Mediapoliksen studiossa on kamera ja lavasteita.

Tampereen omat näyttelijät jäävät tuotannoissa pääkaupungista tulevien jalkoihin – potentiaalia ei tunnisteta

Tampere on ollut pitkään houkutteleva kaupunki freelance-näyttelijöille. Työpaikkoja on tarjonnut kaksi suurta teatteria, useampi pieni teatteri ja vapaa ryhmä sekä Yle TV2:n draamatuotanto ja lastenohjelmat. Tampereelle on siis vuosien saatossa muodostunut aktiivinen freelance-näyttelijöiden keskittymä. Tällä hetkellä Tampereen freelance-näyttelijäyhdistykseen kuuluu jo 111 jäsentä. Tähän kun vielä lisätään yhdistykseen kuulumattomat free-näyttelijät, talojen kiinnitetyt näyttelijät sekä Nätyn näyttelijäopiskelijat ja Tamkin musiikkiteatteriopiskelijat, huitelee näyttelijöiden määrä Tampereella jo kahdessa sadassa. Potentiaalia siis löytyy!

Pääkuvassa Mediapoliksen studio. Ylen tuottamaa lasten draamaa tehdään edelleen pääasiassa tamperelaisten voimin. Kuva: Karoliina Vanne

Viisi vuotta sitten, vuonna 2016, tapahtui kuitenkin muutos. Silloin Arto Satosen vetämä parlamentaarinen työryhmä linjasi, että Ylen tulee ostaa enemmän ohjelmia – myös draamoja – Ylen ulkopuolisilta riippumattomilta tuottajilta. Ylelle annettiin muutaman vuoden siirtymäaika, jotta muutokseen olisi voinut reagoida ”lempeästi”. Yle päätti kuitenkin toimia heti, ja se johti melko nopealla varoituksella Ylen draamatuotannon lopettamiseen Tampereella.

Draamatoimituksen työntekijöitä sijoitettiin uusiin yksiköihin ja pahimmassa tapauksessa pitkän linjan draaman tekijä sai kouraansa kirjekuoren, jossa ilmoitettiin, että hänen palveluksiaan ei enää tarvita. Siihen aikaan kuvauksissa oli hautajaistunnelma. Oli kurjaa tulla aamulla settiin, kun tiesi, että edellisenä päivänä osa tiimistä oli saanut kyseisen kirjekuoren. Tämä tarkoitti käytännössä kuoliniskua TV2:n draamalle ja samalla tamperelaisten freelance-näyttelijöiden töiden huomattavaa vähenemistä.

Ylen päätös ajaa Tampereen draamatuotanto alas tuntui sikälikin kummalliselta, että Tampereen ammattikorkeakoulun media-alan koulutus oli juuri muuttanut Ylen kanssa saman katon alle Mediapolikseen. Ylen draamatuotannot olivat olleet oivia harjoittelupaikkoja TAMK:in opiskelijoille ja toisaalta Yle pystyi hyödyntämään opiskelijoiden työpanosta.

Sinänsä ajatus riippumattomilta tuotantoyhtiöiltä ostettavista ohjelmista on kannatettava. Tässä tapauksessa se vain tehtiin ikävästi Ylen Tampereen draamatuotantojen ja näin ollen tamperelaisten draaman tekijöiden ja näyttelijöiden kustannuksella. Riippumattomat tuotantoyhtiöt toimivat nimittäin pääosin pääkaupunkiseudulla ja työllistävät sikäläisiä näyttelijöitä.

Ylen studiot ja Mediapoliksen rakennus Tampereella.
Viime aikoina Mediapoliksessa on kuvattu pääasissa projekteja, jotka työllistävät helsinkiläisiä. Kuva: Karoliina Vanne

Näyttelijöiden asema hankaloitui myös siksi, ettei näyttelijöillä ole työehtosopimusta riippumattomien tuotantoyhtiöiden kanssa. Näyttelijöiden neuvotteluasema on todella heikko ja ollaan ajauduttu muun muassa siihen pisteeseen, että näyttelijä joutuu luovuttamaan kaikki tekijänoikeutensa pienellä kertakorvauksella. Nyt korona-aikaan suomalaiset ovat katsoneet suoratoistopalveluista tv-sarjoja enemmän kuin koskaan. Osa on halunnut tukea nimenomaan suomalaisen kulttuurin tekijöitä kuuntelemalla kotimaista musiikkia ja katselemalla kotimaisia ohjelmia. Valitettavasti näyttelijät eivät ole hyötyneet lisääntyneestä katselusta taloudellisesti, sillä olemme joutuneet luopumaan oikeuksistamme. Tässä suhteessa olemme outo poikkeus Länsi-Euroopassa, sillä muissa maissa on itsestäänselvyys, että tekijänoikeustulot virtaavat myös näyttelijöille.

