Kirsi Manninen ARTSCENICOn Berliinin tapaamisessa

Syksyllä 2018 ARTSCENICO kutsui koolle eurooppalaisia skenografeja kolmipäiväiseen taiteilijatapaamiseen ja organisaation järjestäytymiskokoukseen Berliiniin, johon minulla oli kunnia osallistua Temen ja Lavastus- ja pukusuunnittelijat ry:n, eli LP:n edustajana.

Saksan elokuva- ja televisioakatemiassa 10. marraskuuta pidetyssä yleiskokouksessa luotiin perustamisasiakirjat uudelle kansainväliselle organisaatiolle. ARTSCENICOn virallinen toimisto sijaitsee Pariisissa ja Ranskan lain mukaan toimivien sääntöjen laatimiseen osallistui 27 taiteilijaa 11:a eri maasta. Uuden eurooppalaisen skenografien ammattijärjestön edustajat toimivat yhteyshenkilöinä ARTSCENICOn ja oman kansallisen ammattiliittonsa välillä. Kunkin maa voi lähettää yhteensä kaksi virallista edustajaa ARTSCENICOn vuosikokouksiin, riippumatta siitä montako erillistä skenografien jäsenjärjestöä kyseisellä maalla on. Tähän mennessä vuosittaisia kokoontumisia on pidetty Roomassa, Pariisissa ja Berliinissä. Vuoden 2019 vuosikokous tullaan järjestämään syksyllä 2019 Wienissä.

27 taiteilijaa ARTSCENICOn yleiskokouksessa. Kuva: Kirsi Manninen


Berliinissä pidetyssä järjestäytymiskokouksessa valittiin ARTSCENICOn ensimmäinen johtokunta; Alexandra Maringer (Itävalta) äänestettiin yksimielisesti organisaation puheenjohtajaksi ja Maximilian Lange (Saksa) sihteeriksi. Johtokunnan muut jäsenet edustavat maittensa ammattijärjestöjä Ranskasta, Saksasta, Tanskasta, Italiasta, Espanjasta, Sveitsistä ja Iso-Britanniasta ja ilokseni myös minut valittiin ARTSCENICOn johtokuntaan, edustamaan Temen jäsenjärjestöä, Suomen Lavastus- ja pukusuunnittelijoita. ARTSCENICOn ensisijaisena tavoitteena on luoda ammatillinen suunnittelijoiden verkosto, joka kokoontuu ja vaihtaa ajatuksia eurooppalaisella tasolla.

Studio Babelsberg, Michael Düvel “kasvihuone”-studioiden edessä. Kuva: Kirsi Manninen

ARTSCENICOn berliiniläiset isännät olivat järjestäneet yleiskokousta edeltävänä päivänä eurooppalaisille kollegoilleen opastetun kierroksen maailman vanhimmalle, vuonna 1912 perustetulle Studio Babelsbergille. Viime vuosisadan alussa rakennetut lasisia ”kasvihuoneita” muistuttaneet studiot ovat laajentuneet Euroopan suurimmaksi televisio- ja elokuvatuotannon keskukseksi.

Babelsbergin Studioiden esittelystä vastasi taiteellisen osaston johtaja Michael Düwel. Hän johdatti meidät kulissien takaiseen kiehtovaan maailmaan, jossa historia ja nykyaika kohtasivat. Tutustuimme työpajoihin, joissa työskentelivät puusepät, kuvanveistäjät, metallimiehet, muovi-insinöörit sekä lavastemaalarit. Verstailla yhdistyivät vuosikymmenten kokemus, ammattiosaaminen ja huippumoderni tekniikka. Robotit muotoilivat kolmiulotteisia veistoksia ja taitavat maalarit loivat värien ja pintojen avulla vaikuttavia illuusioita elokuvien lavastuksiin. Düwelin verrattomat kertomukset lisäsivät käsityöläisten töihin ripauksen taikuutta ja herättivät kunnioitusta alan ammattilaisia kohtaan.

Marlene Dietrich. Kuva: Kirsi Manninen

Kiertelimme tarpeistossa, jossa oli silmänkantamattomiin tavaroita ja huonekaluja, kaikki erinomaisessa saksalaisessa järjestyksessä. Pukuvaraston manttelirivistöt herättivät sotilaallista kunnioista ja mieleen tulvahti välähdyksiä Saksan historiasta. Kulkiessamme ovien kautta verstaasta toiseen, tuoksut toivat vahvasti esille erilaisten materiaalien läsnäolon. Pukuvarastot, puutyöpajat, maalaamot ja metallipajat antoivat kokonaisvaltaisen käsityksen käsityöläisten monimuotoisista taidoista. Näiden ammattilaisten avustuksella pukusuunnittelijat ja lavastajat herättävät henkiin omat visuaaliset näkemyksensä ja saattavat ne osaksi elokuvan monimuotoista kokonaisuutta.

