Kansikuva diversiteettitutkimuksesta

Tilasto paljastaa: monimuotoisuus suomalaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa ei ole parantunut

Metropolian ja APFIn laatima tilasto vuoden 2020 suomalaisten fiktiivisten elokuvien ja tv-sarjojen monimuotoisuutta paljastaa, että työtä on vielä tehtävä. Tilaston mukaan yleistilanne diversiteetin suhteen ei ole parantunut vuoteen 2019 verrattuna. Tilaston laatijat kysyvätkin, mistä, milloin ja kuinka nopeasti muutos todella alkaa? Millaisilla konkreettisilla toimilla asiat voisivat mennä parempaan suuntaan?

Tilastotutkimus diversiteetistä tehtiin tänä vuonna jo kolmatta kertaa. Tilastointia on tarkoitus tehdä vuosittain, jotta saadaan kerrytettyä vertailukelpoista tietoa vähemmistöryhmien representaatiosta suomalaisissa tuotannoissa. Tänä vuonna tilaston laatijoina toimivat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat Senni Rissanen, Saga Grahn ja Jenni Mäkelä. Tilaajana toimi Audiovisual Producers Finland – APFI.

Tilastossa selvitettiin vähemmistöryhmien näkyvyyttä suomalaisissa vuonna 2020 julkaistuissa fiktiivisissä televisiosarjoissa ja elokuvissa. Tilastoon koottiin kaikki ensi-iltansa saaneet kotimaiset fiktiiviset sarjat ja elokuvat. Kaikkiaan elokuvia oli 18 ja sarjoja 23. Näistä listattiin roolihahmot kategorioittain: päähenkilöt, keskeiset henkilöt, sivuhahmot ja pienroolit. Tämän vuoden tilastoja verrattiin vuoden 2019 tuloksiin. 

Tutkimuksessa tilastoitiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, etniset vähemmistöt ja BIPOC-hahmot (black, indigenous and people of color) sekä vammaiset ihmiset. Lisäksi tilastoitiin valkoiset cis-sukupuoliset hahmot ja verrattiin mies- ja naishahmojen suhteellista lukumääräeroa. Tilaston lisäksi opiskelijat tarkastelivat, millaisia rooleja ja tarinoita eri vähemmistöjen edustajille kirjoitetaan. 

Tilasto julkistettiin syyskuun lopulla APFIn ja Finnish Film Affairin järjestämässä paneelikeskustelussa. Keskustelun tarkoituksena oli jakaa kansainvälisesti alan ammattilaisten kesken kokemuksia monimuotoisuuden lisäämisestä tuotannoissa, ja pohtia, kuinka vähemmistöihin kuuluvien työllistymistä av-alalle voidaan helpottaa.

Miltä tulokset näyttivät?

Tilastotutkimuksessa kävi ilmi, että roolihahmoista 93 % oli valkoisia cis-heterorooleja (elokuvissa naisvetoisia rooleja noin 42 %, sarjoissa noin 48 %), 5 % etnistä vähemmistöä edustavia/BIPOC-rooleja, 1,6 % seksuaalivähemmistöjä edustavia rooleja, 0,06 % sukupuolivähemmistöjä edustavia rooleja ja vammaisia 0,3 %. Lukumäärältään miesrooleja elokuvissa oli 61 % ja tv-sarjoissa 55 %.

Vuoteen 2019 verrattuna muutosta tuloksissa ei juurikaan ole. Vuonna 2020 vähemmistöhahmoja oli lukumäärällisesti enemmän kuin vuonna 2019, mutta koska hahmojen kokonaislukumäärä oli suurempi, prosentuaaliset erot eivät muuttuneet suuremmiksi verraten vuoden 2019 tilastoon. 

Tilastosta kävi ilmi, että usein vähemmistöhahmojen roolit liittyivät taustaan. Hahmot olivat osa tarinaa esimerkiksi ihonvärinsä tai rasismikysymysten vuoksi, eivät hahmoina muiden joukossa. Sen sijaan seksuaalivähemmistöjen todettiin olevan jo hieman enemmän normalisoituneita, mutta esimerkiksi saamelaisia ja Suomen romaneita ei esiintynyt vuoden 2020 sisällöissä lainkaan. 

Tilasto diversiteetistä suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa vuonna 2020.
Tilastotutkimus nähtävillä kokonaisuudessaan APFIn sivuilla.

Millaisia korjausliikkeitä panelistit esittivät?

