Tuottaja on tositelevisio-ohjelman keskushenkilö, joka vastaa kokonaisuudesta ja johon kaikki tuotannon osa-alueet kytkeytyvät. Hänen kenties tärkein kollegansa on tuotantopäällikkö, joka vastaa kuvausten sujumisesta. Tuottaja on myös koko työryhmän esihenkilö, jolla on keskeinen rooli työhyvinvointiin ja -turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Siitä huolimatta yhtä lailla tositelevision tuottajat ja tuotantopäälliköt työskentelevät tyypillisesti pätkätyöläisinä ja freelancereina.
Tositelevision tuottamista käsittelevän juttusarjan toisessa osassa kolme tuottajaa ja yksi tuotantopäällikkö kertovat työstään realitytuotannoissa.
Teksti ja kuvat: Elise Castro
Heti aluksi mieleen nousee kysymys, kuinka usein kukaan edes muistaa kysyä, mitä kuuluu tuottajien ja tuotantopäälliköiden työhyvinvoinnille?
– No, ihan suoraan sanottuna, aina ei mene vahvasti tällä osastolla. Ei minulla, eikä muillakaan. Työtä kasaantuu kausittain huimasti liikaa ja palautumiselle ei aina ole aikaa, tuottaja Larissa Lounassalo tunnustaa.
– Freelancereista koostuvalla alalla on pakko painaa pitkää päivää, kun on töitä. Ihmisten jaksaminen on kyllä jatkuva huoli, hän jatkaa.
Suomessa työryhmät ovat todella pieniä, ja se vaikuttaa myös tuottajiin – hyvässä ja pahassa.
– Sekä omasta että työryhmän selkärangasta vedetään liikaa asioita, mitkä saatetaan muualla maailmassa tehdä usean henkilön voimin. Siinä missä Suomessa toimii yksi henkilö, kansainvälisissä tuotannoissa saattaa saman työmäärän hoitaa kokonainen osasto, vastaavana tuottajana työskentelevä Elina avaa.
Elina ei ole hänen oikea nimensä ja hän haluaa esiintyä jutussa tunnistamattomana asian arkaluontoisuuden vuoksi. Toisaalta kritiikistään huolimatta Elina näkee asiassa myös hyvän puolen: Suomessa pystytään tekemään laadukasta ja hyvännäköistä televisiota pienemmälläkin tiimillä.
– Kaikki ovat mukana intohimolla, ja ollaan enemmän ’yhtä’. Täällä ei ole byrokraattisia portaita samoissa määrin kuin isoissa [ulkomaisissa] tuotannoissa, Elina vertaa.
Ajan puute on läsnä myös tuottajan ja tuotantopäällikön työssä. Käytännössä se näkyy esimerkiksi budjettien laskennassa ja sitä kautta mahdollisesti nopeasti tehtävissä päätöksissä, joissa kiire ei ole hyväksi. Elina lisää, että vahva ammattitaito ja kokemus toki auttavat.
Tuotantopäällikkönä työskentelevän Annukka Vastelan mielestä kuvausaikataulujen suunnitteleminen on aidosti kivaa, mutta myös raskasta, koska siinä joutuu arvailemaan kuvausryhmän eri tekijöiden tarpeita.
– Joskus ehdin käymään ohjaajan, ja parhaassa tapauksessa pääkuvaajankin kanssa call sheetit etukäteen läpi. Joskus taas vain teen aikataulun ja toivon, että työryhmä pystyy toteuttamaan sen. Vaikka aikataulut olisi käyty kaikkien kanssa etukäteen läpi, saattaa jälkikäteen tulla palautetta, että johonkin on varattu liian vähän aikaa. Se ottaa päähän ihan joka kerta, Vastela kertoo.
Tositelevisio-ohjelmien budjetit ovat aina tiukkoja ja tuottajat ymmärtävät sen – tietyin rajanvedoin. Lopulta tuottaja on monesti se, kenen päälle kasataan myös tiimin paha mieli.
– Epärealistinen budjetti. Siinä on lähtökohtaisesti epäonnistunut jo aloittaessaan, Lounassalo tiivistää.
– Usein tuottaja on se, jonka selkärangan pitää kestää pisimpään. Ja välillä tuntuu kuin hänen tai tuotantopäällikön pitäisi olla tavoitettavissa ympäri vuorokauden, Elina kertoo.
Hän toteaa perään, että erityisesti pienissä tiiimeissä näin onkin, jos kuvataan isoa tuotantoa olosuhteissa, joissa on suuret riskit. Käytännössä joku muu saattaa päivystää paikalla fyysisesti, mutta tuottajan puhelin soi, jos jotain yllättävää tapahtuu.