Muutama vuosi sitten alkoi kuitenkin näkyä tunnelin päässä taas valoa. Tampereelle saatiin Business Finlandin alainen Film Tampere, joka jakaa tuotantokannustimia Tampereella kuvattaville ja tamperelaisia työllistäville tuotannoille. Tämä tarkoitti sitä, että Tampereesta tuli houkutteleva kaupunki TV- ja elokuvatuotannoille ja Tampereelle alkoi virrata tuotantoja. Loistavaa! Tampereelle tuli jopa yksi Ylen oma ”in house” -tuotanto.

Me freelancerit jo hieroimme käsiämme yhteen: Hienoa, että saamme tänne töitä. Ajattelimme, että tulevat tuotannot paikkaisivat Ylen Tampereella kuvattavien draamatuotantojen lopettamisen tuomaa aukkoa työrintamalla. Tuntui myös virkistävältä, että sarjoja ja elokuvia kuvattaisiin Helsingin ulkopuolella ja ruudussa nähtäviin kasvoihin tulisi vähän laajempi kirjo. Olihan kakkonen käyttänyt tuotannoissaan usein tamperelaisten näyttelijöiden lisäksi myös ”maakuntien” näyttelijöitä monipuolistaen täten televisiossa nähtävää näyttelijäjoukkoa. Kakkosen jutuissa varmimmin näki uusia kasvoja, joita ei välttämättä muilla kanavilla näkynyt.


Valitettavasti näyttelijät eivät ole hyötyneet lisääntyneestä katselusta taloudellisesti, sillä olemme joutuneet luopumaan oikeuksistamme.

Karoliina Vanne

Pian kävi kuitenkin selväksi, että tuotannot työllistävät kyllä tamperelaisia tekniikan osaajia, puku-ja maski-ihmisiä, mutta merkittäviin rooleihin näyttelijät tulevat edelleen pääsääntöisesti Helsingistä ohjaajien mukana. Myös Ylen ”in house” -tuotantoon. Meidän tamperelaisten näyttelijöiden hommaksi on jäänyt lähinnä pikkurooleissa piipahtaminen muutamaa keskisuurta roolia lukuunottamatta. On toki ymmärrettävää, että Helsingistä tulevalla ohjaajalla on siellä omat luottonäyttelijänsä, joita mielellään käyttää, kuvattiin juttu sitten missä tahansa. On kuitenkin myös tapauksia, joissa ohjaaja olisi halunnut päärooleihin nimenomaan tamperelaisia näyttelijöitä, mutta ohjaajan ja tuottajan yli onkin kävellyt kanava, joka on vaatinut rooliin jonkun tietyn – jo TV:stä tutun näyttelijän, joka todennäköisimmin on tullut pääkaupunkiseudulta. Tuotantokannustinta saisi myös tamperelaisten näyttelijöiden palkkaamisesta, mutta tätä ei olla hyödynnetty kovinkaan paljon.

Toivoisin Suomeen samanlaista mentaliteettia kuin Yhdysvalloissa. Siellä TV-sarjoihin palkataan usein tuntemattomampia näyttelijöitä. Amerikkalaisissa tv-sarjoissa näkee usein tuoreita kasvoja, mikä on todella virkistävää. Osa näyttelijöistä ”breikkaa” nimenomaan sarjan kautta, jonka jälkeen he siirtyvät tekemään enemmän elokuvia. Toivoisin suomalaisilta roolittajilta ja kanavapomoilta enemmän tällaista rohkeutta.

Suomi on täynnä loistavia näyttelijöitä myös kehä kolmosen ulkopuolella. Luulen, että myös katsojat haluaisivat nähdä uusia kasvoja ruudussa. Nyt käy pahimmassa tapauksessa niin, että kanavasurffatessa parilla kolmella kanavalla saattaa olla sama näyttelijä vähän vaan erilaisessa univormussa. En usko että se on kenenkään mielestä mielekästä. Ja tässä en millään tavalla arvostele paljon ruudussa näkyvien näyttelijöiden ammattitaitoa. He ovat kyllä roolinsa ansainneet. Mutta helposti Suomessa jämähdetään roolittamaan samoja näyttelijöitä aina uudestaan ja uudestaan, vaikka yksistään freelance-näyttelijöitä maastamme löytyy jo noin 900.

