Läheisyyskoreografit ovat ammattilaisia, joita hyödynnetään fiktiotuotannoissa yhä enemmän. Tip Rail on tiettävästi ensimmäinen kotimainen dokumenttielokuva, jonka tuotannossa työskentelee vastaava ammattilainen.
Läheisyyskoreografi, läheisyysohjaaja sekä intiimikoordinaattori ovat kaikki nimikkeitä, jotka viittaavat samaan, elokuva- sekä televisioalalla vielä melko uuteen ammatinkuvaan. Tyypillisimmin nämä ammattilaiset työskentelevät alastomuutta, simuloitua seksiä tai muita arkoja aiheita, kuten väkivaltaa, sisältävien kohtausten parissa. Läheisyyskoreografi auttaa luomaan kuvaustilanteisiin intiimejä kohtauksia varten toimintamallit ja rajat, joiden on tarkoitus varjella suostumuksen aitoa hallintaa.
Dokumenttielokuvassa intiimiys kattaa laajan kirjon asioita
Läheisyyskoreografi mielletään usein osaksi fiktiotuotantojen näyteltyjä kohtauksia. Dokumenttielokuva eroaa fiktiosta siinä, että kuvattavana oleminen voi olla intiimiä jo itsessään ilman esimerkiksi seksuaalisuuteen viittaavia aiheita. Dokumenttielokuvan henkilöt eivät yleensä ole kouluttautuneita näyttelijöitä eivätkä ympäristöt lavastettuja.
Tekeillä oleva Tip Rail -dokumenttielokuva seuraa seksityön eri muotoja sekä työn arkea. Elokuvan keskiössä ovat kaksi striptease-esiintyjää, joiden haave on toteuttaa ammattiaan omilla ehdoillaan. He luovat omannäköistään eettistä työkulttuuria alalle perustamalla ja pyörittämällä inklusiivista queerfeminististä strippiklubia.
Idea intiimikoordinaattorin käytöstä tuli elokuvan tuottaja Jirka Silanderille erään fiktiotuotannon aikana, jossa hän pääsi seuraamaan myös Tip Railissa intiimikoordinaattorina toimivan Sara-Maria Heinosen työskentelyä.
– Ymmärsin, että tästä käytännöstä ei ole takaisin tulemista ja koordinaattorin käytöstä tuli minulle itsestäänselvyys. Koordinaattorin läsnäolo on edellytys, että tällaisen aiheen parissa pystytään työskentelemään, sanoo Silander.
Suomen elokuvasäätiön, APFI:n ja Suomen Näyttelijäliiton syyskuussa 2021 julkaiseman ohjeistuksen mukaan seksuaalisten aiheiden lisäksi myös kulttuuriset tai muut kokemukselliset tekijät, joihin liittyy haavoittuvuutta, voivat vaatia intiimikoordinaattoria.
Tip Rail -tuotannossa intiimikoordinaattorin tarve perustui elokuvan aiheeseen sekä sen päähenkilöiden kulttuurisesti stigmatisoituun ammattiin. Seksityöhön liittyy kulttuurisesti paljon ennakkoluuloja ja vanhoillisia asenteita, vaikka elinvoimaisella ammattikentällä on paljon omaehtoista ja alaa uudistavaa toimintaa.
– Tässä tuotannossa seksuaalisuus ja alastomuus eivät välttämättä ole intiimeimpiä asioita, joiden kanssa intiimikoordinaattori työskentelee. Rajojen täytyy varjella myös kuvattavien yksityisyyttä sekä henkilökohtaista elämää. Seksityön dokumentoiminen vaatii sensitiivisyyttä ja paljon keskustelua, jotta se voidaan toteuttaa eettisesti, kertoo elokuvan ohjaaja Milja-Liina Moilanen.
”Seksityön dokumentoiminen vaatii sensitiivisyyttä ja paljon keskustelua, jotta se voidaan toteuttaa eettisesti.”
Milja-liina moilanen, ohjaaja
Intiimikoordinaattorin läsnäolo palvelee koko työryhmää
Tip Railin tuotannossa työskentely intiimikoordinaattorin kanssa alkoi yhteisellä tapaamisella, jonka aikana työryhmän sekä kuvattavien kesken käytiin käytännön tasolla jokaisen rajat läpi sekä luotiin yhteinen toimintamalli intiimejä kohtauksia varten.
