04 / 2020

Poikkeusoloista huolimatta Rakkautta & Anarkiaa säilytti festivaalihenkensä

Teksti: Jaana Kivi Kuva: Alessandra Vihonen / R&A

33. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestettiin poikkeusoloissa. Suositun elokuvafestivaalin peruuntuminen olisi tehnyt kipeää niin intohimoisille järjestäjille kuin myös uskolliselle yleisölle. Festivaalin toteutumisen eteen tehtiin paljon töitä ja järjestelyt mietittiin läpikotaisesti.

Harva elokuvafestivaali kansainvälisellä kentällä pääsi tänä vuonna maaliin asti. Pohdinnat R&A:n kohtalosta alkoivat jo keväällä, jolloin sisarfestivaali Season Film Festival, peruuntui. R&A on eräs Suomen suurimpia kulttuuritapahtumia ja tuotantoa tehdään ympäri vuoden. Toiminnanjohtaja Anna Möttölä toteaakin, että korona vaikutti käytännönjärjestelyissä aivan kaikkeen. Festivaalilla oli valtavan paljon poikkeuksellisia käytännönjärjestelyjä ja koko tuotanto piti miettiä alusta asti toisin.

– Tämä vuosi oli iso tuotannollinen ja tiedotuksellinen satsaus. Heti aluksi rajattiin kapasiteetti niin, että lopulta vain 30 prosenttia salien kapasiteetista oli käytössä. Kun penkkejä rajattiin, turvavälit pystyttiin pitämään, Möttölä kertoo.

Koronaturvallisuuden kannalta keskeisiä toimenpiteitä oli monia. Koko festivaalin ajan visiiri- ja maskipäiset vapaaehtoistyöntekijät ohjasivat yleisöä istumaan oikein. Tiedotusta turvallisuudesta tehostettiin ja näytösvälejä pidennettiin. Saleja ehdittiin tuulettaa ja siivota ja toimenpiteiden ansiosta vältyttiin ruuhkilta salien ovilla.

Jotta festivaali oli järkevää järjestää lipunmyynnin näkökulmasta, oli näytösten määrää lisättävä huimasti ja näytökset jaettiin aamu-, päivä- ja iltanäytöksiin. Näin taattiin, että ihmiset pääsivät rajoitetusta kapasiteetista huolimatta haluamiinsa näytöksiin ja että ihmiset pystyivät itse valitsemaan, milloin haluavat olla liikkeellä oli kyse sitten julkisista liikennevälineistä tai teattereista.

– Normaalisti meillä on noin 475 näytöstä koko festivaalin aikana, mutta nyt meillä oli noin 600 näytöstä, koska yhteen näytökseen mahtui niin paljon vähemmän ihmisiä. Lisäksi normaalisti yksi elokuva näytetään noin kolme kertaa, nyt näytettiin 4–6 kertaa. Tällä pyrimme varmistamaan, että pystymme myymään kannattavan määrän lippuja ja että kaikki ihmiset mahtuvat sisään. Se oli tietenkin suuri kysymysmerkki etukäteen, että mikä ylipäänsä oli se yleisön halu tulla teatteriin, Möttölä avaa.

Kapasiteettia ja väljyyttä katseluminuuteissa ja istumapaikoissa luotiin myös Festival Scope -verkkopalvelulla, jossa pyöri parisenkymmentä ohjelmistossa olevaa elokuvaa. Lisäksi marraskuun puoleen väliin asti pyörivät varsinaisen festivaaliajan ulkopuoliset jälkilöylynäytökset.

– Halusimme tehdä selväksi, että turvallisuus on tärkeä juttu, mutta emme halunneet, että korona leimaa kaikkea. Se on asia, joka hoidetaan, mutta kyse on lopulta elämyksestä ja inspiraatiosta ja uusien asioiden ja ajatusten kohtaamisesta, eikä vaan siitä miten istutaan teatterissa, summaa Möttölä.

Festivaalin henki säilyi koronasta huolimatta

Suurimmat muutokset ohjelmistossa näkyivät lähinnä pienempänä määränä pitkiä elokuvia ja kansainvälisten vieraiden puuttumisena. Normaalisti joka vuosi festivaalilla on ollut noin 20–30 kansainvälistä vierasta, mutta tänä vuonna järjestelyt täytyi suunnitella uudelleen. Möttölän mukaan kaikesta ei tietenkään haluttu luopua, joten asioita piti toteuttaa toisella tavalla. Tänä vuonna vierailut toteutettiin verkossa. Videotervehdyksiä ja puheohjelmaa striimattiin muun muassa Instagramiin. Lopulta ohjelmisto ei jäänyt edes Cannes-voittajia kaipaamaan.