Monipuolisuus ja uusien kasvojen roolittaminen toisi draamasarjoihin myös lisää uskottavuutta. Jos uudessa sarjassa päärooliin on otettu tuore kasvo, mieltää sen nopeammin juuri roolihenkilökseen. Jos roolin puolestaan tekee joku tunnettu näyttelijä, on mukana väkisinkin painolastina kaikki edelliset roolit, joista hänet muistetaan. Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuvattavissa tuotannoissa olisi hienoa nähdä uusia kasvoja – myös päärooleissa.


Monipuolisuus ja uusien kasvojen roolittaminen toisi draamasarjoihin myös lisää uskottavuutta.

Karoliina Vanne

Amerikasta puheen ollen, Tampereella kuvattiin viime vuonna jopa ”Hollywood-tuotanto”, ensimmäistä kertaa kokonaan Suomessa. Tästä saamme kiittää koronaa ja Film Tamperetta. Täällä tautitilanne oli huomattavasti rauhallisempi ja kuvaukset turvallisempaa toteuttaa. Elokuva oli Aaron Paulin (Breaking Bad), Karen Gillianin (Dr. Who) ja Beulah Koalen (Havaiji 5-0) tähdittämä tieteisseikkailu Dual ja tuotantoyhtiönä amerikkalainen XYZ Films.

Elokuvassa esiintyi myös suomalaisia näyttelijöitä, jotka värväsi Helsinki Casting. Heitä on elokuvassa kymmenkunta, mutta julkisuuteen on kerrottu vain neljän suomalaisnäyttelijän nimet. Ainakin he olivat pääkaupunkiseudulta. Tässä roolituksessa tosin vaakakupissa painoi eniten näyttelijöiden natiivi englanninkielen taito. Amerikkalaiset olivat niin tyytyväisiä suomalaiseen ja tamperelaiseen ammattitaitoon, että se poiki pidemmän yhteistyön XYZ Filmsin ja Film Tampereen välille. Nyt on jo suunnitteilla useampia Tampereella kuvattavia kansainvälisiä tuotantoja.

Tehrään enemmän tuotantoja tamperelaisten näyttelijöiden voimin. Kuva: Karoliina Vanne

Osittain sisuuntuneena siitä, että tamperelaisnäyttelijät jäivät vaille rooleja Dualissa, mutta myös Film Tampereen pyynnöstä, Tampereen freelance-näyttelijät kuvaavat englanninkielisiä kahden hengen kohtauksia. Kohtausten on tarkoitus toimia näyttelijöiden käyntikorttina Tampereella kuvattaviin kansainvälisiin tuotantoihin ja ne tulevat nähtäville muun muassa Film Tampereen sivuille ja Tampereen freelance-näyttelijöiden sivuille. Olemme jo vuosia järjestäneet Tampereella myös niin sanottuja Manse-meetingejä eli työnantajatapaamisia näyttelijöiden, ohjaajien, roolittajien ja tuottajien välillä. Myös helsinkiläiset tuottajat ja roolittajat ovat käyneet meitä kiitettävästi tapaamassa. Tampere Film Festivaleilla olemme järjestäneet näyttelijöiden ja ohjaajien (sekä tuottajien ja roolittajien) pikatreffit jo neljä kertaa. Valitettavasti korona perui tämän vuoden tapahtuman.

Muutenkin olemme aktivoituneet työnsaantia edistävissä hankkeissa. Kesällä 2020 kuvasimme näyttelijöille suomenkielisiä esittelyvideoita ja syksyllä teetimme showreeleja. Näiden toteutuksessa meillä on ollut yhteistyökumppanina Pirkanmaan Elokuvakeskus PEK. Nyt toivommekin, että tämä markkinointityö – jonka suurin osa näyttelijöistä kokee erittäin vaivaannuttavaksi, koska itsensä kehuminen on hankalaa – alkaisi tuottaa hedelmää ja elokuvien ja TV-sarjojen näyttelijäkirjo monipuolistuisi.

Tehrään tästä ny numero ja julistetaan tamperelaisten näyttelijöiden ilosanomaa kaikkialle!

Karoliina Vanne, näyttelijä ja Tampereen freelance-näyttelijät ry:n puheenjohtaja