Tuottaja on tositelevisio-ohjelman keskushenkilö, joka vastaa kokonaisuudesta ja johon kaikki tuotannon osa-alueet kytkeytyvät. Hän mahdollistaa projektin tekemisen aikataulussa ja budjetissa. Tuottaja toimii esihenkilönä ennakkotuotannosta jaksojen toimittamiseen asti, ja kaikki rahaliikenne kulkee hänen kauttaan. Hänen kenties tärkein kollegansa on tuotantopäällikkö, joka vastaa kuvausten sujumisesta.
Tämän kaksiosaisen jutun ensimmäisessä osassa kolme tuottajaa ja yksi tuotantopäällikkö kertovat työstään realitytuotannoissa.
Tuottaja on usein ensimmäinen henkilö, joka uuteen tuotantoon palkataan. Harva tekijä pääsee näkemään, mitä tapahtuu tuotannon alkupuolella, kun työryhmäkään ei ole vielä koossa.
– Joskus roolitus on alkanut ennen tuottajan palkkaamista. Joidenkin ohjelmien tilaus voi riippua siitä, saadaanko kasaan kiinnostava casting. Tällöin tuotannon on polkaissut käyntiin vastaava tuottaja, kertoo tuottaja Larissa Lounassalo
Hän lisää, että vastaavat tuottajat voivat muutenkin olla käynnistämässä tuotantoja, sillä aina ei ole tuottaja vapaana vielä silloin, kun asioita pitäisi edistää.
Tuotannon alussa on paljon palavereita sekä tuotannon sisäisesti että tilaajan eli kanavan kanssa. Niissä käydään läpi mitä asioita ohjelmaan halutaan ja ei haluta. Yhdessä tarkastellaan tuotannon raameja aikataulusta budjettiin, ja tuotannon arvoista riskeihin ja roolitukseen. Tilaajan kanssa keskustellaan aktiivisesti myös sisällöstä ja markkinoinnista musiikkiratkaisuihin ja juontajan valintaan. Tuottaja kommunikoi ja tiedottaa vastaavalle tuottajalle ja tilaajalle koko tuotannon ajan.
Elina on vastaava tuottaja, jolla on pitkä työhistoria tuottajana. Hän haluaa esiintyä jutussa nimettömänä voidakseen kertoa avoimemmin ajatuksiaan. Hän kertoo, että tuotannon alussa mietitään kyseiseen tuotantoon sopiva ydintiimi, johon kuuluvat tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja ja castaaja. Heidät yritetään lukita tuotantoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska kilpailu on kova.
Vastaavia tuottajia on sekä tuotantoyhtiössä että kanavan puolella. Kanavan vastaava tuottaja edustaa tilaajaa eli asiakasta. Tuotantoyhtiön vastaava tuottaja puolestaan edustaa tuotantoyhtiötä ja on tuottajan lähiesihenkilö. Hän valvoo useampaa tuotantoa samaan aikaan ja sparraa tuottajaa, jotta sisältö on tilauksen mukainen. Tuotantoyhtiön vastaava tuottaja ovat usein mukana jo ohjelman myyntivaiheessa. Hän osallistuu tilaajan kanssa käytäviin palavereihin, ja hänen kanssaan käydään läpi ongelmakohtia ja solmuja.
Työryhmän rekrytointi
Työryhmän rekrytointiin voivat osallistua tuottajan lisäksi myös vastaava tuottaja, tuotantopäällikkö sekä eri osastojen vetäjät kuten ohjaaja ja pääkuvaaja. Tuottaja on kuitenkin pääsääntöisesti se, joka neuvottelee työsopimukset ja tekee lopulliset päätökset siitä, ketkä palkataan.
Kootessaan tiiminsä työntekijöitä tuottaja punnitsee osaamisen ja taitojen lisäksi henkilökohtaisia ominaisuuksia kuten stressinsietokykyä, joustavuutta, maalaisjärkeä ja yhteistyökykyä. Tositelevisiotuotantoja on erinäköisiä ja -kokoisia, ja kuvausolosuhteet vaihtelevat paljon. Yksittäinen työntekijä saattaa olla sopiva yhteen tuotantoon, mutta ei toiseen.