Jo yli sata vuotta Babelsbergin studioilla on luotu elokuvamaailmoita jotka ilahduttavat, koskettavat ja hämmästyttävät. Saimme kulkea samoissa halleissa, joissa Marlene Dietrich oli aikoinaan astellut. Kiertelimme valtavissa, ulos pystytetyissä kaupunkikulisseissa, joissa on kuvattu lukematon määrä saksalaisia ja kansainvälisiä tuotantoja: mm. The Pianist, Around the World in 80 Days, The Hunger Games: Mockingjay ja Babylon Berlin. Babylon Berlin sarjan ulkokohtausten kuvaamista varten Babelsbergin studioille rakennettiin 15 000 neliömetriä katuja ja rakennusten julkisivuja. Kierroksemme lopuksi Michael Düwel toivotti kaikki kansainväliset, sekä pienet että suuret elokuvatuotannot tervetulleiksi kuvaamaan elokuvia Studio Babelsbergille. Saksan valtio tukee omalta osaltaan myös kansainvälisiä tuotantoja.

Studio Babelsberg, ulkokulisseja. Kuva: Kirsi Manninen

Studio Babelsberg, ulkokulisseja. Kuva: Kirsi Manninen

Matkani kolmantena päivänä kokoonnuimme ARTSCENICO-symposiumiin DEUTSCHE KINEMATEKiin. Berliinin elokuvamuseossa järjestetty symposium jakautui kahteen osaan, aamupäivällä eri maiden skenografit keskustelivat lavastajien ja pukusuunnittelijoiden ammatillisesta asemasta ja koulutuksesta Euroopassa. Paneelikeskustelun avauspuhujina toimivat:

Alexandra Maringer (Itävalta), ARTSCENICOn puheenjohtaja
Uli Hanisch (Saksa)
Sarah Maria Fritsche (Tanska)
Michel Barthélémy (Ranska)
Birgit Hutter (Itävalta)
Maximilian Lange (Saksa)

Symposiumiin oli kokoontunut arviolta noin sata skenografian ammattilaista ja opiskelijaa. Keskusteluun kutsuttu Uli Hanisch (kuvassa toinen oikealta), Babylon Berlinin lavastaja ja alan opettaja esitti hieman provosoiviakin näkökantoja skenografien työstä ja koulutuksesta. Hanisch oli vakaasti sitä mieltä, että jokainen lavastaja ja pukusuunnittelija hankkii omalla taiteellisella panoksellaan arvostuksensa ja koki keskustelun lavastajien asemasta turhaksi. Symposiumin alustukset herättivät vilkasta keskustelua pukusuunnittelijoiden, lavastajien ja opiskelijoiden keskuudessa, ja matkan parasta antia olikin mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Keskusteluissa esille nousivat mm. eurooppalaisten maitten erilaiset käytännöt lavastajien nimikkeissä. Ranskalaiset kutsuvat lavastajia teknikoiksi ja saksalaiset taitelijoiksi. ARTSCENICOn pyrkimyksenä on edistää lavastajien ja pukusuunnittelijoiden ammatillista arvostusta ja luoda mm. yhtenäisiä käytäntöjä nimikkeisiin.

Symposium Berliinin elokuvamuseossa, paneelikeskustelun yleisöä. Kuva: Kirsi Manninen

Koulutukseen liittyvässä keskustelussa Tanskan ja Itävallan edustajat ilmaisivat huolensa siitä, että valtioiden säästötoimien vuoksi molemmista maista skenografien korkeakouluopetus on lopetettu kokonaan, mikä tuntuu todella surulliselta. Osa tanskalaisista alan opiskelijoista onkin hakeutunut opiskelemaan ulkomaille, mm Aalto-yliopistoon. Sain myös käsityksen, että Espanjassa ja Portugalissa lavastajien ja pukusuunnittelijoiden koulutus on vielä kovin lapsen kengissä.




Symposium Berliinin elokuvamuseossa, paneelikeskustelun vetäjät. Kuva: Kirsi Manninen

Iltapäivän ohjelma muodostui Dr. Anke Schierholzin (Head of Legal Department. VG Bild-Kunst Bonn) luennosta taiteilijoiden copyright-käytännöistä Euroopan eri maissa ja siitä, miten alan lainsäädäntöä pyritään parantamaan. Dr. Schierholz kertoi pohjoismaisista tekijänoikeusjärjestelmien malleista ja Kopiosto mainittiin yhtenä esimerkkinä taiteilijoiden tekijänoikeuskorvauksia hyvin hoitavasta järjestöstä. Euroopan maissa korvauskäytännöt tuntuivat vaihtelevan suuresti: Britanniassa toisille lavastajille maksetaan korvauksia ja toisille ei, käytäntö vaikutti täysin mielivaltaiselta. Tanskassa taas tekijänoikeuskorvaukset muodostivat melko ison osan kaikkien skenografien tuloista. Päällimmäiseksi seminaaripäivän keskusteluista jäi tunne siitä, että Suomessa koulutus ja taiteilijoiden oikeudet on hoidettu suhteellisen hyvin verrattuna Euroopan muihin maihin.

Joskus pitääkin mennä kauas, jotta näkee lähelle.


Kiitokset AVEKille kansainvälistymisapurahasta ja LP:lle luottamuksesta osallistua ARTSCENICOn tapaamiseen Berliinissä 2018.

Jutun pääkuva: Symposium Berliinin elokuvamuseossa. Kuva: Kirsi Manninen 



 Takaisin 1/2019 etusivulle