Suomalaisten tositelevisio-ohjelmien esituotannossa käsikirjoitus antaa vain karkeat raamit sille, missä kuvataan, mitä saattaa tapahtua ja mikä on kohtauksen tavoite. Kuvakäsikirjoituksia ei tehdä, sillä koko genren ydin on seurata aitoja tapahtumia, jotka voivat olla arvaamattomiakin. Kuvaajalta vaaditaan teknisen ja visuaalisen osaamisen lisäksi ratkaisukeskeisyyttä ja reagointinopeutta. Tässä jutussa kolme kokenutta kuvaajaa kertovat työstään tositelevisio-ohjelmissa.
Kuvaajan työ tositelevisiossa on monipuolista ja vaihtelee formaatista riippuen. Yhdessä ääripäässä ovat The Voice of Finlandin ja Big Brotherin kaltaiset massiiviset studio- ja monikameratuotannot, joissa lavasteet ja tekniset olosuhteet on rakennettu ja harjoiteltu etukäteen. Toisessa ääripäässä ovat pikkuruiset dokumentaariset realitysarjat, joiden tekeminen perustuu spontaaneiden tositilanteiden seurantaan vähäisellä ennakkosuunnittelulla. ”Kentällä” eli kuvauspaikoilla työskentelee pieni, tyypillisesti muutaman hengen kokoinen kuvausryhmä, ammattikielellä ”ENG”.
Formaatista riippumatta kuvaustilanteet ovat enemmän tai vähemmän spontaaneja. Lopullinen käsikirjoitus tehdään vasta leikkauspöydällä. Kuvaaja Klaus Sundman tiivistääkin ydintehtäväkseen monipuolisen ja laadukkaan materiaalin taltioinnin leikkaajaa varten. Tähän sisältyy erilaisten kuvakulmien, kuvakokojen ja kuuntelukuvien huomioiminen.
– Minulle on tärkeää, että leikkaamossa olisi mahdollisimman hyvä olla eikä leikkaajan tarvitse raapia päätään, kun materiaali ei riitäkään, hän kertoo.
Etenkin ENG-tuotannoissa tiukat aikataulut luovat haasteen tavoitteelle. Sundmanin mukaan vähäisestä ajasta yli puolet kuluu johonkin muuhun kuin kuvaamiseen. Ydintyönsä lisäksi kuvaaja huoltaa kalustoa, roudaa, pystyttää ja purkaa. Hän hakee ja palauttaa muistikortteja sekä lisää metatiedot jokaiseen tiedostoon jälkituotantoa varten. Kuvaaja valaisee ja toisinaan jopa äänittää.
Jan Elf on tehnyt monipuolisesti sekä kuvaajan että RCO:n eli remote camera operatorin töitä tositelevisiossa. Hän kertoo, että ENG-tuotannoissa on harvoin käytössä isoa määrää valaisimia. Mukana saattaa olla pari lamppua, joita kuvaaja käyttää tarvittaessa.
– Mitään isoja valoja ei pystytä tekemään. Minulla on realitya kuvatessa mentaliteetti, että valaisen vain, jos on tarpeellista. Luonnonvalolla voi saada ihan superhyvän näköistä kuvaa, kun sitä vaan osaa käyttää, Elf kertoo.
”Minulla on realitya kuvatessa mentaliteetti, että valaisen vain, jos on tarpeellista. Luonnonvalolla voi saada ihan superhyvän näköistä kuvaa, kun sitä vaan osaa käyttää.”
Jan Elf, kuvaaja, RCO
Sundmanin mukaan kuvaajan työpäivät ovat yleensä pitkiä. Kamera on usein olalla, minkä lisäksi mukana raahataan c-standia, kapalevyä ja hiekkasäkkiä. Kuvaaja seisoo jaloillaan jopa 10–12 tuntia, menee kyykkyyn ja ylös kameran kanssa. Sen lisäksi hän miettii kuvallista ilmaisua ja pysyy parhaansa mukaan valppaana, jotta voi reagoida yllättäviinkin tilanteisiin.
– Tykkään siitä, jos tapahtuu paljon ja on koko ajan actionia. Siinä menee flow-tilaan ja se on kivaa. Yli 10-tuntisia työpäiviä on kuitenkin turhauttavaa tehdä, koska sen jälkeen ei enää jaksa pitää tempoa yllä. Silloin tietää itsekin, että nyt ei enää tule niin priimaa materiaalia kuin voisi. Joutuu menemään sieltä, missä aita on matalampi, Sundman toteaa.
