Lyhytelokuva on sekä katsojalle että elokuvantekijälle mahdollisuus kokeilla uutta. Lyhyempi muoto ja sen mukanaan tuoma kohtuullinen tuotantoaika mahdollistavat ajankohtaisten aiheiden käsittelyn ja elokuvataiteen kehityksen. Lyhytelokuvien esittäminen festivaalien ohjelmistoissa on tärkeää monipuolisen elokuvakokemuksen ja tekijyyden takaamiseksi.
Tanssija Eveliina Vuorenmaa Kirsikka Saaren lyhytelokuvassa Fat Dance. Kuva: Kerttu Hakkarainen, napafilms
Festivaalikentän suurin kotimainen nimi, Rakkautta & Anarkiaa, profiloituu pääasiassa pitkien elokuvien esittäjänä. Silti lyhytelokuvien merkitys on festivaalille tärkeä ja niillä on roolinsa ohjelmistossa. Lyhytelokuvien näytösten määrä on kasvanut ja festivaali on panostanut lyhyeen muotoon entistä enemmän.
– Lyhytelokuvat tarjoavat hienon vaihtoehdon pitkälle elokuvalle. Ne ovat mahdollisuus nähdä tuoretta kokeilevaa kädenjälkeä ja uusien nousevien tekijöiden elokuvia, kertoo R&A Shortisin ohjelmistosta vastannut kuraattori Annu Suvanto.
Lyhytelokuvien festivaalinäytöksillä on suuri merkitys myös elokuvantekijöille. Käsikirjoittaja-ohjaaja Kirsikka Saaren lyhytdokumentti Fat Dance oli tänä vuonna mukana R&A:n kotimaisessa kilpasarjassa.
– Ei Suomessa liikaa ole mahdollisuuksia, joissa valkokankaalta voi nähdä kotimaista lyhytelokuvaa. On tärkeää, että Suomessa on festivaaleja, joissa yleisö ja tekijät voivat kohdata. Fat Dance -elokuvalle R&A oli juuri oikea paikka saada kotimainen ensi-ilta, Saari summaa.
Saaren mukaan elokuvan teko alkoi vuonna 2021, kun hän törmäsi sosiaalisessa mediassa tamperelaiseen tanssijaan Eveliina Vuorenmaahan. Hän vaikuttui ja alkoi miettiä, miksi ei ollut nähnyt vastaavaa kuvastoa elokuvissa. Projektin myötä Saari hyppäsi uusille vesille dokumentin pariin, ja lyhytelokuva onkin ollut hänelle keino kehittyä ammatissaan.
– Ne ovat olleet minulle ammatillisesti tärkeitä. Lyhyessä muodossa voin kokeilla enemmän kuin pitkässä. Sen kautta löysin aikoinaan myös komedian. Ja esimerkiksi Yksittäistapaus-lyhytelokuvasarjassa kokeilimme uudenlaista kollektiivista tekemisen tapaa.
– On myös hyvä päästä harjoittamaan ammattiaan ohjaajana ja käsikirjoittajana useammin kuin viiden vuoden välein pitkien parissa. Lyhytelokuvassa tekoprosessi on kohtuullinen.
Lyhytelokuvat tarjoavat hienon vaihtoehdon pitkälle elokuvalle. Ne ovat mahdollisuus nähdä tuoretta kokeilevaa kädenjälkeä ja uusien nousevien tekijöiden elokuvia.
Annu Suvanto, R&A Shorts
Suvannon mukaan lyhytelokuvien esittäminen R&A-festivaalilla tarjoaa katsojille mahdollisuuden nähdä monipuolista tekijyyttä ja elokuvaa. Lyhärinäytösten kautta ihmisten tietoisuuteen saattaa nousta uusia tekijöitä, ja kokeneempienkin jälki ottaa uusia suuntia.
– On ilo tarjota tällainen alusta tekijöille. Lyhytelokuvanäytöksissä voi kokea uskomattomia elämyksiä ja yllättyä positiivisesti monella tapaa. Lyhytelokuvien äärellä voi haastaa omaa katsontakantaansa ja nähdä useita teoksia samalla kertaa valkokankaalta, Suvanto lisää.
Lyhyt leviää festivaaleille
R&A:n lyhytelokuvaohjelmisto koostuu kotimaisesta kilpailusta ja teemoitetuista lyhytelokuvanäytöksistä. Festivaalilla oli tänä vuonna myös muiden festivaalien kanssa yhteistyössä toteutettuja lyhytelokuvanäytöksiä, kuten Night Visonsin ja Animatrix-animaatiofestivaalin omat kuratoidut näytökset.
