Dokumenttielokuvan suuri tuntematon kohdistaa katseen kameran taakse. Antti Peippo (1934–1989) oli omaäänisten dokumenttielokuvien mestari, mutta myös Risto Jarvan luottokuvaaja (mm. Jäniksen vuosi) ja kuvataiteilija. Monipuolinen tekstikokoelma valottaa monilahjakasta elokuvantekijää.
Omaperäisenä ja visionäärisenä kuvaajana Antti Peippo nautti suurta arvostusta elokuva-alalla sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Hänen vahvuutensa oli kuvallisessa kerronnassa, jota hän teki taiteellisesti tinkimättömästi. Hänen kuvaustapansa sanotaan muistuttavan taideteosten sommitelmia, ja että hän osasi kuvata suuria tunteita ilman sanoja.
Peipon lyhytelokuvat asettuvat osaksi eurooppalaista essee-elokuvaa Alain Resnaisin ja Chris Markerin jäljissä. Elokuvien keskiöissä oli toistuvasti historia, muisti ja identiteetti, ja usein ne käsittelivät sivullisuuden ja hylätyksi jäämisen teemoja, niin yksilön kuin kansakunnankin tasolla. Vaikka Peipon teoksissa voi nähdä taiteilijan oman traumaattisen lapsuuden, ne yltävät universaalille tasolle kuvatessaan sotaa ja sen seurauksia. Rankkoja aiheita käsitelleet elokuvat eivät aina nousseet suuren yleisön suosioon, mutta niiden omaperäinen ja mestarillinen muoto puhuttelee edelleen, vuosikymmenten jälkeen. Peipon ainoaksi pitkän elokuvan ohjaustyöksi jäi oudolla tavalla kiehtova Ihmemies (1979).
Kirjan tekstit ovat moniäänisiä. Artikkeleita ovat kirjoittaneet suomalaisen elokuva-alan asiantuntijat (mm. Markku Koski, Jari Sedergren, Markku Varjola, Anne Lakanen ja Peter von Bagh), ja ääneen pääsee myös Antti Peippo itse. Arkistokuvat värittävät Peipon elämää kameran takana, ja kuvituksena on myös Peipon omaa kuvataidetta.
Kirjan julkistamistilaisuus oli tiistaina 28.1. klo 14.00 Cinema Orionissa.
DOKUMENTTIELOKUVAN SUURI TUNTEMATON
Katseita Antti Peippoon
Jouko Aaltonen, Satu Kyösola ja Ville Suhonen (toim.)
Aalto ARTS Books
← Takaisin 1/2020 etusivulle