”Olin aina ollut kiinnostunut elokuvista, mutta vasta parikymppisenä rupesin ajattelemaan, että elokuvasta voisi tulla minun ammattini.”
Kävitkö lapsena paljon elokuvissa tai teatterissa ja katsoitko televisiota?
Olen ollut siinä onnekkaassa asemassa, että pääsin paljon teatteriin ja elokuviin ja katsoin myös Dynastiaa televisiosta, ehdottomasti (nauraa). Kasvoin Kuusankoskella, jossa oli tosi hyvä elokuvateatteri ja muistan käyneeni katsomassa paljonkin elokuvia, ja ennen kuin sain mennä yksin, niin isän kanssa tuli aina katsottua uusimmat Uunot.
Mikä teos on jäänyt erityisesti mieleesi?
Kävin tietysti katsomassa Top Gunit ja Desperately Seeking Susanit useaan kertaan. Kuusankoskella oli hyvää ja aktiivista harrastajateatteritoimintaa, siellä tehtiin myös lastenteatteria ja muistan nähneeni siellä Pikku-Aave Labanin, joka oli mahtava elämys. Myös muualla näkemäni Kolme Iloista Rosvoa -esitys ja Cats -musikaali ovat jääneet erityisesti mieleen.
Milloin ensimmäisen kerran ajattelit, että voisit tehdä töitä elokuva- ja tv-alalla?
Olin aina ollut kiinnostunut elokuvista, mutta vasta parikymppisenä rupesin ajattelemaan, että elokuvasta voisi tulla minun ammattini. Teatteri vei enemmänkin mukanaan, olin hyvin aktiivinen harrastajateatterilainen. Lukion jälkeen menin ”hengailemaan” kansanopistoon Kokemäelle ja siellä oli elokuvalinja, joiden opiskelijoilla näytti olevan tosi hauskaa keskenään, joten vaihdoin sujuvasti siihen, mutta en vielä silloin ajatellut siitä ammattia.
Sen jälkeen päädyin puolivahingossa Tornioon, Länsi-Lapin ammatti-instituutin medianomilinjalle. Niiden opintojen aikana oli jo selkeämpää, että tulen työskentelemään ”medianomi-alalla”, vaikka tarkkaa työnkuvaa en vielä tiennytkään. Koulu auttoi enemmänkin sulkemaan pois asioita, ohjasin siellä muutaman lyhytelokuvan ja tajusin, että en missään nimessä halua ohjata, enkä toisaalta halua valomieheksikään. Ajatus tuottajan työstä tuli siellä ensimmäisen kerran mieleeni.
Päätitkö sen jälkeen hakea opiskelemaan elokuva- ja tv-tuotantoa?
Sitten kun Torniossa opinnot olivat kutakuinkin loppusuoralla, muutin Helsinkiin ja siinä vaiheessa oli jo aika selvää, että haen Taideteolliseen korkeakouluun tuotantolinjalle.
Mikä on jäänyt keskeisenä mieleen opiskeluajoiltasi?
Ihanat ihmiset.
Kuka opettaja tai muu henkilö opiskeluajoiltasi on vaikuttanut sinuun eniten?
Opiskelin niin kauan, että tapasin paljon eri tavoilla vaikuttavia opettajia, mutta jos ajattelen ihan alkuaikoja, niin kansanopistolla oli Esa Illi, joka opetti mm. käsikirjoituksen perusteita ja hyvin opettikin, koska sieltä jäi hyvä ja vahva pohja myöhempiin opintoihini.
Millainen ensimmäinen työpaikkasi elokuva- ja tv-alalla oli?
Kokemäen kansanopistosta olin kuukauden verran harjoittelussa catering-puolella Jäänmurtaja -elokuvassa, ja näin ensimmäistä kertaa minkälainen ammattituotanto oikein on ja mitä ihmiset siellä tekevät. Ensimmäinen palkallinen työni oli myös cateringin parissa, Rölli ja Metsänhenki -elokuvassa, joka oli iso tuotanto kaikin puolin ja erittäin mielenkiintoinen kokemus.