Hän kokee, että työn fyysisyys tuppaa unohtumaan aikatauluja suunniteltaessa.
– Tämä on todella fyysistä työtä. Sitä on aika puhki, kun pääsee pitkän päivän jälkeen omaan huoneeseen tai hotelliin. Ja sama toistuu seuraavat kolme tai kuusi viikkoa. Hyvässä lykyssä tämä kaikki hoidetaan jossain plus kolmenkymmenen asteen lämmössä.
RCO operoi robottikameroita
Joissain reality-tuotannoissa kuvaaja ei voi olla paikan päällä kameran kanssa. Silloin apuna käytetään etänä ohjattavia kiinteästi asennettuja pieniä robottikameroita. Niitä operoi RCO eli remote camera operator, suomeksi robottikameraoperaattori.
Elf on tehnyt lukuisia RCO-keikkoja. Hän nostaa havainnollistavaksi esimerkiksi Big Brotherin, koska on tehnyt sitä useamman kauden.
– BB:ssä tilat täytyy kattaa todella monilla kameroilla, jotta saadaan erilaisia kuvia menemättä itse paikan päälle. Näitä robottikameroita ohjataan toisesta tilasta käsin, operointiin tarkoitetulla kontrollerilla, Elf kertoo.
RCO:n läheisin työkaveri on kuvamiksaaja.
– Robottikameraoperaattori ja kuvamiksaaja ovat taistelupari, joka kommunikoi tiiviisti ja reagoi livenä tapahtuviin asioihin. RCO luo ja tarjoaa monipuolista kuvavirtaa, jonka pohjalta kuvamiksaaja rakentaa kuvakerronnan. Kuvamiksaaja on tavallaan kuin livelähetyksen leikkaaja.
RCO tarkkailee tapahtumia, korjaa kompositioita ja varmistaa, että kuvavirta pysyy ehjänä. Tekeminen on hektistä, joten kuvakerronta ja kuvavirta saattaa levitä helposti käsiin.
– On paha, jos yhtäkkiä ei ole ainuttakaan hyvää kuvaa tarjottavana kuvamiksaajalle, koska tämä on ikään kuin livetekemistä eikä kohtauksia voida ottaa uusiksi. Mutta kyllä niitä virheitäkin tapahtuu, koska eihän kukaan ole kone, Elf lisää.
Hektisten kohtausten aikana työ saattaa olla selviytymistä ja reagointia tapahtumiin, eikä ylimääräiselle luovuudelle juuri ole sijaa. Rauhallisissa kohtauksissa RCO ehtii hengähtää ja haastaa luovuuttaan.
– Studiotuotannoissa kameraoperaattorin vastuulla ei yleensä ole pohtia kuvakerrontaa. Hän operoi kameroita jonkun muun tekemän suunnitelman pohjalta. Big Brotherin kaltaisissa tuotannoissa RCO:lla on kuitenkin suurempi vastuu. Tekniikan ohella täytyy ymmärtää kuvakerrontaa ja sitä, millaiset kuvat tukevat kohtausta. Siinä on paljon pohdittavaa nopeassa ajassa, Elf kuvailee.
Kokenut RCO osaa ennakoida mahdollisia tulevia tapahtumia muutama sekunti etukäteen, sillä robottikameroiden ohjaaminen on hidasta. Vaikka operaattori vastaisi samanaikaisesti jopa yli kymmenen kameran teknisestä toiminnasta ja kuvien laadusta, käytännössä hän pystyy operoimaan vain yhtä kerrallaan.
Robottikameratuotannoissa onkin äärimmäisen tärkeää harjoitella ennen kuvausten alkamista. RCO:n pitää opetella ulkoa esimerkiksi kameroiden sijainnit sekä mihin suuntaan milläkin kameralla pystyy kuvaamaan.
– BB-talossakin on kymmeniä kameroita ja esiintyjät liikkuvat koko ajan. Kuvausten käynnistyttyä ei ole enää aikaa kaivella kamerakarttoja ja katsoa, että missä kulmassa se kamera numero kaksitoista olikaan, Elf kertoo.
Ratkaisukeskeisyys ja improvisointi kuuluvat työn perusarkeen
Tositelevision ENG-kuvauksissa voi tapahtua mitä vain, mikä viivästyttää aikataulua. Lokaation naapurissa saattaa huutaa lehtipuhallin tai vinkua sirkkeli. Viivästys voi liittyä myös inhimillisiin virheisiin.
