Elokuvat voivat jättää jälkiä, jotka jäävät elämään yleisössään vielä vuosikymmenten jälkeen. Ensimmäistä kertaa järjestettävä Lapinlahden elokuvafestivaali haluaa tuoda nuoret näiden kokemusten piiriin.
Pääkuvassa Lapinlahden elokuvafestivaalin toiminnanjohtajan Svetlana Romanova ja taiteellinen johtaja Anton Baer Lapinlahden Lähteellä. Kuva: Arttu Uuranmäki
Elokuvien ja mielenterveyden välillä on vahva linkki. Näin uskoo Lapinlahden elokuvafestivaalien taiteellinen johtaja Anton Baer. Helsingin Lapinlahden Lähteellä elokuussa 2024 järjestettävän ilmaisen elokuvafestivaalin tämän vuoden teema on mielen hyvinvointi.
– Festivaalin teema tuntui luonnolliselta paikan historian sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden vuoksi, Baer kertoo.
Aiemmin Lapinlahden Lähteen tiloissa toimi Suomen ensimmäinen mielisairaala, joka avasi ovensa vuonna 1841. Nykyisin historiallinen ympäristö toimii kulttuurin sekä mielen hyvinvoinnin keskuksena. Gallerian, ateljeetilojen, kulttuuritapahtumien ja ravintolatoiminnan lisäksi alueella tehdään myös mielenterveystyötä.
Mielen hyvinvoinnin sekä elokuvien yhdistäminen ei ole kuitenkaan vain tapahtumapaikasta syntynyt teema, vaan järjestäjät ajattelevat elokuvien ja hyvinvoinnin välillä olevan vahva yhteys. Baerin mukaan festivaalilla pyritään tuomaan esiin nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyvä hätätila sekä siihen laajemmin liittyviä teemoja elokuvien kautta. Festivaalin kohdeyleisö on 15–35-vuotiaat, mutta Baer vakuuttaa, että paikalle halutaan kaikki elokuvasta ja mielen hyvinvoinnista kiinnostuneet.
Elokuvanäytösten yhteydessä järjestetään elokuvien teemojen ympärille nivoutuvia keskustelutilaisuuksia, joihin osallistuu niin Mieli ry:n asiantuntijoita kuin elokuva-alan ammattilaisia. Mieli ry onkin yksi festivaalin pääyhteistyökumppaneista.
Festivaalin teema tuntui luonnolliselta paikan historian sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden vuoksi.
– Anton Baer, taiteellinen johtaja
Elokuvan kohottava voima – joksikin tuleminen, johonkin kuuluminen
Baer korostaa elokuvan kohottuneisuutta arjesta, kun hän puhuu elokuvakulttuurin vaikutuksesta mielen hyvinvointiin. Jos elokuvalle annetaan tilaa ja aikaa, se voi jäädä vaikuttamaan mielen sopukoihin pitkiksikin ajoiksi sekä muovata kokijan kokemusta maailmasta. Baerin mukaan tämä ei ole yhteistä kaikelle liikkuvalle kuvalle, sillä esimerkiksi sosiaalisen median videomateriaali ei kykene vastaavaan. Elokuvissa voi ikään kuin kiteytyä yksi kokemus, joka elää pitkään kokijassaan.
Baer sanoo useiden lapsuudessa ja myöhemmin aikuisiällä näkemiensä elokuvien olleen hänelle syvästi mullistavia kokemuksia. Hän kertoo, kuinka itse aikoinaan lintsasi koulusta päästäkseen kotiin katsomaan TV:stä Kieślowskin väritrilogiaa. Sinisen, Valkoisen ja Punaisen sekä muiden elokuvakokemusten jälki näkyy hänessä yhä, yli kymmenen vuotta myöhemmin.
Mieli ry:n jäsenjärjestön, Terveyttä kulttuurista mielenterveysseuran puheenjohtaja Piia Kleimola ymmärtää Baerin lapsuuden kokemuksia. Itseä ravisuttavat sekä vuosikymmeniä kantavat kokemukset elokuvan äärellä ovat laajasti ihmisiä koskettava ilmiö.
Kleimola siteeraa Tanja Turtiaisen opinnäytetyötä, jossa esitetään, että “[e]lokuvan katsomisessa korostuvat myös toiminnallisen hyvinvoinnin elementit, sillä se on yhtä aikaa — joksikin tulemista ja johonkin kuulumista.”
– Nämähän ovat ihan mielettömän isoja asioita, joksikin tuleminen ja johonkin kuuluminen. Koko ihmisyyden pohja, juuret ja siivet. Ymmärrän sen, että silloin joku koulupäivä saattaa olla toisarvoinen, Kleimola kommentoi.
Elokuvan erityislaatua hyvinvoinnin tukijana korostaa Kleimolan mukaan elokuvien katarttinen, empaattinen sekä tiedollinen ulottuvuus. Sen lisäksi, että elokuva kykenee informoimaan tehokkaasti ajatuksen tasolla, se kykenee herättämään myös vahvoja tunnereaktioita. Erityisesti empatian kokemusten tarvetta ei voi hänen mukaansa korostaa liikaa.
