Elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen sanoo, että elokuva-alan häirintäongelmia ei voinut nähdä alan ulkopuolelta.
Elokuva-ala on ollut Suomenkin #metoo -keskustelun keskiössä. Journalistin haastattelemien, alalla työskentelevien ihmisten mukaan ”kaikki” elokuvan parissa työskentelevät tiesivät Aku Louhimiehen, Lauri Törhösen ja muutaman muun alalla toimivan miehen maineen.
Journalismin kannalta mielenkiintoinen kysymys on, miksi näistä asioista ei ole kirjoitettu aiemmin. Onko ala niin sisäänpäinkääntynyt, että sitä läheltäkään seuraava toimittaja ei ole voinut päästä jyvälle salaisuudesta?
Kalle Kinnunen on kirjoittanut elokuvasta parikymmentä vuotta. Hän sanoo, että varsinkin Törhösellä oli maineensa. Louhimiehen ankarasta ohjaustyylistä oli tehty juttujakin, myös Kinnunen itse. Paljastuneen laajuisesta sikailusta ei silti ollut vihiä.
”Elokuvien tekeminen tapahtuu omassa kuplassaan”, Kinnunen sanoo.
”Louhimies on suojellut kuplaansa poikkeuksellisen voimakkaasti. Kaikki tekijäryhmässäkään eivät ole tienneet, mitä ohjaajan ja näyttelijän välillä tapahtuu.”
Kinnunen lisää, ettei käy suomalaisten elokuvien ensi-iltajuhlissa tai edes haastattele kotimaisia elokuvantekijöitä tai näyttelijöitä kovin usein. Suomalaiset näyttelijät kun ovat yleensä hyvin varovaisia sanomisissaan.
”He markkinoivat uusimpia töitään. Ei siinä aleta mitään kuvausolosuhteita kritisoida”, Kinnunen sanoo.
Kinnunen on silti kirjoittanut Louhimiehestä kriittisesti. Suomen Kuvalehteen viime vuonna Anton Vanha-Majamaan kanssa tehty juttu avasi Tuntemattoman sotilaan epämääräisiä kuvausolosuhteita.
”Kohtasimme vaikenemista ja pelkoa. Ennen #metoota ikään kuin odoteltiin, kuka on ensimmäinen, joka avaa suunsa.”
Vuoden 2008 henkilökuva Imageen oli hetki, jolloin Louhimiehen taustoista olisi voinut irrota enemmänkin, Kinnunen muistaa.
”Taustahaastatteluissa tuli ilmi Käskyn tekemiseen liittyviä jännitteitä. Kirjoitin jutun lopulta kriittiseksi, mikä oli aika poikkeuksellista taiteilijahenkilökuvalle Suomessa.”
Kinnusen mukaan tapaus osoitti, että vaikenemisen kulttuurin läpi on vaikea nähdä.
”Elokuvan tuottaja valitsi sanansa erittäin tarkkaan. Toisaalta olin varmasti se ujo kulttuuritoimittaja, joka ei olisi halunnutkaan kaivella mitään ällöä, koska se on hankalaa. Louhimies soitteli päätoimittaja Mikko Nummiselle vihaisia puheluja ärhennellen, että ”valehteleva alaisesi petti luottamuksen”.
Tutkivan elokuva- ja kulttuurijournalismin tekemistä hankaloittaa se, että iso osa tekijöistä on freelancereita, Kinnunen huomauttaa.
”Freelancerius ja tutkiva journalismi on vaikea yhdistelmä. Haluatko tehdä kuusi viikkoa duunia, saada siitä hyvässä tapauksessa 1 500 euroa ja ottaa riskin juridisista seuraamuksista?”
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 4.5.2018 Journalisti-lehdessä
Jutun pääkuva: Marko Turunen