– Sitten on ne tylsät määreet kuten aikataulut ja raha, jotka määrittelevät myös sitä, keitä saan mukaan tuotantoon, Lounassalo kertoo.
Jukka Karhula on toiminut tuottajana yli 15 vuotta erilaisissa projekteissa tapahtuma-alalta tositelevisioon. Hänen kokemuksensa on, että vaikka alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, on tuotantojen budjetit yleensä rakennettu TES:in mukaiset palkat mukaan laskien. Budjetin lisäksi rekrytoinnissa tekijöiden väliset kemiat ovat isossa roolissa.
– Tuottajalla täytyy olla herkät korvat, että ymmärtää miten tuotanto kannattaa roolittaa ja millaisia synergiaetuja voi olla. Kentällä tiimin täytyy toimia tiiminä ja puhaltaa yhteen hiileen, hän kuvailee.
– Hirveän paljonhan tämä on tavallaan persoonakysymyksiä. Esimerkiksi miten ohjaaja on tottunut toimimaan jonkun tietyn kuvaajan kanssa. Ja usein ohjaaja haluaakin tarjota omia luottokuvaajiaan.
Karhula pohtii, ettei ole välttämättä järkevää koota kentälle työryhmää, joka muodostuu toisilleen täysin vieraista ihmisistä.
– Ei se välttämättä johda mihinkään hankaluuksiin tai kahnauksiin. Mutta jos ihmiset ovat tehneet aiemminkin töitä yhdessä, niin ei siitä ainakaan haittaa ole vaan päinvastoin.
Tuottajan näkökulmasta hyvin toimiva tiimi on sellainen, jossa jokainen tietää vastuualueensa ja hoitaa sen niin hyvin kuin annetuilla resursseilla pystyy. Siksi Lounassalo kokee, että hyvin toimivan ryhmän kanssa työskentely on kaikista palkitsevin osuus hänen työssään.
– Se, että saa ryhmän jäsenet toimimaan hyvin yhteen ja auttamaan toisiaan. Silloin jokainen voi onnistua omassa tehtävässään ja tuotannon sujuvuus näkyy myös lopputuloksessa. Toimivan työryhmän käsissä kameran edessä olevien heittäytymistä ja kokemusta tuetaan parhaiten.
Toimivan työryhmän käsissä kameran edessä olevien heittäytymistä ja kokemusta tuetaan parhaiten.
Larissa Lounassalo, tuottaja
Elina kertoo, että tosipaikan tullen on tärkeää, että kaikki tietävät kuka vastaa mistäkin. Työryhmäläiset ovat itsenäisesti ajattelevia ihmisiä ja kysyvät oma-aloitteisesti, jos jokin on epäselvää tai jos he näkevät tuotannossa jotain, minkä ei siihen pitäisi kuulua.
Tuottajan tärkein apu on tuotantopäällikkö, joka aikatauluttaa ja tekee työnjohdollista suunnittelua yhdessä tuottajan kanssa. Hän hakee ja sopii kuvauspaikkoja sekä järjestää kuvauslupia. Selvittelee monenlaisia pikkuasioita ja ennakoi. Useimmiten tuotantopäällikkö ei ole enää mukana ohjelman jälkitöissä.
– Tuotantopäällikkö on avainpelaaja jokapäiväisessä työn pyörityksessä. Ilman häntä ei synny aikatauluja ja call sheeteja. Tuotantopäällikkö hoitaa matkajärjestelyt, ja sparraa tuottajaa, kun ratkomme eteen tulevia ongelmia, Lounassalo kertoo.
– Tositelevisiotuotannoissa tuotantopäällikkö vastaa hänelle annettujen resurssien optimoinnista eli katsoo miten työryhmä, annettu kuvausaika sekä käsikirjoittajan ja ohjaajan toiveet saadaan yhdistettyä mahdollisimman hyvin resursseja tuhlaamatta, avaa tuotantopäällikkönä työskentelevä Annukka Vastela.