APFIn ja Finnish Film Affairin paneelikeskustelussa nousi esiin muun muassa pohdintoja siitä, olisiko sisällöissä enemmän moninaisempia tarinoita, jos kameroiden takana olisi enemmän diversiteettiä ja tarinankertojat olisivat moninaisemmista taustoista. 

Paneelikeskusteluun osallistuneen esteettömyyteen erikoistuneen Keely Cat-Wellsin mukaan näemme yrityksiä saada monimuotoisuutta kameran eteen, mutta edelleen unohdetaan se, mitä kameran takana tapahtuu. Hän toteaa, että pidempi aikaisten korjausten aikaansaamiseksi tulisi sisällyttää työn tekemiseen pääsy kaikille. Hän arvioikin, että on olemassa paljon potentiaalia sellaisissa tekijöissä, jotka eivät löydy tai työllisty perinteisten väylien kautta. Siksi olisi tärkeää osata etsiä myös muualta.

–  Tämä edellyttäisi muutoksia rekrytointiprosesseissa ja fyysisissä tiloissa. Pitäisi tehdä varmaksi se, että setit ja studiot ovat esteettömiä. Tietoisen inkluusion pitäisi ulottua jokaiseen päätöksentekoon, Cat-Wells vastaa paneelissa.

Lisäksi Cat-Wells täsmentää, että erilaisten inkluusioihin erikoistuneiden konsulttien sisällyttäminen tuotantoihin jo alkuvaiheessa lisäisi mahdollisuuksien kasvua. Esteettömyys kuuluu lopulta työryhmässä kaikille. Esimerkiksi ramppien hankkiminen ei olisi vain pyörätuoleja varten, vaan niiden avulla voisi helpottua myös raskaan kaluston siirtäminen.

Netflixiä edustaneen Jasmijn Touwin mukaan apu voisi löytyä työpajoista, joiden avulla tuotantojen tietoisuutta monimuotoisuudesta voidaan parantaa. Hän lisää, että Netflix on jo kokeillut moista ja haluaa uskoa, että nämä teot myös näkyvät siinä, mitä näemme lopputuloksissa. Touwin mukaan Netflix on tehnyt yhteistyötä BBC:n kanssa ja tilanneet sisältöjä, joita ovat luoneet esimerkiksi kuurot, kehitysvammaiset tai neuropoikkeavat tekijät.

BBC:n Iyare Igiehon lisää, että kiireelliset muutostarpeet alalla konkretisoituvat juuri siinä, että jopa BBC:n ja Netflixin kaltaiset jättiläiset voivat laittaa kilpailuasetelmansa sivuun ja luoda yhdessä monimuotoisia sisältöjä. Tämä kertoo hänen mukaansa ymmärryksestä, että kysymykset diversiteetistä ovat paljon tärkeämpiä kuin heidän yksilölliset tavoitteensa palvella vain omia yleisöjään. 

– Tuotantojen inkluusio täytyy rakentaa niin, että monimuotoisilla tekijöillä on hyvä olla työryhmissä ja että he haluavat jatkossakin tulla takaisin. Säännöt täytyy tehdä selväksi kaikille. Esimerkiksi call sheetin laidassa voi olla avattuna säännöt ja toimintatavat, millaisia arvoja setissä halutaan noudattaa. Se antaa mahdollisuuden kaikille osallistua halutun kulttuurin luomiseen ja ylläpitämiseen, Igiehon sanoo.

Sekä tilaston laatijat, APFI että myös panelistit pitävät tärkeänä, että keskustelu monimuotoisuudesta pysyy esillä jatkossakin ja että ratkaisuja parempaan suuntaan löydetään. Selvää on, ettei vastuu muutoksista voi olla kenenkään yksittäisen tekijän harteilla, eikä koko alaa voi kerralla muuttaa. Sen sijaan jokaisen alan työntekijän olisi tärkeää miettiä omaa toimenkuvaansa ja mitä siinä voisi tehdä toisin. Millaisia uusia monimuotoisempia ratkaisuja omasta asemastaan käsin voisi tehdä ja sitä kautta muuttaa omaa työryhmäänsä ja tuotantoa. Muutokset saattavat olla hyvinkin pieniä, mutta jos pieniä muutoksia on paljon, alkavat ne lopulta vaikuttaa koko alaan.

Lisätietoja tilastotutkimuksesta APFIn sivuilla:

Lisätietoja APFIn ja Finnish Film Affairin paneelikeskustelusta: