Maailman parhaita lyhytelokuvia, dokumentteja, tapahtumia ja ainutkertaisia kohtaamisia viiden päivän ajan. Kyseenalaistamista ja rajojen rikkomista elokuvataiteen kautta, jonka tekijöistä iltapäivälehdet eivät kirjoita. Ohjelmisto sisältää keskenään hyvin erilaisia teoksia, vahvoja tunteita, yllättäviä käänteitä sekä eri kulttuurien piirteitä kuvaavaa materiaalia. Tästä kaikesta elokuva-alan ammattilaiset sekä elokuvataiteen ystävät pääsevät nauttimaan, kun Pohjoismaiden suurin lyhytelokuvatapahtuma Tampereen elokuvajuhlat järjestetään tänä vuonna 53. kerran 8.–12. maaliskuuta.
Artikkelin pääkuva ”Koistiset lennossa” kuuluu Tampereen elokuvajuhlien ohjelmistossa olevaan Elina Knihtilän retrospektiiviin.
Teksti: Maija Juhala, viestintäharjoittelija, Tampereen elokuvajuhlat
Elokuva-ala on kiinnostanut minua jo pienestä pitäen. Mitä enemmän valtavirrasta teokset poikkeavat, sitä suuremman arvostuksen ne minussa herättävät. Olen joskus haaveillut, että käsikirjoittaisin ja ohjaisin itse oman elokuvan. Sellaisen, joka jäisi ihmisten mieliin omalla omituisuudellaan ja kantaaottavuudellaan. Nyt minulla on kuitenkin ilo ja kunnia olla mukana Tampereen elokuvajuhlilla viestinnän tiimissä.
Näin ensikertalaisena on häkellyttävää seurata, mitä kaikkea festivaalin järjestämiseen ja toteutumiseen tarvitaan. Tämän kaiken takana on monialainen joukko ammattilaisia ja jokaisen työtehtävä on korvaamaton. Yksi festivaalin pitkäaikaisimmista työntekijöistä on 90-luvulla filkkariuransa aloittanut Päivi Räsänen. Puhutaan elokuusta 1991. ”Koulukaverini oli työskennellyt täällä ja vinkkasi minua hakemaan tänne. Pestini oli alunperin filmiliikenteen tiimissä, eli nykyisessä ohjelmistotiimissä”, Räsänen kertoo. Hänen toimenkuvaansa kuului muun muassa osallistuminen kotimaisen kilpailun elokuvien valintatyöhön ja kansainvälisen kilpailun sekä erikoisohjelmiston elokuvien järjestäminen esityspaikoille. Tämän ohella Räsänen hoiti myös kirjanpitoa. Hallintosihteerinä Räsänen on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Työhön kuuluu taloushallintoa, maksuliikennettä, laskuja, palkanlaskentaa, budjettiseurantaa.
Paljon kokemusvuosia on siis takana, mutta monikaan asia ei Räsäsen mukaan ole muuttunut. Festivaalin rakenne on alusta alkaen pysynyt melko samanlaisena. Ammattilaistapahtumat ovat ajan saatossa lisääntyneet. Näytökset ja kaikki tapahtumat keräävät vuosittain tasaisesti noin 30 000 kävijää. Festivaalin näkyvyys myös kansainvälisesti on vahvistunut. “Sitä ei päivittäin näin mikrotasolla työskennellessään tule ajatelleeksi, kuinka iso juttu tämä lopulta toteutuessaan on. Festivaalimaailmalla tätä arvostetaan erittäin paljon”, Räsänen kertoo.
Yli kolmen vuosikymmenen jälkeen Räsänen on jäämässä eläkkeelle ensi vuoden keväänä. Tunnelmaa hän kuvailee odottavaiseksi mutta samalla haikeaksi. Vaikka asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, ajatukset kuitenkin ovat jo luonnollisesti “loppusiivouksessa”. On asioita, joita pitää vielä tehdä, ennen kuin oven sulkee viimeisen kerran perässään. Räsänen jatkaa: “Olen pitänyt työstäni. Suhteellisen vaihtelevaa, vapaamuotoista ja itsenäistä. Kulttuurialan sekatyötä parhaimmillaan.” Räsänen kertoo myös, että työkaverit ovat alusta alkaen olleet hänelle merkittävä asia.
Vuoden 2023 filkkaritärpit
Festivaalin kilpasarjat ovat kansainvälinen ja kotimainen kilpailu, sekä genre -elokuviin keskittyvä Generation XYZ -kilpailu. Näihin lähetettiin tänä vuonna yhteensä liki 8 000 elokuvaa ympäri maailman. Tämä on ennätyksellinen määrä. Kilpailujen lisäksi ohjelmisto koostuu teemaohjelmistoista sekä yleisö -ja ammattilaistapahtumista.
Tamperelaisen tuotantoyhtiö Wacky Tie Filmsin lyhytelokuvakokoelma teki itseeni suuren vaikutuksen. Sisältö on puhuttelevaa ja merkityksellistä. Kokoelma osoittaa, että huumorin kautta pystyy käsittelemään kipeitäkin asioita yhteiskunnastamme. Sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöteemoja käsittelevä Queerscenes-ohjelmisto taas on oppitunti siitä, miten alistetussa asemassa olevat ihmiset joutuvat kamppailemaan saadakseen itsensä nähdyksi ja kuulluksi.
Teemaohjelmistossa näyttelijä Elina Knihtilällä on oma kokonaisuutensa. Arvostan häntä näyttelijänä suuresti. Hän loistaa retrospektiivin kahdeksassa lyhytelokuvassa, joissa hänen roolinsa ovat keskenään hyvin erilaisia. Elina selviytyy niistä ongelmitta, tietenkin.
Ohjelmisto on kaikessa kaunistelemattomuudessaan tehnyt minuun suuren vaikutuksen. On upeaa nähdä taidetta, mikä on kaukana Hollywood-glamourista. Liikuttumiseltakaan en ole välttynyt katsoessani toinen toistaan puhuttelevampia elokuvia. Teokset tuovat esiin asioita ja tunteita, joista puhuminen koetaan yleensä epäsopivaksi. Nämä asiat kuitenkin ovat todellisia maailmassa, jossa elämme.
Lainatakseni itseäni; vaikka elokuvaohjaajaa minusta ei ainakaan vielä ole tullut, yksi harvoista haaveistani on toteutunut. Olen mukana mahdollistamassa elokuvaelämyksiä kaikille. Taidan olla tällä hetkellä siis täysin oikeassa paikassa.
Teksti: Maija Juhala, viestintäharjoittelija, Tampereen elokuvajuhlat
Kuvat: Mari Jämsen, Tampereen elokuvajuhlat