– Siksi on tärkeää, että tuottaja osaa delegoida ja sopia selkeät rajat. Sekä keskustella vastaavan tuottajan kanssa ajoissa, jos näyttää siltä, että voimat hiipuvat tai jotkin asiat tuotannossa eivät toimi.
Elina muistuttaa samalla, että on tärkeää ratkoa kuormittavia asioita mahdollisimman aikaisin, sillä kukaan meistä ei ole aivan korvaamaton töissä.
– On pidettävä itsestään huolta eikä päästää palamaan loppuun, koska muualla on varmasti ihmisiä, joille on korvaamaton.
Freelancereita vai vakituisia työsuhteita?
Tositelevision tuottajat ja tuotantopäälliköt työskentelevät tyypillisesti pätkätyöläisinä ja freelancereina. Määräaikaisina palkansaajina tai pien- ja yksinyrittäjinä. Hyvin usein he tekevät muutakin kuin realitya: mainos- ja tapahtumatuotannoista dokkareihin, fiktiosta musiikkiviihteeseen.
Tuottajat kuuluvat kuitenkin niihin harvoihin televisioviihteen työntekijöihin, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus saada vakituinen työsuhde alalla.
Elina on nykyään vastaava tuottaja vakituisessa työsuhteessa, mutta takana on pitkä ura tuotannon pätkätyöläisenä. Hän uskoo, että nykyään tuottajan työhyvinvointiin vaikuttaa ehkä jopa aiempaa vähemmän se, onko freelancer vai vakituinen.
– Ainakin omissa tuotannoissani on huolehdittu, että joko maksetaan ylitöistä tai huolehditaan tasoittamisvapaista samalla tavalla.
Hän kuitenkin tunnistaa eron määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden välillä.
– Freelancer saattaa buukata itsensä maksettuina vapaapäivinä töihin, koska tulevaisuudesta ei ole niin tietoa. Tämä oli haaste myös itselleni. Erityisesti nuorena oli kiva päästä tekemään uusia projekteja ja saada lisäkokemusta. Väliin ei jäänyt tarpeeksi lepoa, jolloin kuormitus saattoi tulla kohtuuttomaksi.
Määräaikaisena tekijänä sekä palkansaajana että yrittäjänä työskennellyt Lounassalo ymmärtää, että kun talous on kiinni pätkätöistä, sitä välillä vain koittaa hoitaa hommansa hyvin – heikommissakin työolosuhteissa.
– Ei halua ’olla hankala’ nostamalla esiin epäkohtia työoloissa tai sisällössä. On alallemme eduksi, että erilaiset äänet ja ideat pääsevät työryhmissä kuuluviin ja tulevat näkyväksi myös valmiissa ohjelmissa, hän sanoo.
Konkreettinen keino lisätä tuottajien ja tuotantopäälliköiden työhyvinvointia on se, että tuotantoyhtiössä on perusasiat kunnossa: hyvä perehdytys, selkeät prosessit ja ajantasaiset työkalut. Esimerkeiksi haastatellut mainitsevat hyvät sopimuspohjat sekä toimivan IT-tuen, talousosaston ja HR-osaston. Kaikki nämä vapauttavat aikaa varsinaiseen työntekoon.
– Yksi asia olisi alan sitova työehtosopimus. Se auttaisi koko kenttää, Lounassalo nostaa.
– Arvostus, luottamus, kunnioitus ja inhimillisyys ovat mielestäni avainsanoja, jotka kaikilla pitäisi olla. Ne vievät jo pitkälle, Elina pohtii.
– Ja sitten auttaa se, että kuuntelee itseään. Jos jokin asia ei tunnu hyvältä, niin sitten sitä ei kannata tehdä, Lounassalo täydentää.
Työlainsäädäntöön ja -oloihin liittyvälle koulutukselle olisi lisätarvetta
Haastatteluiden perusteella tuottajat ja tuotantopäälliköt saavat työnjohtoon, lainsäädäntöön ja muihin vastaaviin liittyen työnantajien tarjoamaa koulutusta vaihtelevasti. Elina arvioikin, että vakituiset työntekijät saattavat olla tässä kohtaa eri asemassa kuin freelancerit, jotka palkataan vain tiettyyn tuotantoon.
