Kuvauspaikkojen etsijä tuntee tunturit ja metsät – suuryhtiön mainosta varten Suomeen saatetaan lähettää kymmeniä ammattilaisia
Napakka pakkastuuli vihmoo Kaunispään tunturin laella. Käynnissä ovat kansainvälisen Ivalo-jännityssarjan kuvaukset. Talvinen postikorttimaisema on yksi lukuisista kuvauspaikoista, jonka Ilkka Mukkala on etsinyt sarjaan.
Kemijärvellä varttunut, pitkään Porvoossa asunut Ilkka Mukkala päätyi kuvauspaikkajärjestäjäksi sattumalta toimiessaan hiihdonopettajana ja luonto-oppaana Pyhätunturilla 1990-luvun alussa.
”Minua pyydettiin etsimään kuvauspaikkoja Havin kynttilämainokseen Pyhätunturilta. Sen jälkeen sain lisää toimeksiantoja Etelä-Suomesta. Etuna oli, että tunsin pohjoisen luontopaikat ja asukkaat entuudestaan”, Ilkka Mukkala kertoo.
Piirit ovat pienet mainos- ja elokuvatuotannoissa. Lappilaisen maine kiiri ja pian töitä oli niin paljon, että hän muutti etelään ja perusti oman firman. Nyt yli 25 vuotta myöhemmin Mukkala on toiminut järjestäjänä lukuisissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja mainoksissa. Työn ansiosta Suomi on tullut tutuksi Utsjoelta Hankoon. Haastatteluhetkellä hän etsii peltomiljöön ympäröimää talovanhusta Klaus Härön tulevaan elokuvaan. Tehtävä kuulostaa helpommalta kuin se onkaan.
”Talo ei voi olla mikä tahansa talo, vaan sen on sovittava niin tyylillisesti kuin henkisesti elokuvan tarinaan ja roolihenkilöille”, Ilkka Mukkala tähdentää.
Kuvauspaikkajärjestäjä tulee tuotantoon usein mukaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Hän lukee käsikirjoitukseen. Sen jälkeen hän keskustelee ohjaajan, kuvaajan ja lavastajan kanssa. Työ vaatii visuaalista silmää ja ihmissuhdetaitoja. Kuvauspaikkajärjestäjän on osattava kuunnella ja hänen on ymmärrettävä tarkoin, mitä kuvauspaikalta haetaan ja osata ehdottaa tuotannolle parasta mahdollista. Mukkalan arkistossa yli satatuhatta valokuvaa. Suurin osa kuvauspaikoista löytyy kuitenkin tapauskohtaisesti etsimällä ja kyselemällä.
”Soittelen ja koputtelen ihmisten oville. Ajelen autolla ja jalkaudun maastoon. Talvisin liikun paljon lumikengillä ja moottorikelkalla. Paikallistuntemus on tärkeää vieraissa paikoissa. Siksi liikun paljon paikallisoppaiden kanssa.”
Mukkalan kaltaisia täysipäiväisiä kuvauspaikkojen etsintään erikoistuneita ammattilaisia on Suomessa alta kymmenen. Kuvauspaikkajärjestelijä huolehtii myös lupa-asioista ja kuvauspaikkoihin liittyvistä käytännön järjestelyistä kuvausten aikana. Tehtävänä on myös laatia varasuunnitelmia, jos jotain hajoaa tai menee muuten pieleen. Hienoinkaan kohde ei välttämättä sovi kuvauspaikaksi, jos esimerkiksi logistiikka ei toimi. Kustannukset nousevat välittömästi, kun iso kuvausryhmä viedään tiestön ulkopuolelle. Mukkalan tehtävänä on kartoittaa kulkureitit sekä parkkipaikkojen ja aurauksen tarve. Kun Ivalo-sarjaa kuvattiin Pulmangin tunturissa Nuorgamissa, henkilöiden ja kuvauskaluston kuljetukseen tarvittiin kymmeniä moottorikelkkoja ja rekiä. Lisäksi oli hankittava reitin ulkopuoliset kelkkaluvat ja lupa kulissin pystyttämiseen valtion maalle.
Elokuvia ja tv-sarjoja kuvataan paljon yksityishenkilöiden kodeissa. Kun sopiva kohde löytyy, Mukkala soittaa ja kertoo omistajalle, mitä ollaan tekemässä. Myöntävän vastauksen saatuaan hän menee käymään paikan päällä.
”Tärkeintä on olla rehellinen. Talon omistajille on kerrottava tarkoin, kuinka kauan kuvaukset kestävät ja mitä niissä tapahtuu. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, kun tupa täyttyy ihmisistä ja kotipihaan ajaa kuorma-autoja, joista puretaan paksua kaapelia, aggregaatteja ja savukoneita.”
”Pohjimmiltaan kyse on ihmisten kanssa toimeen tulemisesta. Erilaisten kulttuurien tunteminen on tärkeää, kun mennään saaristoon tai Lappiin. On osattava puhua samaa kieltä.”
Mukkala pitää tärkeänä, että kuvaukset toteutetaan luonnon ehdoilla. Jokainen kuvauspaikka käydään aina tarkistamassa ja tarvittaessa siivoamassa jälkikäteen. Kuvauspaikan omistajalle maksetaan kuvausvuokraa riippuen tilasta ja tuotannosta.
Mukkalan työtehtävistä noin 70 prosenttia liittyy mainoskuvauksiin. Hän on etsinyt kuvauspaikkoja useille suuryhtiöille, kuten Pepsille, Goodyearille ja Audille. Useimmiten Suomeen tullaan kuvaamaan lumen perässä, mutta ranskalainen muotitalo Hermes halusi luksuslaukun lehtimainoskuviin suomalaista koivikkoa.
”Löysin heille sopivan koivikon Joensuun läheltä. Hermes tuli Suomeen 50 ammattilaisen voimin. Mukana oli oma keittiö ja koivuja varten hankittiin kuorma-auto, jonka lämpimässä kontissa puunrungot pysyivät kuivina ja valkoisina. Lehtimainoskuvaa tehtiin yhtä suurella ryhmällä kuin isoa suomalaista elokuvaa”, Mukkala vertailee.
Aina toiveet eivät kohtaa. Joskus Mukkalalta kysytään, että voiko Suomessa kuvata jääkarhuja ja hylkeitä. Kaamospäivän lyhyys tulee monelle ulkomaalaiselle yllätyksenä varoituksista huolimatta.
”Kerran kuvasimme Goodyearin rengasmainosta Lapissa joulukuussa. Ulkomaalaiset kuvaajat ihmettelivät, että mitä he tekevät loppupäivän ajan, kun aurinko laski jo kahdelta. Mentiin keilaamaan ja otettiin rennosti.”
Mukkalan mukaan parasta työssä on vapaus liikkua ja olla luonnossa.
”Kuvauspaikkoja etsiessä näkee paikkoja, joihin ei muuten törmäisi. Saatan matkustaa viideksi päiväksi Lappiin katselemaan hienoja maisemia. Siksi vapaa-ajalla ei aina tee mieli metsäkävelylle, vaikka vaimo kauniisti pyytäisikin”, Mukkala naurahtaa lopuksi.
Alkuperäinen juttu on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.12.2018
Jutun pääkuva: Ilkka Mukkala
← Takaisin 1/2019 etusivulle