenkään. Esimerkiksi raiskauksen kohdalla tekijä on usein entuudestaan tuttu, ja taustalla on voinut olla deittailua tai seurustelua. Ei ole huutamista tai edes välttämättä väkivallan uhkaa, vaan tyypillinen raiskaus on jäätyminen, Majava sanoo.
Sarjan tapa käsitellä suostumusta ja jäätymisen kokemusta on herättänyt paljon keskustelua ja kiitosta.
– Olen saanut viestejä, että ihmiset ovat kokeneet samaan mitä sarjassa kuvataan. Lindan kokemus on kollektiivinen, ja tyypillisin nuorten kokema raiskaustilanne on Lindan tarinan kaltainen.
Ajatus ihmiselämän syklisyydestä on Majavan ohjenuora nuorille kirjoittaessa. Hänelle on tärkeää, että nuorten kokemukset otetaan tosissaan, sillä samat kokemukset toistuvat tavalla tai toisella myös aikuisuudessa.
– Rakastan nuorten draamaa, koska nuori kokee asioita ensimmäistä kertaa. Lindan tarinalla haluan muistuttaa, että kuka tahansa on voinut kokea seksuaalista väkivaltaa, eikä se tapahdu vain tietynlaisille ihmistyypeille tai tietynlaisesta taustasta tuleville, Majava summaa.
Lindan kokemus on kollektiivinen, ja tyypillisin nuorten kokema raiskaustilanne on Lindan tarinan kaltainen.