– Koulutuksen järjestäminen on usein kiinni työnantajasta, ajasta sekä alan liitoista. Mutta kokemuksesta tiedän, että myös aktiivisen työntekijöiden pyynnön ja kysynnän kautta lisäkoulutusten järjestäminen usein onnistuu, hän sanoo.
Freelancerina toimivalla tuottajalla Jukka Karhulalla on puolestaan vaikutelma, ettei työnantajien tarjoamaa koulutusta saa riittävästi. Hänen mukaansa koulutukseen olisi syytä panostaa, sillä tuottajan rooli on hyvällä tavalla vapaata ja vastuullista isojen rahasummien hallinnointia.
– Katsoipa asiaa mistä tahansa vinkkelistä, niin ehdottomasti mielestäni pitäisi järjestää enemmän työlainsäädäntöön, työolosuhteisiin ja vastaaviin liittyvää koulutusta. Ymmärrys esimerkiksi jostain työaikalainsäädännöstä tulevista jaksotyön reunaehdoista on alalla varmasti tosi kirjavaa, Karhula pohtii.
Lounassalon kokemuksen perusteella koulutusta tarjotaan työnantajan puolesta esimerkiksi silloin, jos huomataan, että työehtosopimuksen uudistusten tuntemuksessa on aukkoja. Silloin voidaan kutsua asiantuntija paikalle vastaamaan tuottajien kysymyksiin.
– Esihenkilötaitoja tulisi pitää yllä ja päivittää kaikkien, jotka näitä hommia tekevät. Kokemukseni on, että tätäkin tarjotaan työnantajan puolesta, Lounassalo kertoo.
Vastela puolestaan kertoo saaneensa omassa työssään firman tarjoamaa koulutusta johtotehtäviin, mutta lisää sen olleen oman kiinnostuksen sekä kulloisenkin tuotannon olosuhteiden varassa.
– Monesti on käynyt niin, että työnantajan tarjoamaan koulutukseen ei pääse, koska oma tuotanto on sellaisessa tilanteessa, jonka vuoksi ei pysty osallistumaan. Sitä täytyy pitää silmät auki ja napata koulutusta aina silloin, kun pystyy, hän avaa.
Tuottaja peilaa suunnitelmien laillisuutta ja eettisyyttä
Tositelevisiota tehdessä tuottajan ja koko työryhmän tulee huomioida, että ohjelmaan osallistuvat ihmiset ovat kameran edessä omina itsenään. Lounassalon mukaan he ovat tulleet kokemaan jotain uutta ja kertomaan tarinansa. Tätä ohjelman ydintä pitää arvostaa.
– Heillä pitää olla sellainen olo, että he saavat kysyä ja kertoa huolensa avoimesti. Tuottajan tulee varmistaa, että ihmisiä ei jätetä yksin ohjelman kuvausten aikana tai niiden ollessa ohi, hän tiivistää.
Tuottajan tulee varmistaa, että ihmisiä ei jätetä yksin ohjelman kuvausten aikana tai niiden ollessa ohi, hän tiivistää.
tuottaja Larissa Lounassalo
Myös Karhula painottaa, että ohjelman osallistujille on tärkeää antaa positiivinen kokemus, jonka jälkeen osallistuja kokee, että reissu kannatti ja oli kivaa. Hän ei itse halua tehdä sellaisia ohjelmia, joita pitää moraalisesti arveluttavina.
– Viihdettä voi tehdä monin eri tavoin, ja se tapa ei minua inspiroi, hän toteaa.
Tuottaja peilaa koko ajan suunnitelmien laillisuutta sekä sitä, että päätökset kestävät tarvittaessa myös julkisuuden. Tuotantoyhtiöt ovat usein kansainvälisiä, ja mahdollisia mainehaittoja punnittaessa päätöksissä ovat mukana suomalaisen yhtiön ja kanavan johdon lisäksi toisinaan myös kansainvälisen yhtiön johto.
Moni realitytuotanto kuvataan ulkomailla. Varsinkin pandemian aikaan maailmalla matkustaminen saattoi aiheuttaa nopeasti harmaita hiuksia. Tilanteita, joita oli ratkottava nopeasti ja punnittava, mikä riski on pienin.
– Ohjelman myyntivaiheessa on jo tehty ratkaisuja ohjelmien sisällöistä ja aikatauluista, mutta tuotannon alkaessa punnitaan vielä valittuja linjauksia. Tässä kohtaa olisi hyvä, että jokainen uskaltaisi sanoa ajatuksensa julki, jotta mitään ei jää puntaroimatta. Se voi liittyä representaatioon tai se voi olla jokin epäsensitiiviseltä haiskahtava elementti. Tuottajan ammattitaitoon kuuluu pointata nämä kohdat ja keskustella niistä tilaajan ja vastaavan tuottajan kanssa, Lounassalo kertoo.