Mikä työ on jäänyt vuosien varrella parhaiten mieleesi ja miksi?
Mosku-tuotanto (catering/tuotantoassistentti) on jäänyt mieleen mahtavien Lappimaisemien ja poroerottelu-kuvausten takia, se oli tosi eksoottista, Jos Rakastat -musikaalielokuvassa (apulaisohjaaja) oli ihana ryhmä ja sen tekeminen oli erilaista ja kiinnostavaa, Uutishuone -tv-sarjan (apulaisohjaaja/tuotantopäällikkö) tekemisestä pidin todella paljon, se oli iso, suurimmalta osin studiossa kuvattu ja opin siinä kaikenlaista uutta.
Olen tosi iloinen, että olen saanut työskennellä niin monipuolisesti eri tehtävissä, jossa näkökulma on aina erilainen, siitä on minulle paljon hyötyä tuottajana. Ymmärrän, mitä kaikki tekevät ja mitä eri työnkuvat vaativat.
Mitä pidät suurimpana urasaavutuksenasi?
Vaikka pidänkin esimerkiksi Onneli ja Anneli -elokuvia tosi rakkaina, niin kyllä suurimpana saavutuksenani pidän sitä, että olen voinut tehdä omannäköistä työtä. Olen saanut toteuttaa itseäni ja toimia omien arvojeni mukaan, sitä pidän arvokkaana.
Ketä pidät ammatillisena esikuvanasi?
Suomessa on paljon tuottajia, joiden työtä seuraan mielenkiinnolla, mutta on myös sellaisia, jotka ovat esikuvia poissulkevalla tavalla, että ”noin en ainakaan halua tehdä”. Nuorissa tuottajissa ja opiskeluajoilta on kollegoita, jotka tekevät mielestäni tosi kiinnostavia elokuvia.
Mikä on työssäsi parasta/innostavinta?
Parasta ja innostavinta ovat kyllä ihmiset ja elokuvat itsessään.
Mikä on työssäsi haastavinta/tylsintä?
Haastavinta ovat myös ihmiset (nauraa), ja varmaan se, että ei olla tekemisessä yhden totuuden kanssa, ja se epävarmuuden sietäminen niin monilla tasoilla ja aloilla ihan konkreettisestikin. Kun täytyy tehdä päätöksiä tilanteissa, missä on monta tasa-arvoista vaihtoehtoa, niin ne ovat vaikeita. Kun ollaan niin isojen unelmien äärellä, niin ollaan samalla myös isojen pettymysten äärellä. Tylsimmät ja ikävimmät työt pyrin hoitamaan heti alta pois, että en jätä niitä roikkumaan.
Millaisia projekteja haluaisit tehdä?
Haluaisin tehdä laadukkaita, monipuolisia elokuvia ja tv-sarjoja erilaisille kohderyhmille,
vakavaa ja hauskaa ja kaikkea siltä väliltä.
Mitä tekisit, jos et olisi tuottaja?
Voisin olla vaikka juristi tai kiinteistövälittäjä tai tarjoilija.
Missä haluaisit olla kymmenen vuoden kuluttua?
No, elossa, siis en koulussa ELO:lla (nauraa) vaan hengissä, paitsi voisin myös olla ELO:llakin joskus vaikka opettamassa tai jatko-opiskelijana, minulla on sieltä vain hyviä muistoja, mutta siis toivottavasti, olen monta elokuvaa ja tv-sarjaa kokeneempi.
Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi nyt?
Pelaa enemmän pallopelejä kun vielä pystyt, polvesi eivät tule kestämään sitä myöhemmin (nauraa)!
Jutun pääkuva: Sari Lempiäinen Uutishuoneen kuvauksissa 2008. Kuva: Sini Hormio