Kommunikointi ja ratkaisukeskeisyys ovat realityn tuottamisen arkea
Tositelevisio-ohjelmassa tuottajan ja tuotantopäällikön arki vaihtelee paljon riippuen siitä, missä vaiheessa tuotantoa ollaan ja kuinka suuri tai pieni työryhmä on. Monipuolisuus, kommunikointi ja ongelmanratkaisu ovat kuitenkin aina läsnä. Lounassalo muistuttaakin, että jos työryhmä ei kommunikoi tuottajan suuntaan, niin sitten on vaikea myöskään miettiä miten parantaisi tilannetta.
Tuottajan tavallinen arki on usein kannettavan tietokoneen ja puhelimen äärellä sekä erilaisissa palavereissa olemista. Etenkin kuvausten lähestyessä ja niiden aikana tekemistä on valtavasti.
– Perheen pitää tottua siihen, että välillä ollaan paljonkin poissa kotoa. Hyvän tukiverkoston tärkeyttä ei voi liiaksi painottaa. En voisi tehdä työtäni päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempana, jos mieheni ei tukisi ja toisaalta vanhempani olisi apuna hänelle kuvausmatkojen aikana, Lounassalo avaa.
– Kuvauksissa ollessa työnkuva saattaa olla ulkotuotantoautossa istumista ja sisällön päättämistä hetkessä. Tai niin sanottuna keskuksena olemista, jonka kautta kulkee kaikki info ja raha. Joskus se on yksinkertaisesti sitä, että antaa julkkiksille lupia, milloin käydä pissalla, Elina toteaa.
Samalla hän muistuttaa, että vaikka jokin vessataukojen kaltainen asia tuntuisikin pieneltä, niin isossa kokonaisuudessa tauko väärässä hetkessä saattaa olla syy aikataulun myöhästymiselle.
Lounassalo kertoo, että työssään hän tulee perehtyneeksi asioihin, joihin ei muuten tutustuisi, kuten sata vuotta vanhoihin dokumentteihin, kuvauspaikan myrkyllisiin eläimiin ja virustaudin leviämiseen.
Jos tuottaja osaa oikealla tavalla roolittaa siten, että jokainen ihminen on omalla tontillaan ja tietää mitä tehdään, niin silloin tuottajan ei tarvitse hirveästi mikromanageerata yhtään mitään.
Jukka karhula, tuottaja
Karhulan mielestä tuottajan on tärkeää osata toimia ihmisten kanssa ja ymmärtää erilaisuutta sekä sitä, miten yksilöitä motivoidaan.
– Ja sitten toki tarkka ja analyyttinen luonne siinä mielessä, että kun budjetit pienenevät koko ajan, niin miten pystyttäisiin säilyttämään laatu siinä mitä ikinä tehdäänkään, Karhula pohtii.
Hän kuvailee työnsä olevan pitkälti yhteistyötä tiimin kanssa, lähiesihenkilönä toimimista ja projektinjohtamista.
– Projektejahan nämä tuotannot ovat. Jos tuottaja osaa ne oikealla tavalla roolittaa siten, että jokainen ihminen on omalla tontillaan ja tietää mitä tehdään, niin silloin tuottajan ei tarvitse hirveästi mikromanageerata yhtään mitään. Silloin työ on enemmän sellaista hallinnollista operatiivista tekemistä.
Karhula lisää, että tuottajalla on toki iso rooli, mikäli tuotannon sisällä tulee akuutteja haasteita.
Haastattelujen perusteella tavallinen arkinen ratkomisen paikka on työntekijän tai ohjelman osallistujan sairastuminen. Silloin pitää keksiä paras mahdollinen korvaava suunnitelma, jotta pysyttäisiin aikataulussa.
– Heti, jos jonkun työt ovat syystä tai toisesta myöhässä tai he eivät pysty niitä hoitamaan, niin se on tuottajan ratkaistava, Lounassalo kertoo.
Vastela kertoo, että esituotannossa hänen päivänsä voi sisältää käsikirjoitusten lukemista, työryhmän tietojen keruuta tai aikataulujen tekoa. Lisäksi vaikkapa rekvisiittahankinnat saattavat kuulua tehtäviin, sillä hänen mukaansa realityssa on hyvin harvinaista, että mukana olisi erikseen rekvisiitasta vastaavaa henkilöä.