Elina korostaa, että selkeä kommunikointi ja luottaminen sekä johtoon että omiin päätöksiin ovat erittäin tärkeitä, jotta päästään yllättävistäkin tilanteista nopeasti eteenpäin ja jatkamaan tuotantoa.
– Joskus esimerkiksi treffiohjelmissa tai ohjelmissa, joissa ollaan eläinten kanssa tekemisissä, joutuu miettimään todella tarkasti sen eettiset arvot. Ja sitä suunnitellessa huomioimaan todella monet katsontakulmat ja tekotavat. Nämä asiat on pohdittu moneen kertaan jo myyntivaiheessa, missä tuotannon arvot käydään läpi syväluotaavasti. Kuvauspaikalla tuottaja tekee päätökset yhteisesti sovittujen tuotannon arvojen mukaisesti, Elina kertoo.
Koska maailma muuttuu jatkuvasti, on paljon uusia asioita, joista alalla pitää puhua. Elinan mielestä niitä käydään aktiivisesti läpi koko ajan sekä työnantajien, tekijöiden että erityisesti liittojen kanssa. Lounassalo puolestaan kokee, että ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä puhutaan kyllä alan sisällä, mutta konkretiaa tarvittaisiin lisää.
– Miten freelancereiden jaksamista parannettaisiin? Miten budjetit saadaan riittämään tuotantoihin? Miten varmistetaan, että ohjelmien sisällöt uudistuvat ja pysyvät jatkossakin katsojille kiinnostavina? Lounassalo pohtii ja peräänkuuluttaa rohkeutta tehdä asioita myös eri tavalla.
Onnistuneessa tuotannossa sisältö toimii, mutta kenenkään rajoja ei ole rikottu
Lounassalo kuvailee onnistunutta tuotantoa sellaiseksi, jonka lopputulokseen niin tilaaja kuin esiintyjät ovat tyytyväisiä ja ylpeitä. Sellaiseksi, että sen jälkeen työryhmän jäsenet haluavat palata työskentelemään yhdessä.
Tuotantopäällikkönä työskentelevä Vastela puolestaan kokee, että onnistunut tuotanto on sellainen, jossa työryhmä on saanut antaa parastaan, mutta ei ole joutunut antamaan kaikkeaan.
– Haluttu sisältö on saatu, mutta ei ole jouduttu rikkomaan kenenkään esiintyjän rajoja. Sellainen, jonka jälkeen kysyessäni työryhmän jäseniä seuraavaan tuotantoon, he ovat ilomielin tulossa, hän kuvailee.
Elina pohtii, että kun tiimi on lopputuloksesta onnellinen ja tuottaja itse sitä katsoessaan tyytyväinen, niin usein se on merkki ohjelman toimivuudesta katsojillekin. Lisäksi olennaista hänelle on se, että tuotanto on pysynyt budjetissa sekä annettujen aikataulujen ja resurssien sisällä.
Tositelevision tuottamisessa Lounassaloa motivoivat mukavat työkaverit, työn vaihtelevuus ja haastavuus sekä eteen tulevat yllättävät tilanteet.
– Emme tiedä ennen kuvauksia mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Kaikesta suunnittelusta huolimatta, hän kiteyttää.
Vastela kokee suurimpia onnistumisen tunteita silloin, kun pystyy ratkaisemaan ongelmia.
– Koen oman työni tärkeäksi siinä, että mahdollistan muille sen, että he voivat tehdä työnsä miettimättä logistiikkaa tai muita juoksevia asioita. He voivat keskittyä siihen, mihin heidät on palkattu. Minä mietin sitä, missä he voivat käydä tauolla vessassa. Ne ovat pieniä asioita, mutta todella tärkeitä.
Lounassalo kertoo tuoreen onnistumisen esimerkin eräästä vielä julkaisemattomasta studiotuotannosta.
– Todella timanttinen meininki koko jengillä. Kuvasimme ulkomailla, ja studion paikallinen henkilökunta tuli joka suunnalta kertomaan, miten sairaan hyvin kaikki vetää. Miten kovia ammattilaisia te olettekaan ja kuinka meidän juontajallamme on aivan käsittämätön meininki, vaikka eivät he kieltä ymmärtäneetkään. Sen rupeaman jälkeen mä leijuin kyllä useamman päivän.
Teksti ja kuvat: Elise Castro