Kleimolan väite saa tukea myös tutkimuksesta. WHO:n vuonna 2019 julkaisema laaja metatutkimus taiteiden yhteydestä mielenterveyteen ja hyvinvointiin esittää, että elokuvilla on kyky rakentaa eri etnisten ryhmien välisiä suhteita, auttaa konfliktien ratkaisemisessa, vahvistaa empatiaa sekä kehittää LHBTIQ-lasten ja nuorten vanhempien vanhemmuutta. Vaikka nämä tekijät eivät liity suoraan yksilöiden hyvinvointiin, niiden välillinen merkitys on kiistaton.
Nämähän ovat ihan mielettömän isoja asioita, joksikin tuleminen ja johonkin kuuluminen.
– Piia Kleimola, puheenjohtaja, Terveyttä kulttuurista mielenterveysseura
Elokuva yhteisöllisenä kokemuksena
Vaikka elokuva on yksityinen kokemus, se on samanaikaisesti jaettu. Nähdyt elokuvat kerryttävät eräänlaisen muistipankin, josta on mahdollista nostaa jaettavaksi erilaisia kokemuksia. Näihin kokemuksiin on mahdollista samaistua, ja ne voivat avata uusia näkemyksiä maailmaan.
Elokuvalla on merkittävä kyky solmia ja vahvistaa sosiaalisia suhteita, yhdistää ihmisiä toisiinsa. Elokuvista voi keskustella yhdessä ja maailmankuva voi rikastua, vaikka kaikki osapuolet eivät olisi nähneet samaa elokuvaa.
Baer korostaa elokuvakulttuurin vaikutusta mielen hyvinvointiin laajemminkin. Hän kertoo, että festivaalin toteutuksessa on haluttu korostaa elokuvan yhteisöllistä ulottuvuutta.
– Haluamme rakentaa kokonaisvaltaisen kokemuksen, ihmisten kohtaamista ja elokuvakokemuksen jakamista. Tämän ajatuksen kautta voimme saattaa nuoria laadukkaiden elokuvien pariin kivassa ympäristössä.
Nelipäiväisen festivaalin elokuvat eivät valtaosin käsittele suoraan mielen hyvinvointia. Sen sijaan teemaa tuetaan elokuvien katsomisen, niistä käytävien keskustelujen, Lapinlahden historiallisen ympäristön, muun oheistoiminnan sekä eritoten jaettujen kokemusten kautta.
”Intohimosta lajiin”
Järjestäjien mukaan festivaalilla halutaan ravistella suomalaisen elokuvakentän osittaista sisäänpäin kääntyneisyyttä. Tämän vuoksi festivaali on haluttu järjestää vapaan pääsyn periaatteella.
– Haluamme nimenomaan viestiä nuorille, että on festareita, jotka eivät tunnu eksklusiivisilta tai pienen elokuva-alan jutulta, vaan matalan kynnyksen tapahtumalta, johon on kiva tulla, vaikkei tuntisi elokuvakulttuuria juurikaan. Tällainen toiminta voi herätellä uusia ihmisiä kulttuurin pariin, Baer sanoo.
Elokuvakokemusten lisäksi festivaali haluaa hyödyntää taidemuodon potentiaalin myös elokuvan tekijöiden mielen hyvinvoinnin vahvistajana.
– Hyvät elokuvat syntyvät ihmisen aidosta havainnosta maailmasta, ja elokuvan tekijän näkökulmasta se voi olla todella terapeuttista ja avartavaa, Baer kertoo.
Hänen mukaansa festivaalista halutaan rakentaa helppo kohtaamispaikka myös nuorille elokuvantekijöille tai elokuvista kiinnostuneille tulevaisuuden tekijöille. Suunnitteilla on muun muassa elokuvapajoja sekä lapsille että aikuisille.
– Meitä kiinnostaa eksklusiivisuuden purku sen ympäriltä, että nuori löytää elokuvat. Voimme olla linkki, miten tulevat tekijät löytävät tämän taidemuodon pariin, Baer summaa.
Lapinlahden elokuvafestivaalia toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Baerin sekä festivaalin toiminnanjohtajan Svetlana Romanovan lisäksi tiimissä työskentelee epäsäännöllisemmin noin kymmenen muuta aktiivia, kaikki Baerin sanojen mukaan “intohimosta lajiin”.
Festivaalikokonaisuus on kunnianhimoinen vapaaehtoistoimijoille. Suunnitteilla on 400-paikkainen ulkoilmakatsomo, pienempiä näytöstiloja, suomalaista ja kansainvälistä elokuvaa sekä oheistyöpajoja neljän päivän aikana. Yksi festivaalien pääyhteistyökumppaneista on Cinema Mondo, jonka levittämät elokuvat muodostavat merkittävän osan festivaalien ohjelmistoa.
Baerin mukaan töitä saakin paiskoa niin paljon kuin pystyy.
– On ollut hienoa nähdä, kuinka monet järjestöt, elokuva-alan toimijat ja yksityishenkilöt ovat lähteneet mukaan tähän projektiin. Ja onhan tämä tosi inspiroivaa ja antoisaa, hän kertoo.
Lapinlahden elokuvafestivaalit järjestetään 22.8.–25.8.2024 Lapinlahden Lähteellä.
Teksti ja kuvat: Arttu Uuranmäki