1/2018

Kommentti: onko elokuvatyö Bad Romance?

Jaksotyöstä kirjoittaminen osoittautui henkisesti raskaaksi aiheeksi. Viimeiset kaksi työehtosopimuskierrosta ovat paitsi repineet juopia työntekijöiden ja työnantajien välille, myös rapauttaneet joidenkin jäsenten luottamusta liittoon.

Ontuuko elokuva- ja tv-alan työsuojeluvalvonta?

AVI tiedotti alan tarkastuskäynneistä (17.1.2018) muun muassa näin: ”Valvontahavaintojen perusteella elokuva-alan suurimmat työsuojeluhaasteet liittyvät työajan seurantaan ja työterveyshuoltoon. Alan vahvuuksiin taas kuuluu hyvä työturvallisuuden ja psykososiaalisen kuormituksen hallinta.”

Aivan liikaa työtä, jolla on tarkoitus

Elokuvatyöntekijöiltä vaaditaan paljon, ja monet tyytyvät kohtuuttomiin olosuhteisiin. Liitossa ollaan kuitenkin huolissaan, että alasta tulee läpikulkuammatti – koska lopulta kukaan ei jaksa. Onko elokuvatyöntekijän ammatti oikeastaan elämäntapa? Jos on, mitä se tarkoittaa?

Elämää jaksotyön kanssa

Elokuva- ja TV- alan työehtosopimukseen (EloTES) kirjattiin vuonna 2014 mahdollisuus käyttää työaikamallina jaksotyötä perinteisen mallin, eli kahdeksan tunnin työpäivän rinnalla. Jaksotyön mukaanottoa EloTESiin vaativat nimenomaan työnantajat, eli tuotantoyhtiöt, joita edustaa palvelualojen ammattiliitto Palta.

Jaksotyön käyttöönotto on herättänyt alan työntekijöiden parissa kritiikkiä ja vahvojakin tunteita. Kritiikin pääasiallisia kärkiä on kaksi – jaksaminen ja pienentyneet tilipussit. Työnantajat korostavat enemmän mallin hyviä puolia – työn luonteeseen hyvin sopivaa joustavuutta ja kustannustehokkuutta.