Kotimaiseen kilpailuun lyhytelokuvat päätyvät esivalintaraadin kautta. Suvannon mukaan elokuvien taso on yleensä kova ja kilpailuun tarjotaan elokuvia enemmän mitä festivaali pystyy ottamaan ohjelmistoon. Kotimainen kilpailu on hyvä mahdollisuus niin uraansa luoville tekijöille kuin kokeneemmillekin esitellä töitään.
– Se, että R&A pystyy tarjoamaan kotimaisen kilpailun näytöskokonaisuudet, jotka esitetään kahteen kertaan, on merkityksellistä. Jaettavat palkinnot lisäävät elokuvan näkyvyyttä festivaalin jälkeen, Suvanto sanoo.
–Palkinnoilla voi olla konkreettista merkitystä. Ne avaavat ovia muille festivaaleille ja voivat auttaa löytämään myyntiagentin tai edistää kansainvälistä myyntiä. Ja jotkut palkinnot voivat antaa kelpoisuuden vaikka Oscareiden esivalintoihin, Saari avaa.
Lyhytelokuvat leviävät pitkiä helpommin festivaaleilla, ja festivaaleille pääseminen oman elokuvan kanssa voi olla hyvä mahdollisuus tavata muita tekijöitä ja löytää uusia näkökulmia omaan tekemiseen.
Kirsikka Saari, käsikirjoittaja-ohjaaja
R&A-festivaalin kotimaisen kilpasarjan Aurora-palkinnon voitti tänä vuonna Elisabeth Marjanovic Cronvall elokuvallaan Reptilhjärnan. Muut palkitut olivat Karoliina Gröndahlin Ei nimi miestä pahenna (Uusi aalto -palkinto), Iiti Yli-Harjan Blush – An Extraordinary Voyage (Moving People and Images -palkinto), Arman Zafarin Murtuma (Paras opiskelijaelokuva), Tuukka Kovasiiven Jouko (juryn kunniamaininta) ja Fabian Munsterhjelmin Thank You in Your Language (Yleisöpalkinto).
Vaikka tämän festivaalin palkinnot eivät osuneet Saaren omalle Fat Dance -elokuvalle, silti Saari iloitsee valmistuneesta elokuvasta ja mahdollisuudesta kehittyä tekijänä. Suomalaisella elokuvakentällä tekijyys peilautuu pitkien elokuvien kautta, mutta lyhytelokuvat ovat monessa mielessä korvaamattomia.
– Lyhytelokuvat leviävät pitkiä helpommin festivaaleilla, ja festivaaleille pääseminen oman elokuvan kanssa voi olla hyvä mahdollisuus tavata muita tekijöitä ja löytää uusia näkökulmia omaan tekemiseen.
Käyntikortti ja taidemuoto
Saaren mukaan lyhytelokuva on oma taiteenlajinsa, ja joidenkin aiheiden käsittelyyn lyhyt muoto sopii parhaiten.
Saaren kokemuksen mukaan lyhytelokuvan rahoitus ei ole aina helppoa. Hänelle tärkeitä ovat olleet erilaiset rahoituskilpailut, kuten Suomen elokuvasäätiön, AVEKn ja Ylen järjestämät Hetki hauskaa tai Yhden yön juttu -hankkeet.
– Niissä reitti tuotantoon voi olla tavallista nopeampi. Tietysti on hyvä, että kilpailut eivät vaadi valmiita käsikirjoituksia, koska muuten riski työstä jäisi vain kirjoittajalle.
Lyhytelokuva on tärkeä etenkin tekijöiden uran alkuvaiheessa. Ne toimivat käyntikorttina uralle: lyhyellä saadaan jalkaa oven väliin, näkyvyyttä ja sitä kautta mahdollista rahoitusta tuleville projekteille. Jos elokuvat pääsevät kansainvälisille festivaaleille tai saavat ehdokkuuksia kilpailuissa, merkitys urakehitykselle kasvaa.
Saarelle tällainen käyntikorttielokuva oli Pitääkö mun kaikki hoitaa, joka nousi lopulta Oscar-ehdokkaaksi kilpailemaan parhaan lyhytelokuvan palkinnosta.
Saaren mukaan rahoittajat seuraavat tuoreiden tekijöiden lyhytelokuvia, ja lyhyt voi olla polku pitkään. Rahoituksen saaminen ei kuitenkaan ole näkyvyyden mukanaan tuoma itsestäänselvyys.
– Oscar-ehdokkuudesta huolimatta seuraavana työn alla olleen pitkän elokuvan Hölmö nuori sydän rahoittaminen kesti pitkään. Mutta ei se ihme ole, elokuvat ovat keskenään erilaisia, hän lisää.
Teksti: Jaana Kivi
Kuvat: Kerttu Hakkarainen, napafilms