– Ajetaan vahingossa väärästä liittymästä, minkä takia kuvauspaikalle saapuminen venyy varttitunnilla. Se on kaikki pois kuvausajasta, koska sen jälkeen pitää kiirehtiä taas seuraavaan lokaatioon, Sundman kertoo.
Kuvaaja Simo Viitanen kertoo, että alalla on totuttu siihen, ettei suunnittelupuoleen ole paljon resursseja. Kuvaaja ei välttämättä pääse tutustumaan kuvauspaikkaan etukäteen vaan paikalle mennään ja toivotaan parasta. Kuvauspaikka on voinut valikoitua käsikirjoitukseen netissä nähdyn valokuvan perusteella.
– Joku on ehkä ajatellut, että tuolla olisi kiva kuvata vaikkapa ikkunan suuntaan. Mutta kun päästään paikan päälle, se ei olekaan hyvä. Valo saattaa heijastaa ja luoda ongelman, jonka vuoksi pitää improvisoida. Tällaisia tilanteita tulee vastaan tosi usein. Mitä enemmän on tehnyt ja nähnyt, sitä luottavaisempi voi olla sen suhteen, että työkaluja ja ratkaisuja löytyy jos jonkinmoisiin skenaarioihin, Viitanen kertoo.
”Mitä enemmän on tehnyt ja nähnyt, sitä luottavaisempi voi olla sen suhteen, että työkaluja ja ratkaisuja löytyy jos jonkinmoisiin skenaarioihin.”
simo viitanen, kuvaaja
– Toisaalta realityssa ei myöskään oleteta, että kuvaajalla olisi täydellinen suunnitelma valmiina etukäteen. Kaikki tietävät, että se tekeminen on sopeutumista, soveltamista ja ratkaisujen keksimistä. Muutenhan se olisi tosi stressaavaa, hän lisää.
Ratkaisukeskeisyys näkyy myös haastatteluissa, sillä kaikki kolme kuvaajaa nostavat esiin pohdintoja siitä, mikä työnteossa voitaisiin hoitaa nykyistä tehokkaammin.
Pätkätyöläisistä koostuvan alan ominaispiirre on tekijöiden vaihtuvuus. Sen vaikutus työn tehokkuuteen on mietityttänyt Viitasta. Hän kertoo, että harva työntekijä pysyy puolta vuotta pidempään samassa yrityksessä. Ohjelman eri kausilla saattaa olla aivan eri tiimit.
– Se näkyy siinä, että tietynlainen tekemisen kulttuuri muuttuu aika äkkiä. Se on omanlaistaan aivovuotoa, kun aiemmilta kausilta kertynyt tietotaito ei välity seuraavan kauden työryhmälle. Tuotannot voisivat olla sujuvampia, jos aina ei aloitettaisi nollasta, Viitanen pohtii.
Sundmania on pohdituttanut kuvatun materiaalin paljous. Tuotannossa saattaa olla 3-4 ENGiä kuvaamassa yhtä aikaa eri lokaatioissa ja kaikki tekevät pitkää päivää.
– Sitä materiaaliahan tulee jo päivässä ihan käsittämättömät määrät. En aina ole ihan varma, kuka sen kaiken käy läpi tai onko kenelläkään aikaa. Välillä vähän tuntuu, että nyt kyllä menee turha työ hukkaan, Sundman pohtii.
Elf kertoo, että ENG-tuotannoissa on tyypillistä kuvata runsaasti asioita varmuuden vuoksi ikään kuin varastoon, koska ei täysin hahmoteta, millainen valmis jakso tulee olemaan.
– Minusta tuntuu, että ennakkosuunnittelu jätetään usein aika vähälle. Sitten setissä improvisoidaan samalla, kun ollaan myöhässä aikataulusta ja on kiire, Elf kuvailee.
– Jotkut ohjaajat ovat epävarmoja siitä, miten paljon sisältöä täytyy kuvata ja milloin materiaali on kasassa. Kohtausta saatetaan kuvata tunti, vaikka tiedetään, että haluttu sisältö saatiin kasaan jo ensimmäisten kymmenen minuutin aikana, hän jatkaa.
Toisaalta Elf ymmärtää miksi näin toimitaan. Olisi karmea tilanne, jos materiaalia ei olisikaan tarpeeksi. Hän kuitenkin uskoo, että tekeminen olisi tehokkaampaa ja hyötysuhde parempi, jos ennakkosuunnittelulle olisi enemmän resursseja.
”Sitä materiaaliahan tulee jo päivässä ihan käsittämättömät määrät. En aina ole ihan varma, kuka sen kaiken käy läpi tai onko kenelläkään aikaa. Välillä vähän tuntuu, että nyt kyllä menee turha työ hukkaan.”
Klaus Sundman, kuvaaja
Ammatin iloja ja onnistuneita tuotantoja
Sundmanille onnistuneen tuotannon mittareita ovat lopputuloksena syntynyt hyvä ohjelma sekä toimiva aikataulutus, jonka ansiosta ei ole tarvinnut tehdä ylitöitä muutenkin pitkien päivien päälle. Kaikilla tekijöillä on ollut mahdollisuus loistaa omassa roolissaan, ja henkilökemiat ovat menneet hyvin yhteen.
Viitanenkin laskee työn parhaisiin puoliin työkaverit ja hyvän yhteishengen.
– Saan tosi paljon tyydytystä siitä, kun pääsen tekemään töitä hyvin toimivan kuvausryhmän kanssa. Silloin kaikki tietävät oman tehtävänsä ja homma soljuu eteenpäin. Pidetään myös hauskaa töitä tehdessä ja ollaan vähän pilke silmäkulmassa, Viitanen kuvailee.
Reaktionopeutta vaativassa työssä myös tekniikan luotettavuus on keskeisessä roolissa. Elf kokee, että suomalaisissa ENG-tuotannoissa tekniikka on yleensä laadukasta ja kuvaajienkin toiveita kuunnellaan, mutta kaikissa RCO-tuotannoissa näin ei aina ole ollut. Hän peilaa onnistunutta tuotantoa myös työelämän pelisääntöjen näkökulmasta.
– Vaikka tälle alalle tullaan usein intohimon kautta, olemme silti töissä. Ja työelämään liittyy tietyt säännöt, oikeudet ja velvollisuudet, joista työnantajan ja -tekijöiden pitää huolehtia. Joskus tuntuu, että tämä meinaa unohtua, Elf pohtii.
Etenkin seurantarealityn kuvaaja voi päästä osaksi tilanteita, joihin ulkopuoliset eivät yleensä pääse.
Sundman kertoo olevansa utelias luonne, joka nauttii päästessään näkemään erilaisia ihmisiä, ammatteja ja tilanteita. Työ realityn kuvaajana mahdollistaa tämän. Esimerkiksi Elossa 24h-sarjassa Sundman pääsi kuvaamaan leikkausta, jossa murskaantuneet kasvot rakennettiin uudelleen.
– Kaikki eivät pysty tai halua olla mukana kuvaamassa sellaista, koska onhan se hurjan näköistä. Minulle ne ovat kuitenkin olleet todella mielenkiintoisia tilanteita. Leikkaus saattaa kestää useita tunteja ja kun kriittisimmät vaiheet ovat ohi, siinä saattaa voida jutella lääkäreiden kanssa ja oppia uutta, hän kertoo.
Sundman muistuttaa, että tällaisissa kuvauksissa on hyvin tarkkaa, ettei kuvaaminen vaikuta toimenpiteeseen mitenkään. Kuvaaja ei saa olla tiellä tai aiheuttaa terveysvaaraa.
ENG-tuotannoissa Elf pitää erityisesti ulkokuvauksista, koska valotilanteita on paljon erilaisia. Silloin on eduksi, että ymmärtää miten luonnonvalo käyttäytyy.
– Nautin ihan älyttömästi siitä, kun onnistun toteuttamaan kaiken tarvittavan taltioinnin sillä luonnonvalolla, hän kertoo.
Viitanen pitää työssään siitä, että vastaantulevat tilanteet ja ihmiset ovat aitoja. Kun alkujännitys on helpottanut, esiintyjien mukana pääsee todistamaan mielenkiintoisia tilanteita ja keskusteluja.
– Realityssa ihmiset saattavat paljastaa itsestään todella yksityisiä ja herkkiä asioita. He saattavat oppia itsestään jotain uutta, kokea suurta riemua tai vaikkapa ihastua. On aina hienoa päästä todistamaan sellaisia hetkiä, koska se tunne välittyy myös kameran toiselle puolelle.
Teksti ja kuvitukset: Elise Castro