01 / 2024

”Dokumenttielokuva on välttämätöntä demokratialle” – Virpi Suutarin uusi elokuva sijoittuu suomalaisuuden ytimeen eli metsään

Teksti: Vilma-Lotta Mustonen Kuva: Teemu Liakka, Vilma-Lotta Mustonen

Nainen istuu metsässä puunrungon päällä.

Elokuvaohjaaja Virpi Suutarille tärkeintä dokumenttiprojekteissa ovat elokuvalliset arvot sekä lumoutuminen uusien henkilöiden ja aihepiirien äärellä.

Havumetsän lapset on rakkaustarina suomalaista metsää kohtaan. Elokuvassa seurataan valovoimaisia nuoren polven luonnonsuojelijoita, jotka ovat omistaneet elämänsä metsille. Syvin motivaatio ohjata elokuva kumpusi menetyksestä.

– Kaksi vuotta sitten perimme siskoni kanssa Kainuun korvesta äitini kotikylältä pienen metsän. Luulen, että elokuva on osaltaan surutyötäni äidin poismenosta, Suutari kertoo.

Suutari liittyi suomalaisten yksityisten metsänomistajien suureen joukkoon, ja metsänhoidon kysymykset muuttuivat konkreettisiksi.

– Jokainen metsänomistaja joutuu ottamaan kantaa siihen, jätetäänkö metsä ennalleen vai tuleeko sitä hoitaa. Päädyin tutkimaan suomalaisen luonnonsuojelun historiaa ja luin Juha Kauppisen kirjan Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija.

Teoksen myötä yhteiskunnallinen konteksti metsäkysymyksen ympärillä alkoi hahmottua.

– Luonnonsuojelijat ovat tehneet valtavan tärkeää työtä jo vuosikymmenten ajan. Koin häpeää ja toisaalta silmäni avautuivat sille, että ilman näitä ihmisiä maamme olisi paljon tuhotumpi. Juuri Kainuussa metsiä hakataan aivan valtavasti.

Taustatyö johti Suutarin Metsäliikkeen nuorten pariin, joka on muutaman vuoden ikäinen Elokapinan, Greenpeacen ja Luontoliiton jäsenistä koostuva kansalaisliike. Itselleen tyypillisesti hän lumoutui ihmisistä sekä tapahtumista, ja elokuva lähti käsikirjoittamaan itse itseään.

Silmäni avautuivat sille, että ilman näitä ihmisiä maamme olisi paljon tuhotumpi.

Dokumenttielokuva tuo esiin kotimaisten elämäntapojen kirjon

Elokuvissaan Suutari haluaa tuoda esiin eri yhteiskuntakerroksia. Hilton! (2013) ja Joutilaat (2001) kertovat kotimaamme syrjäytyneistä nuorista, Eleganssi (2016) vie katsojan valtakuntamme rikkaimpien metsästysretkelle ja Eedenistä pohjoiseen (2014) keskiluokkaisten puutarhoihin. Havumetsän lasten päähenkilöiden kanssa ohjaaja vietti yli puolitoista vuotta.

Suutari pitää tärkeänä oman lähiympäristön tutkimista elokuvan keinoin, sillä se lisää yhteiskunnan moniäänisyyttä ja toimii audiovisuaalisena arkistona tuleville polville.

– Dokumenttielokuva on välttämätöntä demokratialle. Suomalainen todellisuus on pinnalta katsottuna aika tasaista ja harmaata, eikä meillä ole Britannian kaltaisia valtavia luokkaeroja, joista saa dramaattisia lähtöasetelmia elokuvalle. Mielestäni on taito löytää herkullinen näkökulma tavalliseen, ja saada sen avulla ihmiset oivaltamaan uutta meidän omasta maastamme.

Vaikka Havumetsän lapset lähti liikkeelle metsäkysymyksestä, Suutari ei miellä itseään aihevetoiseksi dokumentaristiksi. Yhteiskunnallisen polttavan kysymyksen lisäksi hänelle ovat tärkeitä kiinnostavat päähenkilöt ja ajattomien, ihmisyyden ydintä pohtivien kysymysten läsnäolo elokuvassa.

– Kaiken etiikan perusta on mielikuvitus, jonka avulla herää myötätunto erilaisia ihmisiä kohtaan. Myötätunnon herättäminen on dokumenttielokuvan tärkeimpiä tehtäviä.

Ohjaaja antaa myös suuren painoarvon taidemuodolle itselleen, eikä halua typistää sitä vain journalistiseksi keskustelun herättäjäksi.

– Silloin kun dokumentti on tehty ilmaisullisesti niin vahvasti, että sillä on oma esteettinen maailma, kykenee se ylittämään aiheensa ja olemaan kiinnostava, puhdistava, inspiroiva ja ajatuksia herättävä taideteoksena.

Dokumenttiohjaaja Virpi Suutari. — *Virpi Suutari. Kuva: Vilma-Lotta Mustonen*

Suomalainen dokumenttielokuva on kansainvälisesti arvostettua

Havumetsän lapset saa maailmanensi-iltansa 16. maaliskuuta Kööpenhaminan kansainvälisillä dokumenttielokuvafestivaaleilla, jossa se on mukana sekä pääkilpasarjassa että pohjoismaisessa kilpasarjassa. Elokuva sai Al Jazeera -palkinnon Cannesin elokuvajuhlien Cannes Docs-pitchaustapahtumassa, minkä ansiosta elokuva tulee leviämään moniin arabimaihin.