Tositelevisiosarjoissa työryhmien koot vaihtelevat, mutta tyypillisesti ne ovat melko pieniä. Siksi moni fiktiotuotannoissa itsestään selvä työnkuva puuttuu realityssa kokonaan tai osittain. Ydintyönsä lisäksi tuottaja ja tuotantopäällikkö saavatkin olla mukana monessa muussa. He voivat päätyä vaikkapa roudaamaan, kirjoittamaan tekstejä, kuvaussihteeriksi tai järjestäjäksi.
Haluan luoda työilmapiirin, jossa jokainen kokee voivansa turvallisesti ilmaista omat rajansa. Itse yritän sitten löytää niihin parhaat mahdolliset ratkaisut.
annukka vastela, tuotantopäällikkö
Vastela kertoo, että kuvausten aikana tuotantopäällikön työ keskittyy kuvauspaikan tapahtumiin.
– Selvitellään vaikka, miten saadaan korvaavaa ruokaa paikalle, jos catering-listasta puuttuu jonkun allergiat, Vastela jatkaa.
Hän korostaa, että työturvallisuus on kaiken a ja o.
– Olen esimerkiksi lähtenyt itse kuvauspaikalle kuskiksi, kun kuvaaja on kertonut, että ei jaksa ajaa turvallisesti. Tämä on mielestäni aivan selvä. Ketään ei saa päästää rattiin liian väsyneenä. Haluan luoda työilmapiirin, jossa jokainen kokee voivansa turvallisesti ilmaista omat rajansa. Itse yritän sitten löytää niihin parhaat mahdolliset ratkaisut.
Vastelan mukaan tuotantopäällikön työ on myös ennakointia.
– Hyvin usein käyn mielessäni läpi mitä mikäkin tiimi tekee päivän mittaan kuvauksissa, ja mikä silloin saattaisi mennä vikaan. Ja sitten yritän keksiä, miten se korjattaisiin, hän kertoo.
Asioihin pitää tarttua ja ryhtyä toimeen
Yllätykset ja odottamattomat tilanteet kuuluvat tositelevision perusolemukseen. Vaikka ennakkosuunnitelmat olisi tehty kuinka huolella, kuvauksissa tapahtuu aina jotain odottamatonta. Kun ongelmia ilmenee, ne tulee ratkoa mahdollisimman nopeasti.
– Asioihin pitää tarttua ja ryhtyä toimeen. Jos jotain ei hoida, niin johan se sitten kosahtaa. Yleensä mua ärsyttää sellainen sanonta, että asioilla on tapana järjestyä. Ei ole, jos ei niitä aktiivisesti järjestetä. Epätietoisuus on työryhmälle myrkkyä, Lounassalo toteaa.
Ratkaisukeskeisyys, sopeutumiskyky, optimismi ja huumorintaju auttavat silloinkin, kun harmittaa tai ottaa päähän.
– Yhdessä tuotannossa jouduimme lopettamaan viimeisen päivän kuvaukset kesken, kun kuvauspaikan katto repeytyi kovasta tuulesta. Tällaiseen ei voi valmistautua, ja siinä tilanteessa vain nopeasti tehtiin suunnitelma siitä, että miten ja milloin voimme kuvata jakson loppuun, Vastela muistelee.
Hän peräänkuuluttaa, että odottamattomien tilanteiden varalta on tärkeää, että kuvauksissa on aina paikalla tuotantopäällikkö tai joku vastaava.
– Siinä säästetään arvokkaita minuutteja, kun joku nappaa saman tien vastuun siitä, että mitä nyt tehdään.
Toisinaan realityn kuvauksissa törmätään varsin absurdeihin yllätyksiin, joita tuottaja ja tuotantopäällikkö ratkovat parhaansa mukaan.
– Kerran naapurissa ajettiin tankilla, jonka päällä oli iloisesti kirkuvia nuoria. Me kuvasimme harvalautaisessa vajassa viereisellä tontilla. Se oli aikamoinen äänihaitta, Lounassalo muistelee.
– Kerran taas kentältä tuli kuva, jossa kuvauspaikalle saapui ihmettelemään jostain metsän pimeydestä henkilö aamutakissa. Oli kai saunastaan tullut katsomaan, että mitä valoja täällä on.
Teksti ja kuvitus: Elise Castro
Tuottajia käsittelevän artikkelikokonaisuuden toinen osa julkaistaan helmikuussa 2023.