SET ry:n uuden puheenjohtajan, tuottaja Asta Viertolan tervehdys
Kun lähdin joitakin viikkoja sitten keväisenä sunnuntaipäivänä SET:n vuosikokoukseen, en vielä täysin tiennyt mihin olin itseäni laittamassa. Vaikka olen vanha järjestöjäärä, en ole aiemmin ollut mukana SET:n tai Temen hallituksissa. Alkuperäinen ajatukseni oli lähteä vuodeksi hallituksen toimintaan mukaan katsomaan miten hommat toimivat ja mikä olisi minulle paras tapa pyrkiä vaikuttamaan työoloihin ja -ehtoihin, mutta iltapäivän kuluessa huomasin sanovani kyllä kutsulle ryhtyä puheenjohtajaksi. Jos kerran haluaa päästä vaikuttamaan ja laittaa itsensä likoon, niin miksei sukeltaisi suoraan syvään päätyyn?
Yksi suurimmista syistä miksi halusin mukaan SET:n hallitukseen olivat viime syksyn TES-neuvottelut. Neuvottelun tulos oli minulle suuri pettymys, ja samoja mietteitä tuntui olevan niillä monilla työtovereilla ja kollegoilla, joiden kanssa asiasta puhuin. Epäselvyyttä oli myöskin koko neuvotteluprosessista; ketkä siihen vaikuttivat ja ketkä meitä elokuvatyöläisiä koskevista asioista lopulta päättivät. Halusin päästä vaikuttamaan suoremmin tähän prosessiin, ja saada sekä omaa että muiden rivijäsenten ääntä paremmin kuuluviin. Tästä syystä päädyin myös hakeutumaan Temen hallitukseen pari viikkoa puheenjohtajapestini alkamisen jälkeen.
Olen nähnyt monta tuotantoa, joissa on ollut ongelmia jaksamisen, työn aikataulutuksen ja resursoinnin kanssa, sekä joissa työntekijöiden huolia ei ole otettu vakavasti. Ja toisaalta olen ollut myös sellaisissa tuotannoissa, joissa asiat hoidetaan reilusti ja kaikkia osapuolia kuunnellen ja kunnioittaen, ja joissa työnantajaa kiinnostaa myös työntekijöiden hyvinvointi eikä vain se, että saadaan kyseinen projekti valmiiksi keinoilla millä hyvänsä. Vaikka jokainen elokuva ja sarja ovat jossain mielessä ainutlaatuisia, ainakin ohjaajalle ja myös tuotantoyhtiöille, eivät ne sitä aina ole muulle työryhmälle. Kun työntekijä raahautuu väsyneenä ja loppuun ajettuna projektista toiseen, alkaa jonkun yksittäisen teoksen ainutlaatuisuus ja hienous karista jo alkumetreillä.
Yhdessä voimme vaikuttaa
Tämän Lehtisetin numeron teemana on elokuvan vaikuttavuus. Ja vaikuttavuuttahan elokuvalla on, paitsi yleisöön myös tekijöihinsä, niin hyvässä kuin pahassa. Toivoisin, että myös yksittäiset työntekijät jaksaisivat uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, sekä elokuvantekijöinä teokseen ja sitä kautta katsojiin, että myös työntekijöinä ja liiton jäseninä työolosuhteisiinsa. Tiedän, että siellä on monia jotka ovat turhautuneita ja vihaisia tällä hetkellä vallitseviin työehtoihin. Toivon, että käytätte sitä tunnetta moottorina ja osallistutte aktiivisesti työolojen parantamiseen niin kulloisessakin tuotannossa kuin myös liiton jäseninä seuraavassa TES-neuvotteluprosessissa.
SET:n tulevan vuoden erityisagendalla on sekä uusien jäsenien hankinta että vanhojen jäsenien aktivointi. Jos sinulla jäsenenä on tunne, että haluaisit päästä vaikuttamaan ja osallistumaan liiton toimintaan, toivomme että olet rohkeasti yhteydessä meihin hallituslaisiin sillä tekemistä ja työtä riittää aivan varmasti kaikille. Lisäksi haluamme kuulla myös liitosta eronneista jäsenistä, sekä niistä jotka eivät ole koskaan liittoon kuuluneetkaan. Haluamme tietää mikä on mennyt pieleen ja mitä asioita meidän tulee tehdä toisin palvellaksemme paremmin jäsenistöä ja koko alaa. Me hallituslaiset olemme elokuvantekijöitä siinä missä rivijäsenetkin, mutta kaipaamme teidän taustatukeanne ja tietouttanne yrittäessämme edistää meitä kaikkia koskevia asioita.
Toivotan hyvää työvuotta kaikille, pidetään toistemme puolia, sillä yhdessä olemme vahvempia kuin yksin!
Asta Viertola on Aalto-yliopistosta valmistunut elokuvataiteen maisteri pääaineenaan elokuva- ja televisiotuotanto. Hän työskentelee pääsääntöisesti apulaisohjaajana ja linjatuottajana, kokemusta löytyy niin TV-draamasta, realitysta kuin pitkistä elokuvistakin.
SET:n puheenjohtajana Viertola haluaa edistää työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia, sekä parantaa työnantajien ja työntekijöiden keskinäistä luottamusta.
Jutun pääkuva: Marko Turunen