Suomen ensi-iltansa elokuva saa 28.maaliskuuta. Elokuva tullaan näkemään lähikuukausina useilla muillakin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

Suomalainen dokumenttielokuva on Suutarin mielestä arvostettua, korkeatasoista ja monimuotoista. Alan tulevaisuus näyttää hyvältä, jos Yleisradion rahoitusta ei kavenneta.

– Yleisradio on vapaan demokratian ja tiedonsaannin sekä dokumenttielokuvan rahoituksen kannalta keskeinen tekijä. Onneksi meillä on Suomessa hyvä yhteisymmärrys siitä, että näitä elokuvia tarvitaan.

Suutari uskoo tulevaisuudessa olevan enemmän kansainvälisiä dokumenttihankkeita, joissa tehdään yhteistyötä jo tuotantovaiheessa kansainvälisten levitys- ja tuotantoyhtiöiden kanssa. Se avaisi mahdollisuuksia uudenlaisiin rahoitusmalleihin, mutta toisaalta voisi kaventaa elokuvien aiheita ja kotimaista näkökulmaa.

– Erityisesti jos julkinen elokuvarahoitus vähenee oikeistohallituksen myötä, tulee yhteistyö kansainvälisten tahojen kanssa olemaan välttämätöntä.

Onneksi meillä on Suomessa hyvä yhteisymmärrys siitä, että näitä elokuvia tarvitaan.

Havumetsän lapset sai suurta kiinnostusta myös kansainvälisiltä toimijoilta Suutarin pitchattua elokuvaa Kööpenhaminassa. Paikalla oli paljon amerikkalaisia säätiöitä ja sijoittajia. Suomen kieli muodosti kuitenkin haasteen, joten yhteistyö ei edennyt.

– Elokuvassa on paljon suomenkielistä puhetta, enkä halunnut tehdä kompromissia ja vähentää näitä elementtejä. Silloin elokuva olisi toiminut huonommin täällä meillä. Dokumenteissa on enemmän puhetta, kuin esimerkiksi Kaurismäen elokuvissa, ja siksi kielialueemme on vielä valitettavasti pullonkaulana sellaisille yhteistöille, jotka keskittyvät ensisijaisesti kaupalliseen potentiaaliin.

Kansainvälinen rahoitus saattaisi myös rajoittaa taiteilijan itsenäisyyttä – esimerkiksi oikeuksia teoksiinsa voisi joutua luovuttamaan nopeammin.

– Olen ylpeä meidän omista tuotannoistamme, joihin Euphoria Filmillä on itsellään moraaliset ja taloudelliset oikeudet.

Suutari perusti tuotantoyhtiö Euphoria Filmin miehensä Martti Suosalon kanssa vuonna 2012. Hän kertoo, että yrityksen perustamisen tavoitteena oli taloudellisen voiton sijaan taiteellisen vapauden mahdollistaminen.

– Yhtenä päivänä olet ohjaaja ja toisena päivänä laitat tuottajan hatun päähän. Kun tuottaa itse omat elokuvansa, saa päättää, mihin raha kohdentuu. Joskus tuotannollinen puoli saattaa kuitenkin jyrätä alleen elokuvasta haaveilun, joka on elokuvanteossa hirveän tärkeä osa. Siksi ei saa yrittää olla molempia samana päivänä, tai voi tulla hieman jakomielitautinen olo.

Nainen makoilee alasti puunoksalla. — *Dokumenttielokuvassa Havumetsän lapset seurataan nuoria luonnonsuojelijoita. Kuva: Teemu Liakka*

Vaikuttavuus syntyy hyvän castingin kautta

Suutari kertoo, ettei aseta yhteiskunnallista vaikuttavuutta elokuvan lähtötavoitteeksi, mutta polttavan yhteiskunnallisen aiheen sekä kiinnostavien henkilöiden ja tarinan kautta se syntyy prosessissa luonnollisesti.

Havumetsän lapsissa keskeistä on epäitsekäs rakkaus ja omistautuneisuus. Elokuvan päähenkilöt Iida Korhonen ja Minka Virtanen ovat keskenään erilaisia. Siinä missä toinen kasvaa elokuvan aikana Metsäliikkeen priimusmoottoriksi, toinen vielä etsii omaa rooliaan luonnonsuojelijana.

– Päähenkilöt olivat muusiani tässä projektissa ja olen heidän persoonistaan todella vaikuttunut. Metsäliikkeen nuoria ahkerampia ihmisiä saa hakea. He eivät todellakaan ole mitään drop-outteja tai hupsuja puunhalaajia.

Suutari toivoo elokuvan herättävän keskustelua ja inspiroivan pohtimaan. Sen tarkoitus ei ole kuitenkaan antaa mitään yhtä totuutta tai valmiita vastauksia.

– Elokuvan nimellä ei viitata vain päähenkilöihin, vaan se on lukuohje nähdä nuorten aktivistien vilpittömyyden kauneus. Kaikki me olemme havumetsän lapsia.

Teksti: Vilma-Lotta Mustonen

Elokuvan still-kuvat: Teemu Liakka Kuva: Vilma-Lotta Mustonen

Dokumenttielokuva Havumetsän lapset luonnonsuojelu Virpi Suutari