– Dokumenttielokuvassa koordinaattori ei kuitenkaan tee täysin samaa työtä kuin fiktioelokuvassa, hän ei esimerkiksi aina ole kuvauspaikalla mukana, sanoo Silander.
Silander kertoo, että intiimikoordinaattorin myötä avoin keskustelu tuotannossa on lisääntynyt. Rajoista sopiminen koskee myös kameran takana työskentelevää työryhmää, eikä esimerkiksi seksuaalista sisältöä kuvattaessa oleteta, että kohtausta lähdetään kuvaamaan ilman, että siitä on keskusteltu etukäteen.
Lisäksi intiimikoordinaattori toimii kulisseissa jokaisen työryhmän jäsenen luottamushenkilönä, johon voi olla suoraan yhteydessä tarpeen vaatiessa. Koordinaattori valvoo, että sovittuja rajoja noudatetaan ja päivittää rajoja tarvittaessa.
– Koordinaattorin myötä meillä on kuvauksissa selkeä järjestys rajojen siirtämiselle. Sitä ei koskaan tehdä kuvaustilanteessa virittyneessä tilassa, vaan sen ulkopuolella, jolloin koordinaattori varmistaa kaikkien suostumuksen, Silander kertoo.
Selkeät toimintamallit ovat kaikkien hyväksi
Avoimen keskusteluyhteyden ja intiimikoodiston myötä kuvattavien ja työryhmän välille syntyy luottamus. Sovittuja yksityiskohtia ei jaeta ulkopuolisille.
– Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin mainita, että rajojen määrittelyyn kuuluvat esimerkiksi puheenaiheet sekä kuvissa näkyvät asiat. Jos henkilö on kieltänyt tietystä aiheesta puhumisen, niin siitä ei silloin lähdetä utelemaan eikä tiettyä kehonosaa kuvata, jos kuvattava on tämän kieltänyt, Silander kertoo.
Käytännön esimerkkejä muista turvaa luovista toimintatavoista on esimerkiksi, ettei vaikeita tilanteita yritetä laukaista vitsailemalla. Asiallinen kielenkäyttö luo turvaa kuvaustilanteeseen. Lisäksi jokaisen paikalla olevan pitää olla tietoinen siitä, milloin kamera käy.
”Jos henkilö on kieltänyt tietystä aiheesta puhumisen, niin siitä ei silloin lähdetä utelemaan eikä tiettyä kehonosaa kuvata, jos kuvattava on tämän kieltänyt.”
jirka silander, tuottaja
Eettiseen tekemiseen kuuluu myös kamerapositioiden suunnittelu. Kameran katseen suunnalla ja korkeudella on merkitys luotujen mielikuvien kannalta. Moilanen kertoo, ettei kohteita kuvata koskaan ylhäältä alaspäin.
– Olen tehnyt viimeiset neljä vuotta dokumenttia reality-televisiosta. Tosi-tv:n, kuten myös dokumenttien, tekemisessä on ollut ongelmia kuvattavien suostumuksen sekä kuvaustilanteen rajojen kanssa. Olen nähnyt, miten se voi vaurioittaa ihmisiä ja työryhmää. Mielestäni intiimikoordinaattori ja hänen mukanaan tuomansa käytännöt ovat todella tärkeitä ja tervetulleita viihteeseen ja taiteeseen, Moilanen kertoo.
Moilasen mukaan virheiden tekeminen on inhimillistä, ja osana intiimikoodistoon kuuluu myös toimintamalli virheiden käsittelyä varten. Käytännön luominen purkutilanteisiin on osa tervettä työkulttuuria. Sen avulla luodaan kaikille mahdollisuus kehittyä.
Intiimikoordinaattorin läsnäolo luo työturvalliset olosuhteet koko työryhmälle, pienentää tekijöiden stressiä ja vastaa alan tarpeeseen uudistaa työkulttuuria. Selkeät toimintatavat ovat kaikkien hyväksi.
Teksti: Vilma-Lotta Mustonen
Kuva: Jirka Silander