– Ohjelmiston kokoamisen kannalta se ettei Cannesin festivaalia ollut tänä vuonna, vaikutti valtavasti siihen, mitä leffoja on liikkeellä ja mitä voi saada. Piti etsiä vähän eri paikoista. Mutta mahtavaa elokuvaa on olemassa ilman Cannesiakin. Ongelma ei ollut siinä etteikö elokuvia olisi löytynyt, vaan siinä, että piti jättää hyviä pois. Elokuvan taso oli valtavan kova.

Teatteriin pääseminen ja uusien elokuvien näkeminen oli varmasti monelle jotain sellaista, mitä nyt oli odotettu.

Toiminnanjohtaja Anne Möttölä

Möttölän mukaan festivaalin toteutumisen kannalta oli tärkeää keskittyä olennaisimpiin asioihin: Elokuvia oli hankittava ohjelmistoon ja näytökset pitää saada pyörimään. Nämä ovat asioita, joista R&A:ssa on pohjimmiltaan kyse, ja nämä asiat säteilevät ulospäin.

Vaikka prosessi oli raskas, R&A:n tekijätiimi ei missään vaiheessa unohtanut sitä, miksi festivaalia tehdään. Usko tapahtuman ja elokuvien tärkeyteen kantoi, eikä festivaali vain hautautunut pelkkiin koronajärjestelyihin. Möttölän mukaan he onnistuivatkin säilyttämään sen olennaisimman, eli R&A:lle ominaisen festivaalihengen.

– Meidän pääajatus oli, että elokuvat ovat parhaimmillaan teattereissa. Tuntui, että tämän myös yleisö jakoi vahvasti. Teatteriin pääseminen ja uusien elokuvien näkeminen oli varmasti monelle jotain sellaista, mitä nyt oli odotettu. Selvästi yleisö löysi tänäkin vuonna suosikkinsa. Elokuvista puhuttiin paljon ja ihmiset olivat innoissaan. Tuntui vahvasti että se ilo, henki ja inspiraatio oli siellä.

Möttölä nimeää ehdottomasti suosituimmaksi elokuvan Queen & Slim, joka on hyvin ajankohtainen tarina rasismista Yhdysvalloissa. Myös Never Rarely Sometimes Always, eurooppalainen laatudraama Summer of 85 ja kokeellisempaa elokuvaa edustava Last and First Men nousivat suosikkien kärkeen. Poikkeusvuonna erityisen kiinnostavaa olikin Möttölän mielestä seurata, minkä sävyiset elokuvat nousivat suosikeiksi.

– Ei tullut lainkaan sellainen fiilis, että ihmiset olisivat jotenkin karttaneet vaikeita aiheita tai haastavampaa kerrontaa, ehkä päinvastoin. Ihmiset jopa halusivatkin jotain haastavampaa, eivätkä raskaasta vuodesta huolimatta rankemmat elokuvat jääneet paitsioon. Festivaalin henki ei siis kärsinyt myöskään henkisellä puolella.

Auto palaa ja ihmiset katsovat
Queen & Slim. Kuva: Alessandra Vihonen / R&A

Ensi vuoteen tästä vuodesta oppineena

Selvää on, että korona työllisti valtavasti normaalia vuotta enemmän, ja koko tuotannon ajan päällä oli valmius muuttaa lennosta suunnitelmia. Kaikista toimenpiteistä huolimatta tappioilta ei vältytty. Vaikka näytösten määrää lisättiin, jäi lipunmyynti silti huomattavasti normaalista.

– Ei me kolhuitta missään nimessä selvitty. Saimme kuitenkin onneksi etukäteen suunniteltua niin, että festivaalin järjestäminen oli edes jollain tavalla järkevää ja mahdollista. Halusimme myös ennen kaikkea ottaa sen riskin, että tapahtuman järjestäminen itsessään on tärkeämpää, Möttölä sanoo.

Lipputulot ovat iso osa R&A:n kaltaisen festivaalin budjettia, kun suurin siivu tulee omarahoituksesta. Tulojen pienentyessä menot eivät valitettavasti skaalaudu samaan tahtiin, mutta R&A:n tapauksessa jonkinlainen tasapaino kuitenkin löytyi eikä festivaalin jatko joutunut poikkeusvuoden vuoksi vaakalaudalle.

Katse on suunnattu jo ensi vuoteen, ja tästä vuodesta oppineena Möttölä uskoo, ettei samankaltaisia yllätyksiä enää tule.

– Lähdemme liikkeelle siitä, että jonkinlainen poikkeusvuosi on myös ensi vuosi. Toivottavasti ei nyt ihan tällainen, mutta jos miettii kevään Season Film Festivalia, niin olisi aika naiivia ajatella etteikö silloin olisi jotain rajoituksia. Nyt kuitenkin tiedämme miten toimia ja pystymme suunnittelemaan budjettia sen pohjalta. Se kuitenkin helpottaa tilannetta, hän toteaa.